Pieni vesivahinko talven keskellä espanjalaisittain

Täällä taitaa olla nyt talven kaikkein kylmin viikko meneillään. Parina päivänä on satanut vettä ja tuullut kovasti. Minäkin olen pitkin hampain pukenut päälleni toppatakin, mutta sormikkaita en ole vielä ostanut, jonka takia olenkin jatkuvasti sormet jääkalikkana. Villapaidan hihat saavat toimia sormikkaiden sijaisena. Tänä aamuna mittari näytti kahdeksaa astetta. Diario Surista luin, että mm. Antequerassa, joka noin sadan kilometrin päässä rannikolta, on tullut ihan kunnolla lunta http://www.diariosur.es/fotos/interior/201501/20/nieve-llega-antequera-3010751297842-mm.html?mode=fullscreen. Talvi se on Espanjassakin.

Tämä viikko on mennyt asuntomme kattoprobleeman merkeissä. Oikeastaan ongelma alkoi lähes heti tähän muutettuamme epäilyttävänä värjääntymänä kylpyhuoneen katossa. Vuokraisäntämme kertoi tuolloin, ettei ongelmaa enää ole vaan se on jo korjattu. Jossain vaiheessa katto alkoi kostua uudelleen kuivuakseen jälleen. Luulin asian korjaantuneen, enkä vaivannut sillä enempää päätäni.  Pari viikkoa sitten, aikaisemmin vedensyövyttämä pikkureikä alkoi taas uhkaavasti murenemaan aina enemmän ja enemmän. Joka kerta kun yläkerrassa vetäistiin vessa tippui pari vesitippaa lattialle... tai pöntöllä istuvan niskaan. Mielessäni jo kuvittelin joidenkin örkkien ja muiden mielikuvitusolioiden tulevan rei`ästä sisään ja tungin siihen vessapaperitupon, jota sitten vaihtelin kuivaksi päivittäin.

Vuotoa alettiin kiinteistövälittäjän avustuksella hoitamaan täkäläisittäin nopeasti. Kuulemani mukaan aluksi selvitellään sitä, kenen vakuutuksesta korjauskulut maksetaan. Minuahan kiinnosti vain ongelman hoitaminen, koska astmaatikkona en mitään homepöpöjä elämääni halua. Joitakin kertoja kiinteistövälittäjä joutui asian etenemistä hoputtamaan, mutta sen jälkeen kaikki onkin hoitunut nopeasti. Korjaaja-Carlos on käynyt laipion aukaisemassa, paikallistanut ja paikannut vuodon ja nyt on sitten vielä pari päivää varmisteltu, että vettä ei enää tule. Huomenna alkaa laipion kittaus umpeen ja toisena päivänä maalaus. Jännityksellä odotan jatkuuko sama tahti loppuun asti.

Näinä "katonkorjauspäivinä" koin täydellisen turhautumisen ja kiukustumisen espanjankielen taitooni. Tuli tunne, että mitä ihmettä istun kielikurssilla, kun en osaa selittää edes  yksinkertaisia asioita espanjaksi? Asunnossani kävi talon presidenttiä, talonmiestä ja korjaajaa. Presidentti ja talonmies hälyttivät talon kielitaitoisen suomalaisen minua tulkkaamaan, koska itse en osannut kertoa asioita espajaksi. Mutta, ihana, ihana korjaaja-Carlos - kärsivällisesti odottaen antoi minun hakea sanoja ja korjaili kielioppia ja ääntämistä lähes joka lauseenpuolikkaan jälkeen. Tuumasi vain, että et opi kieltä kuin puhumalla. Siis puhu.

Ongelma laajeni pikkuhiljaa.

Näppärä nainen keinot keksii...

Pitäisikö hakea patenttia?

Odotellaan loppusilausta...

Turvallinen maksujärjestelmä?

Täällä Aurinkorannikolla somen keskusteluketjuissa varoitellaan pankkiautomaateista, joissa kortteja on skimmattu. Ei tämä mikään uusi asia ole, mutta jotenkin sen aina väillä unohtaa, miten haavoittuvaisia rahanjakosysteemit ovat. Peitän aina kädelläni näppäimistön, kun näppäilen tunnuslukua. Olen sen tehnyt jo vuosia. Toistaiseksi ei tiliäni ole tyhjennetty, mutta kieltämättä usein mietityttää milloin korttini "kaapataan". Sirukorttikaan ei ole enää turvassa, toisin kuin moni vielä luulee. Rikollisjoukot kehittelevät jatkuvasti uusia tapoja rikoksen tekoon. Kilpajuoksu rikollisten ja tuotekehittelijöiden välillä on kova. Minulla on nykyisin niin vähän rahaa tililläni, etten ole superhuolissani, mutta toki jos ilman rahaa jäisin, niin aina se elämää hankaloittaisi.

