sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Talven tuntua Aurinkorannikolla

Täällä on nyt talvi. Espanjan talvi on välillä sateinen ja välillä tuulinen. Aamut ja illat ovat usein viileitä - jopa kylmiä, mutta useimmiten kuitenkin paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Välillä tarkenee oikein hyvin ohuella collegetakilla, välillä on oltava takin alla lisänä villapaita. En ole vielä kuitenkaan espanjalaisten naisten tavoin talvisaappaita ostanut. Sormikkaita olen pari kertaa kaivannut, kun olen joutunut villapaidan hihalla lämmittämään sormiani. Toppatakki on ollut päällä yhden kerran, kun olin illalla ulkona syömässä. Nyt tuntuu oudolta, että turistit kulkevat sortsit jalassa hihattomissa paidoissaan, kun on itse alkanut mieltämään tämän kuukauden talveksi. Olen yleensä tarkkana aurinkorasvan kanssa, mutta jostain syystä aurinkovoide on  jäänyt talviteloille ja olenkin nyt paljon ruskeampi kuin kesäkuukausina. Voi iho parkaa!

Yksi yleisimmistä puheenaiheista on asuntojen jäätävä kylmyys. Kivilattiat hohkaavat kylmyyttä, ja monissa asunnoissa käy sellainen veto, että tukka hulmuaa. Ilman villasukkia ei voi kuvitellakaan oleskelevansa sisätiloissa. Päiväsaikaan ulkolämpötila on yleensä korkeampi kuin sisälämpötila. Tästä syystä pukeutuminen onkin välillä haastavaa, kun sisällä kädet ja jalat on kylmät kalikat niin vaistomaisesti vetää päällensä liikaa vaatetta ulos mentäessä.

Olen onnekas, koska asuntoni on lämmin. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää ilmanlämpöpumppua ja pysyn lämpimänä lisäämällä jalkaani villasukat ja ylleni villatakin. Alle kahdenkymmenen ei ole tainut sisälämpötila laskea vielä kertaakaan, kun taas ystäväni kertoo mitanneensa asunnossaan 15 asteen lämpötiloja lämmityksestä huolimatta. Yölläkin nukun usein ovi sentin raollaan, että ilma kiertää. On hyvä nukkua viileässä. Ehkäpä tärkein asia asunnon hankinnassa talvikaudeksi on asunnon ilmansuunta. Useimmiten kuitenkin aurinko paistaa lämmittäen ulkoilman yli 20 asteeseen. Jos pääikkunat ovat etelä-länsipuolella, nousee asunnon lämpötila miellyttäväksi, jos valo pääsee esteettä kulkemaan. Asuntoni parveke on nerokkaasti suunniteltu. Kesällä aurinko paistaa korkealta, joten aurinko ei suoraan paista koko parvekkeen syvyydeltä kuumentaen asuntoa. Talvella taas aurinko paistaa niin matalalta, että auringon säteet yltävät lämmittämään sisätilat mainiosti. Maalaisjärjellä ajateltuna, asunnon halpa vuokra yhdistettynä epäedulliseen ilmansuuntaan voi siis kostautua suurena sähkölaskuna. Espanjassa on tunnetusti korkea sähkönhinta ja se näkyy kyllä laskussa.


On vaikea päästä joulun tunnelmaan. Kadut ovat täynnä jouluvaloja ja jouluisia koristeita myydään joka paikassa, mutta kun se suomalaisen tärkein valkoinen jouluelementti puuttuu. Joululauluja on laulettu jo pariinkin otteeseen, mutta ei auta. Ei jouluntuntua edelleenkään. Ehkäpä sitten iskee joulufiilis, kun näen Malagan jouluvalot! 



tiistai 2. joulukuuta 2014

NIE-numero

Siinä se nyt vihdoin on, N.I.E-numero. Täällä Espanjassa sitä tarvitsee esimerkiksi pankkitilin avaamiseen, auton - tai asunnon ostamiseen tai yrityksen perustamiseen. Tämän maagisen numeron saamisesta on tainnut viime vuosina tulla hankalampaa. Joitakin vuosia sitten tarvittiin esittää vain vuokrasopimus ja sinulla oli pidempään voimassa oleva nie taskussa. Nyt se ei enää riittänyt, vaan piti olla selvä syy, miksi haen numeroa.

Käytännössä hakuprosessi lähti käyntiin sillä, että aamulla olin poliisiaseman edessä jonottamassa kymmenien muiden hakijoiden kanssa. Kun ovet aukesivat jono sujahti sisälle ja ihmiset asettuivat palvelutiskin eteen kahteen jonoon, sekä toisella puolella huonetta oleville penkeille. Siinä sitä sitten päätä raapien yritin miettiä, mihin itse asettuisin. Lopulta menin sitten vain virran mukana. Jonot, jotka olivat lähinnä ihmismassaa epämääräisessä järjestyksessä etenivät kohtuullisessa ajassa. Kaksi vanhempaa miestä istui tisikin takana ja hermostuneena jatkuvista keskeytyksistä ja kyselyistä, tiuskivat vastauksia jonottajille ja ohipyrkijöille. Vihdoin oli minun vuoro. Esitin passia ja kerroin hakevani nie-numeroa. Virkailija otti pienen lapun, johon kirjoitti päivämäärän ja kellon ajaksi 9-12. Eli ensimmäinen käynti oli vasta jonotusnumeron haku seuraavaa vaihetta varten, joka oli neljän päivän päästä. 

Taas jonossa ennen aukioloaikaa. Sisään päästyäni luulin meneväni jo "liukuhihnatiskille" ja kävelin viime kerralla tutuiksi tulleiden pikkutiskien ohi. Siinä pyörin hermostuneena ympyrää, kun yritin selvittää mille tiskille asetun tällä kertaa. Lapussa ei lukenut jonotusnumeroa, joka laukkasi "liukuhihnatiskin" edessä olevassa numerotaulussa. Siispä peruutus ensimmäisille tiskeille, joiden eteen oli muodostunut pitkä jono. Haahuiluni takia, eteeni ehti monta minun takana ulkona jonottanutta, mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että lapussani luki naisen nimi ja todellakin, yhden tiskin takana, ulko-oven vieressä istui nainen. Jee! Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen oli vuoroni ja kuvittelin asiani hoituvan. Turha toivo. Nainen kyseli syytä nie-numeron hakuun. Yrityksen perustamista varten haettavalle nielle olisi pitänyt olla lisää papereita, eli strategiani muuttui. Hain siis numeroa pankkitiliä varten. Niinpä virkailija kirjoitti lomakkeeseen valmiiksi "para abrir cuenta banco" ja laittoi ruksit kohtiin, jotka tulee täyttää ja antoi maksulomakkeen, joka piti käydä pankissa maksamassa. Ohjeeksi virkailija antoi, että 4 kopiota lomakkeesta ja passista yksi. Mukaani sain jonotusnumeron seuraavaa kertaa varten, joka oli vasta kymmenen päivän päästä. 

Ja niinpä jonotin kolmatta kertaa aamuyhdeksältä sisään, koska nyt tiesin meneväni "liukuhihnatiskille" jonotusnumeron kanssa jonoon, joka eteni todella nopeasti. Toiveikkaana odotin saavani numeron mukaani saman tien, mutta ei! Poliisin näköinen virkamies tarkasti passini ja lomakkeeni, otti kopiot jemmaan ja kirjasi käsin vihkoon tietoni ja sanoi: "Tomorrow 11 o`clok..." Argggh! 

Eli siis tänä aamuna menin jo neljännen kerran rutiinilla poliisiasemalle. Jono oli vain muutaman henkilön mittainen, joten vihdoin - vanha ärtynyt virkailija, joka oli ensimmäisellä kerralla tiuskinut kaikille kaaoksen keskellä, ojensi minulle ystävällisesti hymyillen sen niin vaivalla hankitun numeron. "Muchos gracias! Adios!", huikkasin, ja onnellisena numeron hakuruljanssista selvinneenä reippailin ihanassa auringonpaisteessa merenrantaa pitkin opistolle.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Kellä onni on, sen kätkekööt - vai?

On vain niin hyvä fiilis. Siunattu olo. Yliluonnollinen. En haluaisi olla nyt missään muualla kuin täällä. Melkein tuntuu turhalta kirjoitella tähän yhtään mitään, koska mikään asia ei ole nyt tässä hetkessä pielessä. Kirjoitanko siis yleensä enimmäkseen negatiivisia asioita? Onko niin, että meidän sisinpään on painettu  sananlaskun tavoin "Jolla onni on sen kätkekööt" pelko, että jos paljastumme onnelliseksi se otetaan meiltä pois? Vai onko se niin, että me suomalaiset usein varomme hehkuttamasta onnellisuuttamme, koska emme halua tehdä siitä numeroa. Onhan olemassa vaara, että muut pitävät meitä leuhkana tai muuten vain omituisina. Useiminhan me kilpaillaan siitä, kenellä on asiat huonoimmin. Syyllistyn tähän valitettavan usein itsekin, johan blogikirjoituksenikin sen paljastaa.

Minun tämän hetkinen onni ei tule mistään materiasta. Toki minulla on kohtuullisen kiva asunto, mukava sänky, peseytymismahdollisuus, ruokaa ja mahdollisuus kaiken tämän ylläpitoon - tällä hetkellä. En kaipaa Suomesta mitään muuta kuin lähimmäisiäni. En kaipaa mitään tavaraa, en huonekaluja, en astioita... no myönnän, valokuvia ehkä kaipaan vähän. Tämän hetkisessä kodissani tavarakaaos on minimissään ja näin on nyt hyvä. Joulunkin olen autuaasti unohtanut. Siitä ehdin panikoida lähempänä h-hetkeä, jos nyt välttämättä tarvitsee.

Tämän hetkinen onni tulee uskoni vahvistumisesta. Täällä saan olla konkreettisesti lähellä hengellistä työtä ja kuulla mahtavia todistuksia Jumalan ihmisiltä Jumalan ihmeistä. En kuule tapahtumista jostain kaukaa, jonkun kertomana, vaan olen nyt itse lähellä tapahtumia. Tätä olen kaivannut tietämättäni jo kauan. Tätä ei voi, enkä haluakaan, enempää avata, koska se tuntuisi kornilta.

Tänä iltana en suostu maalaamaan uhkakuvia eteeni, tyyliin: "Turhaan hehkutat, kohta putoat!" Sittenhän putoan! Otan riskin. Tämä hetki on ainutkertainen, olinpa onnellinen tai en. Tämä hetki ei koskaan enää palaa. Se todellisuus muistaen - uskalletaan elää ja olla onnellisia - hetkessä.

  





tiistai 18. marraskuuta 2014

Kela-draama saatu päätökseen

Niin mukavaa, kuin olisikin jatkaa tämän Kela-draaman kirjoitusta, loppuivat minulta kuitenkin draaman ainekset. Sain  Kelalta kiinni henkilön, joka perusteli saamaani Kelan päätöstä. Minulle yllättävä tilanne on lähtenyt kehittymään siitä, kun virkailijan kanssa vatvottiin työttömyyskorvaus hakemustani puhelimitse juuri niihin aikoihin kun olin muuttanut tänne. Virkaillija huomasi, että olen ulkomailla espanjankielisen vastaajan takia ja kyseli silloin matkani tarkoitusta. Sanoin olevani "haistelemassa" mahdollisuuksiani löytää töitä täältä, enkä osaa sanoa kauan matkani kestää. Siinä syy, miksi postilaatikostani olisi pitänyt pian tämän keskustelun jälkeen löytyä Kelan lähettämä kysely maassaoleskelustani. Koska sellaista kirjettä ei koskaan käsiini tullut, vastausksen palautuspäivä oli ehtinyt mennä umpeen ja loppu sitten selviääkin aikaisemmista kirjoituksistani. Eli nyt kai pitäisi sitten Postia kritisoida, mutta en enää avaudu tästä aiheesta enempää. Postin toimista olisin saanut paljon herkullisempia aiheita parin vuoden takaisista asioista.

Jos Kelan resurssit riittäisivät, ehkä kannattaisi siirtyä sähköposti - tai tekstiviesti ilmoituksiin, jotta asiakkaat saisivat tärkeät ilmoitukset käsiinsä. Lähes kaikilla on matkapuhelin tai sähköposti. Ainakin ilmoitus, että olemme lähettäneet sinulle postia, olisi tarpeellinen. Ei Suomen posti todellakaan ole mikään pomminvarma laitos, vaan kirjeitä hukkuu melkoisia määriä. Siitä on minulla ja monella muullakin karvaita kokemuksia.  

Mikä minua vieläkin ihmetyttää, että mitä tarkoittaa EU-kansalaisten vapaa liikkuvuus maiden välillä? Työtön voi saada työttömyyskorvausta kolmelta kuukaudelta oleskellessaan toisessa EU-maassa, mutta toki täytyy ilmoittautua ko. maan työvoimatoimistoon työnhakijaksi. Ja Kelahan on korvauksen maksajana. Kohdallani ei maltettu odottaa edes tuota kolmea kuukautta, että kansalaisoikeuteni sosiaaliturvaan olisi pysynyt edes jossain päin eu:ta. Jotenkin luulin, että se on oikeuteni, mutta taas olen ymmärtänyt jotain väärin. No, tosin pointtihan olikin se, etten ilmoittanut matkani syytä ja olin ns. omatoiminen työnhakija, ilman tukia, koska niitä ei minulle koskaan myönnetty. Tästä voit lukea enemmän blogistani: http://riskaabelipilvilinna.blogspot.com.es/2014/09/ex-yrittaja-valiinputoaja-kelan.html

Mitä tästä opiksi muille maailman matkaajille? Ehkä ainakin se, ettei missään yhteydessä kannata avautua liikaa virkailijoille. Älä ole niin sinisilmäinen kuin minä olen. Pienikin lipsahdus ja vääränlainen viittaus matkan tarkoituksesta voi saada esim. tällaisen tilanteen aikaiseksi (kts. edellinen blogi), varsinkin jos olet ulkomailla etkä saa mahdollista Kelan kyselykirjettä käsiisi. Huomaat olevasi Suomalaisen sosiaaliturvan väärinkäyttäjä, joka sinulta mahdollisimman nopeasti otetaan pois. Tosin tilannehan korjaantuu palattuasi takaisin Suomeen, mutta ei automaattisesti. Muista aina ilmoittaa lähtiessäsi pidemmälle lomalle Kelalle oleskelusi syy toisessa maassa. Sinun on tiedettävä/arvioitava paluupäivä, muuten sinut katsotaan pysyvästi maahan muuttajaksi, vaikka kirjasi ja osoitteesi ovat Suomessa ja tarkoitusperäsi omasta mielestäsi on oikeat.

Oma tilanteeni Kelan taholta on toivottavasti pian korjattu. Ilmoitin olevani vain hengailemassa täällä sekä ajanjakson jonka täällä asustan. Ja jos ensi viikolla saan töitä, tilanne muuttuu jälleen, koska sitten automaattisesti kuulun Espanjan sosiaaliturvan piiriin. Että tämmöistä tänään... Tämän häslingin takia menetin yhden lääkesatsin kela-korvaukset, noin 50€. Onneksi en ollut millään Kelan päivärahalla, koska sitten minulta olisi kai napsaistu suurempi summa.
 

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kela pudotti minut sosiaaliturvasta

Olen niin pöyristynyt tästä tilanteesta, että on pakko vielä avautua edellisen tekstini jälkeen lisää. Minulla on tunne, että Kela pitää minua valehtelijana ja huijarina. Kelassa on varmaan tehty päätelmiä kahvikeskusteluissa, että "Tuo nainen työskentelee Espanjassa, koska juurihan eväsimme häneltä työttömyyskorvauksen (blogeissani ex-yrittäjä, väliinputoaja Kelan järjestelmässä ja Mikä olen?). Eihän siellä muuten voi tulla toimeen..." Toisaalta, en ole edes ilmoittanut olevani Espanjassa (joka minun olisi pitänyt tehdä, ymmärrän sen nyt) joten olisin voinut yhtä hyvin olla Suomessa. Kelalla täytyy olla tiedot ihmisten liikkumisesta rajojen välillä, jos näin voi tehdä. Tai sitten he tekevät päätöksiä kuulopuheiden perusteella.

Eiköhän ole minun oma asiani millä elelen. Pimeätä työtä en tee. Se on jo vakaumustani vastaan. Se on tullut selväksi, etten mitään apua ja tukea saa miltään taholta, joten en jaksa mitään tukia enää ruinata. Ehkä oli epäilyttävää, kun en tehnyt valitusta työttömyyskorvauksen eväämisestä. Katsottiin ettei kukaan pärjää ilman ettei hae soskusta toimeentulotukea. Minä pärjään. Pärjäsinhän koko kesän ilman tuloja. Myin irtaimistoani sosiaalisen median kautta ja elin sillä, kun oli pakko. Nyt elän mieheni siivellä sen aikaa, että saan täältä töitä. Eikö nykymaailmassa ole uskottavaa, että puoliso sietää sen, että joutuu maksamaan kaikki parin kulut? Heti kun saan töitä oli tarkoitus ilmoittaa Kelalle, että työskentelen Espanjassa ja sosiaaliturvani siirtyy tänne. Olen jo haastatteluissa käynyt joten toivottavasti tähän tilanteeseen tulee pian muutos.

Mitenhän olisi käynyt jos olisin joutunut sairaalaan ja olisin tarjonnut kansainvälistä sairaanhoitokorttia paikalliselle laitokselle? En edelleenkään tietäisi, ettei minulla ole sairasvakuutusta koko maailmassa, jos mieheni ei olisi käynyt Suomessa apteekissa hakemassa minulle korvattavia lääkkeitä. Eli nyt jos minulle sattuu jotain ja jos minulla ei olisi matkavakuutusta, saisinko hoitoa missään? Hmm. vakuutusyhtiö kyllä tietää, että oleilen täällä...ja sinne olen ilmoitellut mahdollisesta tänne jäämisestä. Sieltäkö on ilmoitettu Kelalle? Minähän olen jo aivan vainoharhainen! Tänne lähtiessä vakuutusyhtiöstä mainittiin, että muista käydä Suomessa kolmen kuukauden päästä muuten vakuutuksesi lakkaa ja voit joutua tilanteeseen ettei sinulla ole matkavakuutusta eikä sairausvakuutusta! Juuri tähän tilanteeseen! Naurahdin vakuutusvirkailijalle, että kyllähän ulkomailla voi oleskella vaikka vuoden ilman että putoaa sosiaaliturvasta. Olin totaalisesti väärässä. Kela näpäytti minua, kun en ilmoittanut, että oleilen Espanjassa. Tähän mennessä olen oleillut vajaat kolme kuukautta, joten melko nopeaa toimintaa.

Olisin ollut tilanteen tasalla, jos olisin ymmärtänyt mennä kelan sivuille katselemaan omia tietojani ihan vaan huvikseni, koska mitään päätöksiä ei pitänyt olla sinne tulossa. Todennäköisesti postilaatikkooni Suomessa ilmestyy ensi viikolla jälkikäteen päätös, jossa ilmoitetaan, että sosiaaliturvasi on peruttu 13.11. lähtien. Nyt Suomessa ei ole Kelan postia laatikkoon tullut.

Mikä tässä asiassa on se, mitä en ymmärrä? Ehkä olen tehnyt jotain todella väärin, että olen joutunut kaikin puolin Kelan hampaisiin. Voisiko joku "blondille" kertoa, mikä se pointti on?

Vinkki maailman matkaajalle: Jos et ilmoita Kelalle lähdöstäsi pidemmälle lomalle (alle kolme kuukautta näköjään riittää) voit joutua tilanteeseen, että tietämättäsi sinut on tiputettu Suomen sosiaaliturvan piiristä, joten pidä vakuutuksesi kunnossa. 

Ahaa elämys (lisätty jälkikäteen):

No nythän minä sen hokasin! Ystäväni ulosottomies haluaa savustaa minut takaisin Suomeen. Sehän se pointti tässä on! En pysty nyt kyllä lähtemään, kun ei rahat riitä...

lauantai 15. marraskuuta 2014

Voi Kela minkä taas teit! Ei voi olla totta!

Mieheni on käymässä Suomessa ja koska lääkkeeni ovat loppumaisillaan annoin hänelle mukaan Kela-korttini, että hän saa tuoda minulle tarvitsemani astma- ja kilpirauhaslääkkeet. Siinä niitä näitä puhelimessa juttelimme ja hän kertoi hoitaneensa lääkeasian tänään ja tuumasi, että lasku oli  yli 90 euroa. "Mitä!" Huudahdin. "Ei ne maksa niin paljon!"

Epäilys hiipi heti mieleeni, että onko minut lempattu Suomen sosiaaliturvasta alle kolmen kuukauden Espanjassa oleskelun perusteella. Mutta eihän se voi olla mahdollista. En ole edes ilmoittanut asuvani Espanjassa. Täällä asuu suomalaisia, jotka ovat saaneet aivan rauhassa oleskella Espanjassa vuosia ilman Kelan puuttumisia. Eivätkä he edes myönnä tietäneensä, että lyhyestäkin asumisesta pitäisi Kelalle ilmoittaa. Espanjassa voi asua osan vuodesta, ja jopa kolme vuotta ilman, että putoaa Suomen sosiaaliturvan piiristä. En ole tehnyt mitään muuttoilmoitusta tänne, koska olen vain "lomalla" tai voisin ainakin olla, koska olen ollut täällä vain muutaman kuukauden.

No totuus paljastui, kun menin äsken Kelan sivuille ja kirjauduin omiin tietoihini. Sairausvakuutukseni on peruttu nyt perjantaina!? Eli tällä hetkellä olen tilanteessa, että minulla ei ole sosiaaliturvaa Suomessa eikä Espanjassa! KIIIIITOS kela!!! Täytyy kyllä ihmetellä kuinka omatoimiseksi Kela on heittäytynyt. Ihan vaan tuosta päätti olettaa, etten enää ole Suomessa kirjoilla, vaikka osoitteeni on edelleen mökkiosoite ja kirjanikin on vielä Suomessa. Tai sinne ne ainakin viimeksi itse ohjasin. No Kela päätteli kuitenkin, että "oleilen" Espanjassa, joka kai riittää, ja sen perusteella oikeuteni sosiaaliturvaan peruttiin.

No, tilanne on todennäköisesti lähtenyt kehittymään silloin, kun soitin syyskuussa Kelaan työttömyyskorvaukseen liittyen. Silloin "täti" ilmoitti minulle, että Kela tarvitsee tiedon ulkomaille muutosta. Sepostin silloinkin, että en vielä tiedä muutanko tänne. Riippuu saanko töitä. En ole minkäänlaista muuttoilmoitusta tehnyt Espanjaan ja olen todellakin täällä ollut nyt 8.9. lähtien, eli en edes vielä kolmea kuukautta! Haloo!  

Oli vielä pakko tarkastaa mitä väestötietojärjestelmässä minusta luki. Kotikunta oli vielä Suomessa ja osoite myös. Eli en ole unissani käynyt niitä muuttamassa kuten jo hetken epäilin. Alkaa mennä jo yli ymmärryksen. Miksi olen veroja maksanut? Kreikkaa varten kai...


"Kun muutat ulkomaille alle vuodeksi, säilyt yleensä Suomen sosiaaliturvassa ja voit saada Kelan etuuksia. Jos taas tarkoituksesi on asua ulkomailla yli vuosi, menetät useimmissa tapauksissa oikeutesi Suomen sosiaaliturvaan."

Eli näin se oikeasti meni

Kela päätteli jostain (aivan oikein), että oleskelen Espanjassa. Tiputti minut Suomen sosiaaliturvasta. Laittoi minulle täytettäväksi sähköisen lomakkeen, joka todennäköisesti on odottanut täyttämistään jo jonkun aikaa Kelan tiedostoissa, jonne minun olisi pitänyt tietenkin ymmärtää mennä sitä etsimään. Tilannehan on se, että jos tuon lomakkeen täytön perusteella saan takaisin sosiaaliturvani Suomesta ja esim. ensi viikolla saan töitä, ilmoitan taas uudelleen Kelalle, että tiputtakaa minut sittenkin sosiaaliturvasta. Ja taas tekevät päätöksiä. Heillä ei ilmeisesti ole tarpeeksi tekemistä, joten tässä sitä sitten tulee... 

Ote lomakkeesta:

"
Valitse tämä ilmoitus myös silloin, kun asut Suomessa mutta työskentelet EU/ETA-maassa (rajatyö), tai EU/ETA-maan lippua käyttävällä aluksella (merityö).


Suomesta muutettaessa, kun oleskelet yli vuoden ulkomailla ja kuulut tässä mainittuun henkilöryhmään"




torstai 13. marraskuuta 2014

Väsymyksen syövereissä

Podin viikon päivät lamaannuttavaa väsymystä. Olo on ollut muutenkin lievästi flunssainen. Suurin pelkoni kuitenkin on, että kilpirauhasarvoni ovat pielessä. Hiukset tippuvat päästä sitä tahtia, että kaljuuntuminen taitaa koittaa jouluun mennessä. Eksyin facebookissa ryhmään (Kilpirauhasen vajaatoiminta), jossa toimii tiivis yli 8000 hengen vertaistuki kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. Ryhmästä saa hyviä vinkkejä esim. ravitsemuksesta tämän sairauden kurissa pitämiseksi. Mutta kuten arvata saattaa, niin suuressa ryhmässä tulee paljon myös ylilyöntejä ja näitä monenkirjavia ohjeita luettaessa onkin oltava jonkinlaista medialukutaitoa. 

Kommentteja lukiessaan joutuu ihmettelemään, miten huonosti lääkärit tuntevat tämän sairauden hoidon ja oirekirjon. Monet kertovat saaneensa mielialalääkitystä vuosien ajan, kunnes selviää kilpirauhasen vajaatoiminta, jolloin lääkitys muutetaan ja elämä voittaa! Eli on hoidettu koko ajan väärää sairautta. Jopa sellaista tekstiä siellä on tullut vastaan, että arvot ovat olleet selvästi vajaatoiminnalla ja olo karmea, eikä lääkäri koe lääkitystä tarpeelliseksi. Kuulostaa jo hoitovirheeltä. Surullista. Monet ryhmäläiset ovat jo epätoivoisia, koska tietävät miten olo paranisi, mutta lääke, mikä siihen auttaisi on (ryhmästä saadun tiedon mukaan) huonosti saatavilla. Myös tästä ryhmästä saadun tiedon mukaan, joiltakin lääkäreiltä on supistettu lupia siksi, että ovat määränneet potilaille ko. lääkettä. En tiedä pitääkö paikkaansa. En ole vielä niin kiinnostunut asiasta, että olisin selvittänyt lääkäreiden syitä alilääkitä potilaitaan, mutta kyllä heillä varmasti syy siihen on olemassa. Mutta näin maallikon silmin näyttää siltä, että kilpparipotilaita pidetään luulosairaina välillä jopa silloinkin, kun labratulokset puhuvat selvää kieltä. Vai onko se vain yksinkertaisesti niin, että lääketeollisuuden pörssiyhtiöt saavat parempaa tulosta aikaan mielialalääkkeillä kuin halvoilla kilpirauhashormooneilla? 

Aiheutin itselleni stressaavimpina aikoina ärtyneensuolen oireyhtymän. Vatsaan koski koko ajan, eikä mikään ruoka oikein sopinut. Pikkuhiljaa olen löytänyt vatsaystävällisiä ruoka-aineita, joita voin käyttää ettei (yleensä) tule oireita. Melkoinen yhteensattuma, että nämä ruoka-aineet, joita en sietänyt on juuri niitä, mitä kilpirauhaspotilaan tulisi välttää. Yksi on kotimaiset viljat. Rukiista sain järkyttävän pääkutinan ja öisin raavin myös käsivarsiani ja jalkojani. Ruis pois ja kutina hävisi. Keliakiaa minulla ei ole. Nyt olen jättänyt myös vehnän pois, tosin välillä lipsun siitä, koska ei aina voi herkuista kieltäytyä. Vehnä ei aiheuta niin paljon oireita, mutta se on muuten huonompi vaihtoehto kilpparin kannalta. Kaikkein ongelmallisimpana olen kokenut leivästä luopumisen. Leipä on hyvä välipala ja nopeasti toteutettavissa. Leivän sijaan olen alkanut tehdä smoothieta hedelmistä ja mantelimaidosta. Kaurapuurosta en ole luopunut - enkä luovu! Ja ihan turha kysyä minulta, miksi joku ruoka on kilpparille parempi kuin toinen. Liittyi jotenkin suoliston kuntoon, kai. En ole asiaa selvitellyt. Minä syön vaikka tiiliskiviä, jos ne auttavat saamaan oikeat ravintoaineet ja voisin paremmin!

Olen laiska ruoan laittaja ja yksinollessani mietin usein, että olisi kätevää, jos olisi joku pilleri millä nälän saisi siirtymään. Nykyisin väsymyksen nujertamiseksi yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja joudun keittiöhommiin useammin. Blenderi on laiskan kokin ystävä! Täällä on hyvät ja edulliset valikoimat hedelmiä ja kasviksia joista saa rakennettua hyvät smoothiet. Olen myös taipunut syömään ensimmäisiä lisäravinteita. Olen ollut aina sitä mieltä, että ruuasta saa kaiken mitä ihminen tarvitsee. Ja olen edelleenkin sitä mieltä, mutta  päästyäni tuosta vuosia kestävästä väsymyksestä kilpirauhaslääkityksen myötä, pelkään nyt, että puuduttava väsymys taas yrittää hiipiä elämääni. Täytynee etsiä täältä labra, jossa voisin tarkistuttaa arvoni tarvitseeko thyroksin-lääkitystä nostaa. 

Tänään on ollut jo helpompi päivä. Ei koske päähän - eikä edes väsytä. 




tiistai 11. marraskuuta 2014

Arjen sääanalysointia

Täällä on tällä hetkellä sama ongelma kun Suomessa keväisin. En osaa pukeutua oikein! Aamulla on kylmä, ja kun minulla ei ole vieläkään toimivaa ulkolämpömittaria, yritän arvioida lämpötilan ennen uloslähtöä. Tunnustelen ensin parvekkeella ulkolämpötilaa, joka korkealla ja tuulisella paikalla ei tietenkään ole kovin tarkkaan arvioitavissa. Sitten tähyilen merelle, miltä siellä näyttää. Heijastuvatko auringon säteet mereen kirkastaen veden pinnan sädehtiväksi vai alkavatko pilvet kerääntyä meren ylle tuoden veteen kylmän, tumman sävyn? Vuorilla olevat pilvet eivät kerro yhtään mitään. Usein vuorien päällä on tummaakin tummemmat pilvet pitkin päivää, mutta rannikko on silti täysin aurinkoinen. Yritän kovasti arvioida ulkolämpötilaa myös seuraamalla miten muut pukeutuvat. Onko kadulla kävelevillä ihmisillä takki tiukasti napitettu kiinni? Onko se toppatakki vai kevyt takki? Onko päällä yleensäkään takkia jne? Riippuen onko kävelijä espanjalainen vai suomalainen, on vaatetus sen mukainen. Espanjalaisella naisella saattaa olla pitkät talvisaappaat ja toppatakki, kun taas samaan aikaan suomalaisella shortsit ja t-paita. Yritä siinä sitten arvioida. Mutta onneksi on kerrospukeutuminen! Vähennän vaatetta yleensä siinä vaiheessa, kun kävelymetrejä on tullut riittävästi lämpiämiseeni.  Aurinko huolehtii kyllä lopusta tai jättää huolehtimatta. 

Tänään en inspiroitunut kovin tarkkaan analysoimaan päivän säätä, koska vettä tuli heti aamusta kuin aisaa ja yleisilme oli ankean harmaa. Pelkkä ajatuskin ulosmenosta sai vilunväreet villiintymään. Oli se silti vain lähdettävä kastelemaan kengät vettä virtaaville käytäville. Se vaan on niin totta, että pimeys nuuduttaa täälläkin. Onneksi auringon paisteen todennäköisyys lähipäivinä on suurempi kuin tämä pimeys. En nyt jaksaisi mitenkään tätä ankeutta, kun muutenkin väsyttää. Kaiken lisäksi joku flunssantapainen yrittää päästä minuun käsiksi.

Eipä siitä pääse mihinkään, että kohta joutuu ostamaan talvitakin ja varmaan myös kumpparit. Tulin tänne Espanjaan pari kuukautta sitten vain yhdellä matkalaukulla, enkä pakannut siihen ollenkaan talvivaatteita. Tai pakkasinpas, jokaisen vilukissan vakiovarusteet - villasukat! Onneksi ostin viime viikolla uuden villapaidan, joka maksoi vaivaiset 9 euroa.

Kylmenevän, yleensä aurinkoisen Andalusian  sään ehkä kestää ilman suurempaa dramatiikkaa, mutta sateinen talvi ei tietenkään olisi kovin mukavaa. Itse en ole täällä talvella pidempiä aikoja ollut, mutta kuulemani mukaan kelit vaihtelevat eri talvina paljonkin. On talvia, ettei vettä ole tullut ollenkaan, ja taas talvia, että sitä on tullut kyllästymiseen saakka. Toivottavasti tuleva talvi täällä olisi vähäsateinen tai ainakin edes vähäluminen.  


maanantai 10. marraskuuta 2014

Mikä olen?

Siitä on nyt yli viisi kuukautta, kun lopetin yritystoimintani kannattamattomana. Kassa oli tyhjä. Monet laskut jouduin jättämään suosiolla ulosottoon, että elämiseen olisi minkäänlaisia edellytyksiä. Olin linnottautunut mökille toipumaan ja nuolemaan haavojani. Uskoin pääseväni velkajärjestelyyn, mutta asiaa ei suostuttu vielä viemään eteenpäin. Piti olla enemmän näyttöä kurjuudestani.

Heti kun tein yrityksen lopettamisilmoituksen ja siihen liittyvät muut paperisulkeiset, ilmoittauduin työnhakijaksi työvoimatoimistoon saadakseni Kelalta jossain vaiheessa työttömyyskorvausta. Minua oli jo etukäteen varoitettu, että siitä tulee pitkä tie. Olin silti toiveikas veronmaksaja. Olin tehnyt tarpeelliset CV:t yms. työkkärin sivuille ja käytin reilusti aikaa luodakseni itsestäni hyvän profiilin työnhakujärjestelmään. Ja sitten ei kun odotellaan. Odotellaan. Ja taas odotellaan. Välillä piti lähettää lisää dokumenttia TE-toimistolle, että olen varmasti lopettanut toimintani. Kaikissa järjestelmissä siitä oli jo monenlaista faktaa. Tyrmistyksekseni TE-toimiston ja Kelan päätösten loppusumma oli Kelasta tullut tuomio: "Ette ole oikeutettu työmarkkinatukeen, koska emme ole saaneet viimeistä tilinpäätöstä ja tasetta." Tai siis Kelan papereissa luki, että "..emme ole saaneet pyydettyjä dokumentteja.." Ei saanut Kela pyytämiänsä dokumentteja, koska niiden saaminen kirjanpitäjältä olisi maksanut minulle enemmän, kuin työttömyyskorvaus, jota Kelalta kolmelta kuukaudelta hain. Silti faktaa oli useammassa paperissa, että yritykseni on lopettanut toimintansa!
 
Tässäpä jostain infopankin  sivuilta kopsattua ideaaliproosaa. 

Yrittäjän työttömyysturva

"Myös yrittäjällä on oikeus saada työttömyyskorvausta. Yrittäjä on työtön, kun hän on lopettanut yritystoimintansa tai myynyt oman osuutensa yrityksestä. Yrittäjyys voi päättyä yrityksen myyntiin, purkamiseen, konkurssiin, selvitystilaan tai avioeron takia. Yrittäjä katsotaan työttömäksi myös, jos yritystoiminta on ollut keskeytyneenä vähintään neljä kuukautta." http://www.infopankki.fi/fi/elama-suomessa/tyo-ja-yrittajyys/yrittajan-oikeudet#:

Tässä taas TE-palvelujen sivuilta kopsattua: 

      Yritystoiminnan päättyminen
"Kun lopetat yritystoiminnan tai oman työn, TE-toimisto tutkii edellytyksesi saada työttömyysetuutta. Päätoiminen työllistyminen yritystoiminnassa voi päättyä yrityksen lopettamiseen tai jossain tilanteissa, kun henkilön työskentely yrityksessä päättyy.
Yrittäjän perheenjäsen voi saada työttömyysetuutta tietyissä tilanteissa, kun hänen työskentelynsä yrityksessä päättyy." http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/yrittaja_tyottomyysturva/index.html
 
Kyllä. Te-toimisto tutki yli kahden kuukauden ajan edellytyksiäni saada työttömyysturvaa. Heidän vaatimissa liitteissä ei ollut puutoksia. Kela päätti kuitenkin kaikessa viisaudessaan siivota minut tilastoista todeten, etteivät ehdot täyty! Neljä vuotta täysipäiväisenä yrittäjänä ja ei ehdot täyty? Olen tässä miettinyt silloin tällöin, että yksityisyrittäjä pulaan joutuessaan on huonommassa asemassa Suomen tukijärjestelmässä, kuin Suomessa asuvat ISIS-järjestön "lähetit", jotka palaavat Suomeen tapettuaan ja tehtyään raakuuksia muualla. Onko tarpeeksi kärjistettyä?

Edelleenkään en hyväksy sitä, että minut Kelan tulkinnan mukaan tulkittiin yrittäjäksi vielä senkin jälkeen, kun olin yritykseni lopettanut (en keksi muutakaan syytä työttömyyskorvauksen eväämiseen). Tunsin järjestelmän pitävän minua valehtelijana ja huijarina. En silti tee valitusta, koska en muutaman kuukauden työttömyystuen takia viitsi vaivautua. Kela siis päätti, etten ole työtön. Mutta mikä olen? En työtön, en töissä, en sairaslomalla, en kotiäiti, en kodinhoitotuella, en opiskelija, en vuorotteluvapaalla, en eläkeläinen, en leski, en maahanmuuttaja,

...mutta tulenko olemaan maastamuuttaja?

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tapaksia Malagassa



Kävimme viime viikonloppuna Malagassa tapas-kierroksella. Lähdimme Fuengirolasta junalla Malagaa kohti noin kahden maissa, ja hups... palasimme kotiin vasta puolen yön aikoihin! Lähtiessämme oli ihanan lämmintä ja varusteet sen mukaiset, mutta kun aurinko päätti sitten lopulta laskeutua, alkoikin jo hieman viluttaa. Onneksi löysin eräästä pikkuputiikista minihameeni jatkoksi kuudella eurolla lämpöiset legginsit, joten tapasten maistelu sai jatkua iltamyöhäiseen.


Kapeat sivukujat olivat aivan autiot.  



 
Rakastan näitä parvekkeita kukkineen!
 
Olimme kirjanneet ylös muutamia suositeltuja tapasbaareja ja jopa löysimme niistä pari. Taisimme käydä herkuttelemassa noin viidessä paikassa. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten meillä meni niin paljon aikaa. Ehkäpä juututtiin ihastelemaan kapeita kujia, joista otettuja otoksia kamerani oli täynnä. Ja toisaalta, oli nautinnollista katsella maailman menoa leppoisaan tahtiin hyvän ruuan ja iloisen elämänmenon keskellä. Oli pyhäinpäivä ja edellisillan "Halloween sirkuksen" jälkeen espanjalaisilla oli vapaata ja ihmiset kerääntyivät joukolla vanhaan kaupunkiin viettämään mukavaa päivää ja nautiskelemaan yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta.      

Löysimme Cortijo de Pepen pienen etsimisen jälkeen. Pienessä tilassa oli vain kapea tiski johon tapakset tarjoiltiin. Mennessämme sisään tilaa oli vain kahdelle, eli juuri meille. Vilkas puheensorina täytti pienen viihtyisän ja ahtaan paikan. Suosion salaisuus selvisi heti, kun saimme annokset eteemme. Aivan taivaallista!
 

Tyypillinen paikallinen tapasbaari Cortijo de Pepe      




Tässä oli vasta aloitusannokset. Nälkä kummasti kasvoi syödessä!

Taidetta kaikkialla. Erään varaston ovi.

 Koosta päätellen Malagan palmut ovat jo nähneet paljon vuosia.   

Tänne täytyy palata sitten kun jouluvalot sytytetään. Ne on nähtävä!

Viimeinen paikka, jonne päädyimme odotellessamme junaa, oli juna-aseman läheisellä sivukujilla oleva espanjalainen taverna. Söimme siellä viimeiset ja kalleimmat herkut. Epähuomiossa tilasimme huonolla espanjankielen taidolla kallista iberian possua, vaikka oli tarkoitus pysyä edullisissa tapaksissa. Ei voinut valittaa - oli se niin herkullista! 

Vaikka tapakset olivat edullisia, vain noin 1-3 euroa/kpl, ei päivästä tullut mitenkään halpa. Kokemuksena kierros oli kuitenkin joka euron arvoinen. Joulukuussa, kun jouluvalot syttyvät, otetaan uusiksi!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Viilenee

Elämään on tullut täällä jo selkeä rytmi. Välillä arkeni on jo kiusallisen ohjelmoitua ja jouduin jo hidastamaan tahtia. Huomasin yllätyksekseni, etten ole vielä ihan toipunut kaikesta siitä rasituksesta mitä olen Suomessa jättänyt taakseni. Se tuli ilmi viime viikonloppuna, kun eteeni oli muodostumassa liian haasteellinen tilanne. Yhtä äkkiä itkeä pillitin työtarjouksen takia, josta olin joutunut kieltäytymään, koska en kokenut kykeneväni sitä hoitamaan. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että osasin asettaa rajani, enkä lähtenyt suin päin toteuttamaan mahdotonta tehtävää.

Täällä toisessa ympäristössä unohdan pääosin autuaasti Suomeen kasautuvat ulosotot. Hyvä niin. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, jos niitä täällä jatkuvasti murehdin. Mieheni on käymässä nyt Suomessa ja mökillä käytyään hän totesi, että oli siellä käyty ulosottomiehen toimesta kuvaamassa, koska kuvaajan kameran suojakotelo oli jäänyt sängylle. Saas nähdä, miten asia etenee. Mökin menetys tulisi olemaan kova isku, mutta luotan siihen, että asiat menevät juuri niin kuin ne on tarkoitettu.

Tänään on lauantai - päivä, ettei minulla ole mitään suunniteltua ja luvattua menoa. Aurinko paistaa välillä pilven rakosesta ja säässä on tapahtunut suuri muutos - yöt ovat kylmiä. Olen jo muutaman yön nukkunut parvekkeen ovi kiinni, koska en ole vielä hankkinut paksumpaa peittoa. Tarvitsen sellaisen välikausipeiton, koska täällä oleva untuvatäkki, jota sitten kaikkein kylmimpänä ajankohtana tarvitaan, on vielä liian kuuma. Täytynee hankkia ainakin kunnon flenelinen yöasu, joita vaatekaupat ovat nyt pullollaan. Hyvä uutinen oli se, että eräs naapurini kertoi talomme olevan talvellakin miellyttävän lämmin. Hänen mukaansa lämmitystä ei tarvitsisi käyttää. Nähtäväksi jää. Onneksi on villasukat.



maanantai 27. lokakuuta 2014

Ihana Aurinkorannikon lokakuu

On kyllä melkoisen hieno tunne, että huomaa viihtyvänsä täällä niin hyvin, ettei kotisuomi tule edes uniin. Toki viihtymistä helpottaa aivan mahtavat syksysäät, aurinko paistaa ja lämmintä on. Sadetta on tullut vain pari kertaa. Täällä pitkään asuneet kertovat, ettei näin lämmintä syksyä ole ollut heidän aikanaan. Toki sade olisi tervetullutta maanviljelijöille ja kasveille. En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset tulevat usein vasta lokakuussa tänne viettämään talvea. Lokakuu on aivan ihana kuukausi täällä. On lämmin, muttei liian kuuma. Yön viileys takaa taas hyvät yöunet. Luonto näyttää kauniilta, eikä nääntymäisillään olevalta. Vehreys täyttää pihat ja tienvierustat. Lisäbonuksena täällä on paljon rauhallisempaa, koska turistisesonki on ohi. 

Yht`äkkiä myös parvekkeet ja pihat alkavat täyttyä erilaisilla viherkasveilla. Hississä tulee vastaan perheenäitejä, jotka kantavat kirsikkatomaatin taimia ruukkuihin kasvamaan. Parvekkeille ilmestyy jos minkälaista palmua, limoviikunaa ja kasvia joita en osaa edes nimetä. Tyhjät tontit, jotka ovat olleet hiekalla koko kesän, alkavat vihertää, kun ruoho kasvaa kohinalla. Käänsin erään espanjalaisen lehden tekstiä ja sen verran sain selville, että aloittelijakin saa lokakuussa istutetut kasvit varmasti kasvamaan.

Minun ainokaiset viherpiiperrykset, mutta jatkoa on toivottavasti tulossa. 





Viikonloppuna olin auttelemassa markkinoilla erään järjestön nimissä. Sain harjoitella espanjan alkeita ja soveltaa oppimaani käytäntöön. Ja oli mukavaa, että paikalliset auliisti korjasivat ja neuvoivat minulle oikeita sanoja käytettäväksi myyntitilanteissa. Kyllä nautin! Tuli sellainen palo oppia kieltä enemmän ja enemmän. Sain vinkin, että Malagassa olisi hyvä kansainvälinen kielikoulu, jossa voisi opiskella pari tuntia päivittäin. Kurssin hinnan päälle tulisi kylläkin junalipun hinta. Pitää selvittää paljonko lysti maksaisi. Alkeiskurssilla, jota nyt käyn, on todella hyvä opettaja. Olen vuosia sitten käynyt muutaman kuukauden samaa alkeiskurssia Suomessa, mutta opetuksen tasoa ei voi edes verrata tähän. Suomessa ei opetettu sanan painotuksia, eikä kielen sävelkulkua ja kuitenkin niillä on espanjankielessä suuri merkitys. Olen edelleen sitä mieltä, että televisiota katselemalla oppii paljon, jos vain pitää korvat auki. Ruoka- ja luonto-ohjelmat ovat suosikkejani, koska sisältö oikeasti kiinnostaa minua ja luonto-ohjelmien juonto on kaiken lisäksi niin rauhallista, että sanoja ehtii eroittamaan toisistaan.

Minun piti lähteä käymään suomessa mieheni kanssa, mutta en taida malttaa, koska kursseihin tulee liian pitkä tauko. Ja on siinä sekin, että siihen menee rahaa niin pajon enemmän jos lähtisin. Tarkoitus oli käydä labroissa, hakea lääkkeitä, pitää matkavakuutus voimassa ja käydä ulosottomiestä moikkaamassa. Labrat voin hoitaa täällä, Eurooppalainen Kela-kortti saa kelvata toistaiseksi, jos en saa kattavaa vakuutusta täältä sitten kun vakuutusturvani lakkaa olemasta voimassa ja ulosottomies saa pärjätä ilman näkemistäni. Eiköhän asiat saa hoidettua etänäkin.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Pakollinen välipäivä

Tänään oli pakko pitää välipäivä kävelemisestä. Koska meillä ei ole autoa käytössä, tulee väkisinkin käveltyä useita kilometrejä päivässä. Heittämällä menee ainakin se kymmenisen kilometriä jo ihan normi päivänä. Ja mikäs tässä on kävellessä, kun kelit on mitä parhaimmat!

Tämä viikko on ollut melkoista juoksemista. On ollut kielikursseja, pilatesta, naistenklubia ja vapaaehtoistöitä. On hienoa, että on jotain kehystä päivissä. Enpähän pääse pitkästymään. Nyt on jo tilanne, että kun pyydetään mukaan johonkin pikku hommaan joudun miettimään onko kalenterissani vapaata. Ja mikä parasta: tämän "juoksemisen" ansiosta olen tutustunut ihaniin ihmisiin!

Tietenkin olen jo miettinyt, mistä saisin hankittua elämiseen tarvittavat eurot. Suurin osa tapaamistani ihmisistä on jonkunlaisella eläkkeellä, lähetystyössä, seurakunnan palkkalistoilla ja sitten on välivuotta pitäviä siipirikkoja tai hyväosaisia, joilla on varaa välivuoteen. En itse oikein tiedä mihin ryhmään kuulun. En ole eläkkeellä, en työtön, en hyväosainen (suomalaisen mittapuun mukaan). Olen varmaankin se siipirikkoinen, joka elelee puolisonsa varoilla. Tällä hetkellä tunnen olevani silti onnekas siipirikko, koska jos en olisi menettänyt niin paljon, en olisi nyt täällä kokemassa tätä kaikkea.

Haluaisin keskittyä nyt kielen opiskeluun ennen kuin lähden etsimään aktiivisesti töitä. En halua tästä pysyvää tilannetta, etten pysty kommunikoimaan espanjalaisten kanssa heidän omalla kielellään. Vaikea kuvitella, että jonain päivänä tulisin espanjalla toimeen, mutta silti opiskelen. Voi olla, että jos alkaa tuntua siltä, että on oikeasti opittava tämä kieli, hakeudun Malagan yliopiston intensiivikurssille.

Eli jalat on ihan jumissa. Jalkapohjat, nilkat ja pohkeet. Ja kun pohjelihakset on kireänä alkaa alaselkä oireilla. Olen kävellyt täällä ollessani valtavia määriä verrattuna Suomessa käveltyihin kilometreihin samassa ajassa. Viikko sitten kävin jalkahoidossa ja jalkahoitaja hieroi jalkojani ja ah, kun teki ihanan kipeää! Ehkäpä joudun varaamaan ajan hierojalle, että jumit saisi sulamaan. Tänään olen pakottanut itseni lepäämään, että jaksan huomenna taas olla vapaaehtoisena myyntitykkinä koko aamupäivän.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Nettiliittymää etsimässä

Huomenna meille tulee kunnollinen nettiyhteys. Tai siis ainakin toivon niin. Kun seuraan Fuengirolan suomalaisyhteisön fb-sivustojen keskustelun aiheita, niin yksi ongelmallinen aihealue on nettiliittymä ja ennen kaikkea sen toimiminen. Tietyillä alueilla nettiliittymä toimii lähes moitteettomasti, mutta joillakin alueilla voi olla suuriakin ongelmia. Kovaa keskustelua käydään eri liittymien toimimisesta ja ennen kaikkea toimimattomuudesta. Espanjassa netin toiminta ei ole edelleenkään kaupungeissakaan ihan niin tasaisen varmaa kuin Suomessa.

Olemme hoitaneet netinkäytön tämän alkuajan erityisen epätaloudellisesti, ja ihan vain siksi, ettei mieheni ole ehtinyt paneutua asiaan kunnolla. Nettitikku on tullut turhan kalliiksi, kun tarve on ollut muutakin kuin vain selailla uutisia. Itse en ymmärrä asiasta hölkäsenpöläystä, mutta kuitenkin meille on nyt tulossa kuulema huippuhyvä 4G satelliittinetti (meniköhän oikein?). Täällä on muutama brittipaikka mistä osasimme kysellä satelliittinettiä. Espanjalaiselta emme halua tätä palvelua ottaa, koska jos tuleekin jotain ongelmia niin sen ratkaisu olisi liian hankalaa kieli- ja ”mañjana-ongelman” takia. Suomalaisilta firmoilta taas tätä emme löytäneet.

Viime lauantaina saimme päähämme, että nyt hoidetaan tuo nettiasia pois alta ja päätimme mennä bussilla etsimään palvelun tarjoajaa. Fuengirolan keskusasemalta hyppäsimme Marbellan bussiin, jonka sisälämpötila näytti 37:a astetta – eikä ilma vaihtunut kovinkaan hyvin. Onneksi oli vesipullo mukana, muuten olisi totaalinen nääntyminen koittanut hyvin nopeasti. Kännykän navigaattoriin kirjatun osoitteen perusteella hyppäsimme bussista ulos Calahondassa juuri oikealla pysäkillä. Kohde sijaitsi kylläkin melkoisen kaukana bussilinjalta ja jouduimme kävelemään jonkun matkaa etsiessämme edelleen navigaattorilla kohdetta kovassa helteessä. Ja voih! Navigaattori veikin meidät jonnekin rikkaiden rinteelle, jossa oli vain golfkenttä ja asuintaloja – ei mitään myymälöitä eikä liikkeitä! Seutu oli kyllä näkemisen arvoista. Mieheni soitti firman numeroon, mutta siellä oli vain vastaajassa viesti, että otamme yhteyttä mahdollisimman pian. Koska ei riittänyt pokkaa alkaa lauantaina pimpotella ihmisten ovikelloja, päätimme luovuttaa janon, kuumuuden ja nälän painaessa päälle.

Alamäkeä olikin jo paljon mukavampi kävellä ja ihastella maisemia. Löysimme pienen etsimisen jälkeen italialaisen ravintolan jossa ajattelimme syödä pitkästä aikaa pizzat. Harmiksemme pitsauuni olikin rikki ja jouduimme tyytymään muuhun. Onneksi! Tilasin kokin suosituksesta risottoa jonka ulkonäkö ei lupaillut muuta kuin pettymystä, mutta kun sain ensimmäisen haarukallisen suuhuni niin..vau! Täytyy sanoa, että en ole koskaan niin hyvää risottoa syönyt! Italian aksentilla puhuva kokki kertoikin, kehuessani risottoa, että heidän kaikki ainekset ovat tuoreita ja maut aitoja. Ja niin todellakin oli! Ja mikä parasta nettiliittymän myyjä otti siinä syödessämme yhteyttä ja saimme asennuksen sovittua jo tiistaiksi. Huippunopeaa toimintaa – siis jos meillä huomen iltana on jo liittymä ja vieläpä toimivana. Nähtäväksi jää.








torstai 16. lokakuuta 2014

Policìa!

Aamulla aloitin touhukkaana siivoamaan ennen espanjankielen tunteja. Koska täällä ei ole imuria, pyyhkäisen kaikki lattiat staattisella liinalla johon tarttuu tehokkaasti marmorilattialta kaikki irtoroskat, - hiukset, pölyt ja hiekat. Kuulemani mukaan paikalliset pesevät lattiat joka päivä – se pitää kosteuden tuomat homeitiöt loitolla ja toki kenkien käyttö sisällä vaatii lattioiden jatkuvaa pesua. Ymmärrän kyllä tässä valossa hyvin sen, etteivät espanjalaiset suosi mattoja. Toisaalta melko kummallista, koska kyllähän matot talvella toisivat koleisiin kivilattioihin edes hitusen lämpöä. Minä aion kyllä pari mattoa hankkia. Niiden on oltava kevyitä, sellaisia helposti parvekkeella puisteltavia. Kookkaat suomalaisten suosimat matot vaativat sitten jo sen imurin. 

Aina siellä missä siivotaan tuoksuu vahva kloriitti, jota kaikki pesuaineet tuntuvat sisältävän melkoisen tujauksen. En ole lattian pesua nähnyt jossa ei kloriitin tunkeva tuoksu iskisi vasten tuoksuyliherkän astmaatikon hajunystyröitä. Huvittavaa sinäänsä, että alan jo näin nopeasti yhdistää puhtauden ja kloriitin tuoksun toisiinsa. Suomessa näistä ylihygienisistä aineista ollaan pikku hiljaa jo pääsemässä eroon. Ehkäpä täällä sikiävät torakat yms. pitävät yllä tätä kloriittivimmaa, vaikka käsittääkseni marmorilattia ja kloriitti ei ole oikea yhdistelmä. Mukaudun silti mukisematta tähän kloriittivimmaan pakon sanelemana.

Kun olin viimeisiä siivousvälineitä pesemässä, soi ovisummeri. Ajattelin, ettei meille ole ketään tulossa, että antaapa soida. Täällä ei asiattomia pidä käytäviin päästää. Summeri jatkoi itsepintaista soimistaan ja niin tartuin luuriin ja huokaisten sanoin ”Hola”. Toisesta päästä kuuluui joitan, ”policia...” ajattelin, että onkohan oikeasti poliisi, mutta mikäs teet. Avasin alaoven. Menin parvekkeelle ja yritin katsoa näkyykö edes poliisiautoa. Ei näkynyt. Ehdin ajatella, että nyt kyllä päästin rosvoja käytävään - ja sitten soi ovikello. Kurkkasin ovisilmästä varovasti, ja siellähän oli kaksi nuorehkoa poliisia keltamustissa asuissaan! Avatessani oven, toinen poliiseista alkoi kohteliaasti selittää jotakin. Huomatessaan, etten ymmärtänyt mitään, kysyi: Hablas espanjol? No, en hablaa! Sitten melko huonolla englannilla selittivät, että täälläkö se koira häiritsee? Vastasin ihan yhtä huonolla englannilla, että kyllä häiritsee. Ei ne päivähaukut, vaan se yöllinen räksytys. Poliisit kiittivät avusta ja jatkoivat toiselle ovelle. Liekkö etsivät koiran omistajaa, vai todisteita? En tiedä mikä on sanktio koiran häiriköinnistä, mutta jos siihen poliisia tarvitaan, niin kai varmaankin jotain. Ehkäpä vihdoinkin tämä tienoo saa yölliseltä koiranhaukunnalta rauhan! Kiitos sille, joka hermostui lopullisesti räksytykseen ja soitti poliisit! Pienet on ihmisen murheet...




lauantai 11. lokakuuta 2014

Sosiaalisuutta ja elämänlaatua

Vaikka olenkin ollut monta viikkoa yksin, kun mieheni on ollut poissa, olen suurimman osan ajasta ollut tyytyväinen täällä olooni. Olen saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin ja tehdä pieniä tehtäviä aikani kuluksi. Ehkäpä yksinolo koituikin siunaukseksi, koska minulla on ollut oikeasti tarve saada kontaktia muihin ihmisiin ja laajentaa sosiaalista piiriäni. On täytynyt patistaa itsestäni sosiaalinen minä esiin, mutta näköjään kun ei ole työelämässä, sosiaalisuuden tarve on paljon suurempi ja ihmiskontakteja kaipaa. Minäkin, joka saatan viihtyä yksikseni pitkiäkin aikoja.

Olen voinut suurimman osan ajasta olla ajattelematta velkataakkaa, joka minua odottaa Suomessa. En ole uhrannut asialle enää yhtään yöunta, enkä edes kokonaista päivää. Asian tiimoilta on valvottuja öitä takana päin jo aivan riittävästi. Rahaa ei kovin paljon tule, mutta ei sitä kovin paljon menekään. Enhän minä osaa enää edes shoppailla! Nyt kun rahaa ei mene enää epäonnistuneen yritystoiminnan jälkeen jättämiin pohjattomiin velkoihin, elän lähes kuin kroisos entiseen verrattuna. Yritin aikani tunnollisesti niitä hoitaa luottotietojeni menettämisen pelossa, mutta sen jälkeen, kun luovutin mahdottoman tehtävän edessä, on elämän laatuni parantunut moninkertaisesti.

Kelit ovat olleet aivan mahtavat vielä toistaiseksi. Ei ole kylmä eikä liian kuuma. Juuri paras mahdollinen sää. Espajankielen oppitunnit ovat olleet mukaansa tempaavia ja opettaja on osaava ja innostava. En malta odottaa, että oppisin lisää. On todella turhauttavaa, kun ei osaa yksinkertaisiakaan asioita selvittää espanjaksi, esimerkiksi kehua naapurin lapsia suloisiksi ja koiraa kamalaksi räksyttäjäksi...

perjantai 10. lokakuuta 2014

Unta ja totta

Nykyinen tekniikka tuo olohuoneisiimme reaaliaikaista uutistulvaa jatkuvalla syötöllä. Kännykästä luettavat uutiset ovat saatavilla lähes missä ikinä kuljetkin. Mitään ei jää pimentoon edes matkoilla  jos vain nettiyhteys on saatavilla. Silloin kun olin lapsi uutiset tulivat vain puoli yhdeksältä illalla. Ja koska tietotekniikka ei yltänyt nykysaavutuksiin, saimme olla onnellisen tietämättömiä maailman kriiseistä edes sen yhden kokonaisen vuorokauden. Informaatioähky ei syönyt keskittymistämme ja jaksamistamme kuten tänään.

Seurasin eilen illalla mitättömällä espanjankielen taidollani televisiosta lähetystä, jossa puhutaan ebolasta. Onhan nyt Espanjassa diagnosoitu ensimmäinen Euroopassa saatu ebolatartunta. Joku keskustelupaneeli eri asiantuntioita uutispätkineen varmaankin yritti rauhoitella espanjalaisia tämän uutisen tiimoilta. Kovasti kauhistellaan ebolan saaneen sairaanhoitajan tartuntatapaa, koska suojauksen piti olla kunnossa. Ei amerikkalaiset lentokonesiivojat ehkä sittenkään turhaan elämöi. Tartunnan taitaa saada herkemmin, kun mediassa on annettu uskoa. Joka tapauksessa malaria ja tavan flunssa edelleenkin ovat huomattavasti tuhoisampia kuin ebola.

Suomi kieltämättä tuntuu turvalliselta maalta muualta katsottuna. Suomessa ei ole ihmeempiä luonnonkatastrofeja, vaarallisia tauteja, eikä terrorismia – ainakaan vielä. Luulen silti, että on vain ajan kysymys, kun nämä elämään kyllästyneet Isis-järjestöön rekrytoidut nuoret palaavat takaisin Suomen normaaliin arkeen ja aloittavat oppimansa raakuudet. Voi olla, että lintukoto on pian mennyttä.

Löydän itseni välillä pelkäämästä lapsieni puolesta, jotka matkustelevat ympäri maailmaa milloin missäkin. Toisinaan valvon yön, kun päähäni alkaa sinkoilla uhkakuvia kaikista mahdollisista vaaroista jotka poikiani voi kohdata. Ryöstön kohteeksi molemmat ovat joutuneet, joista yksi kerta päätyi raakaan pahoinpitelyyn, kun ryöstäjäjoukko potki kengänjäljet poikani kasvoille. Olin pari yötä ennen tapahtumaa nähnyt unen, että pojalleni kävi huonosti. Heräsin yöllä täydestä unesta kamalaan ahdistukseen. Uni tuntui liian todelliselta. Parin päivän ajan rukoukset nousivat taivaisiin töiden lomassa pitkin päivää, kunnes sitten se yöllinen puhelinsoitto saapui. Toinen pojistani soitti: Äiti älä nyt säikähdä, mutta... Uneni kävi toteen, mutta onneksi todellisuudessa ei käynyt niin huonosti kun unessa. Oliko rukouksillani joitain vaikutusta? Uskon niin. Olen näitä enneunia nähnyt muutamia kertoja elämäni aikana. Ne ovat olleet useimmiten varoittavia. Enneunet poikkeavat täysin normaaleista unista, joita näen paljon. Enneuni herättää täysin hereille kesken unen ja se on selkeä, realistinen ja sen muistaa täydellisesti. On melko hämmentävää, kun uni sitten toteutuu lähes yksityiskohtia myöten.

Viimeyönä näin hauskan unen. Katselin neljän lapsen leikkivää joukkoa. He olivat noin 7-vuotiaita ja heillä oli valkoiset siistit essut kauniiden mekkojensa päällä. Yksi vaalea polkkatukkainen tyttö oli äitini ja siinä hän niin topakasti touhusi muiden lapsien kanssa. Mielenkiinnolla seurasin äitini lapsuuden leikkejä. Yritin tunnistaa muita lapsia ja mietin unessani, että nuo toisetkin ovat jo seitsemänkymppisiä. Heräsin hymyillen.


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Töitä Aurinkorannikolta

Tällä viikolla eräänä aamuna ulosottomies oli minua tavoitellut. Jouduin tekemään pari ahdistuksen poistavaa puhallusta ennen kuin soitin hänelle. Virkailija halusi varata minulle aikaa tapaamista varten. Tuumasin, että nyt en kyllä perjantaina pääse, kun olen täällä Espajassa – ehkä marraskuussa olen tulossa käymään Suomessa. Tavataan sitten. Sehän sopi virkailijalle. Toinen asia minkä hän otti puheeksi oli se, että olisi päästävä arvioimaan mökkiä, koska se olisi laitettava myyntiin. Sovimme miten toimitaan. Saas nähdä miten mökin käy! Ylivelkaisen ja lopputarkastamattoman ja pankille lyhennykset kuitenkin hoidettuna se voi olla haasteellinen kauppatavara. Toivottavasti. Mutta jos se menisi kaupaksi asiani selkenevät. Eli hyvä ja paha. Asialla on aina kaksi puolta.

Tämä viikko on ollut jo paljon vaihderikkaampi kuin edellinen. Olin kahtena päivänä vapaaehtoistyössä yhteensä kymmenen tuntia. Noiden kahden päivän jälkeen olin todella väsynyt ja ehdin jo miettimään, että olenko jo näin erkaantunut työstä? Todennäköisesti kuumuus kuitenkin vain teki tepposet. Kyllähän se on faktaa, että tänne asettautuminen vaatii sen, että on töitä. Toki tämä alkuvuosi menisi kielenopiskelun ja muiden harrasteiden piirissä, mutta rahaakin olisi hankittava.

Täällä on paljon tarjolla mm. puhelinmyyntitöitä, mutta minusta ei taida olla siihen. Puhelinmyyntityössä täytyy olla sanavalmis ja muutenkin kärsivällinen. Vasta haettiin tarjoilijoita suomalaisten omistamaan firmaan, kampaajille olisi tarjolla vuokrapaikkoja, kynsiteknikoita aina välillä kysytään, kielitaitoista apteekin työntekijää ja vasta oli ilmoitus paikallisessa suomalaisten ilmaisjakelulehdessä mummon hoitajasta. Siinä olisi tarjolla ollut myös asunto. Eli kyllä tämä suomalaisyhteisö työllistää suomalaisia, kun vain oikea juttu omalle kohdalle sattuu. Palkkaus ei ole Suomen tasoa, mutta eipä täällä elämisen kulutkaan ole niin suuret – paitsi asuminen. Mutta tekstinkäsittelijäksi olen hakenut. Siinä olisi mukavan kuuloinen työnkuva, vaikka en siitä kovin paljon tiedäkään. Mikäs olisikaan mukavampaa kun kirjoitella päivät pitkät. Yksi vaihtoehto olisi perustaa toiminimi ja työllistää itse itsensä. Sitä pitää kyllä tarkkaan miettiä, haluanko stressata enää yrittäjyydellä itseäni. Mitä jos epäonnistun täälläkin?

Alakulo alkaa vaivata, mutta se taitaa olla enemmän ikävää. Ikävä miestä ja ikävä lapsia. Olen nyt jo kolmatta viikkoa yksin ja vielä viikko pitäisi kestää. Luulen, että olen lenkkeillyt näiden päivien aikana melkoisen määrän kilometrejä. Jalat ovat kipeät, koska muotoiltuja pohjallisiani en saa sandaaleihini. Viileämmällä kelillä on mahtava kävellä, kun voin laittaa kunnon kengät jalkaan. Viime vuoden liikkumattomuuden ja kilpirauhasongelmien aiheuttama kunnon laskeminen alkaa olla jo taakse jäänyttä elämää. Täällä tulee väkisinkin autottomana ja toimettomana liikuttua niin paljon enemmän. Onneksi ensi viikolla alkavat kaikki harrastukset. Ehtivätpähän jalat pikkuhiljaa toipumaan.