Siirrytäänköhän pian takaisin käteisen käyttöön korttiongelmien myötä? Onko rahan väärentäminen rikollisille sittenkin vaikeampaa, kun korttien skimmaus? Mennään vähän pidemmälle. Kuvitellaanpa, että meille tarjottaisiin maksuvälineeksi jonkinlaista siruimplanttia. Voisiko pankkikorttien ja muiden maksuvälineiden  haavoittuvaisuus johtaa tähän? Systeemihän on jo olemassa esim. eläimillä ja on sitä testattu ihmisilläkin. Pieni siru, joka injektioneulalla tuikataan käteen, ja eipä kukaan enää pysty varojesi väärinkäytöksiin. Rahaa ei enää voi väärentää eikä varastaa, mutta et voi enää myydä tai ostaa ilman sirua, koska muuta rahajärjestelmää ei enää olisi. Maksu- ja tunnistautumis väline kulkee aina mukanasi. 

Sirujärjestelmän kautta meidän kulkemista voitaisiin valvoa kaikkialla maailmassa, eikä valvontaa voisi kukaan paeta. Olisimme käveleviä tietokoneita, koska siruun voidaan syöttää palkkasi lisäksi passisi, sairasvakuutuskorttisi, kaikenmaailman bonuskortit yms. Sitten todellakin voisi sanoa, että "isoveli valvoo". Tänään kehitellään näppäriä älypuhelimia, älyrannekkeita yms. Kehitelläänkö huomenna sirua?

Voihan se olla, että kuvaelmani on kuin huonosta tieteisromaanista, mutta silti ei tarvitse olla Einstein, että ymmärtää nykyisen pankkijärjestelmän haavoittuvaisuuden. Uusia turvallisempia keinoja mietitään pankkimaailmassa jo kuumeisesti. Nähtäväksi jää, mikä on seuraava askel. Fiktiota tai ei, mutta eräässä yli 2000 vuotta vanhassa opuksessa on melko tarkkaan kerrottu tämän suuntaisesta kehityksestä tulevassa maailmanjärjestyksessä. Joku uskoo, joku ei. 

Palaset kallellaan

Näin, joulu ja uusivuosi on mennyt jo aikaa sitten. Minulla oli aika pitkä tauko kirjoittamisesta. Miksi? Eipä huvittanut. Ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Ja kävin mielessäni sen laatuista kamppailua josta en pystynyt enkä halunut kirjoittaa. Ensimmäistä kertaa aloin kyseenalaistamaan elämääni täällä ja siinä sitä sitten vierähtikin tovi, ettei huvittanut mitään raapustaa. Tein jopa laskelmia eläisinkö sillä rahalla mitä ulosoton jälkeen palkasta jäisi käteen. No eläisin, jopa melko ruhtinaallisesti n. 10 eurolla päivä, riippuen asumiskuluista. Sehän olisi melkein enemmän, kun mitä yrittäjänä jäi käteen. Onneksi en himoitse enää mitään materiaa. Minulle riittää vain elatus ja vaatteet. Kunhan perustarpeet saisin tyydytettyä. Muuhun elämään pitäisi käyttää sitten mielikuvitusta. Jos suurin osa maapallon väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, miksi en minä olisi yksi heistä, ja silti olisin upporikas köyhimpiin verrattuna. Siis en valita. 

Aloin kelata mielessäni elettyjä vuosia. Mitä on tapahtunut, että olen tässä tilanteessa? Aloin etsiä syyllisiä, muistakin kuin itsestäni. Kävin läpi vihaa, raivoa, inhoa, surua, halveksuntaa ja luovuttamista. Tämä tunteiden sekamelska lähti käyntiin siitä, että koin pilvilinnani saaneen särön tietyn asian johdattamana. Nyt on ollut taas aikaa ajatella ja palaset on jollain lailla paikoillaan, ehkä kallellaan vähän, mutta kai ne aina on.

Olen ihastunut Espanjaan. En haluaisi täältä lähteä. Töitä en ole saanut ja se on minulle outo tilanne. Olen yleensä saanut työn mitä olen hakenut, mutta en nyt. Alanko olla liian vanha? Ensimmäistä kertaa olen työnhaussa kokenut olevani liian vanha! Jänistän oman yrityksen perustamisessa. En uskalla enää.

Itseasiassa on muuten jo aika vaikea kirjoittaa blogia anonyyminä. En halua paljastua. Harmi, kun on tullut kerrottua vähän liian monelle ystävälle tästä, koska ihan ne syvimmät tunnot jää kirjoittamatta. Säätelen tekstiäni. Monta asiaa jää kirjoittamatta espanjanelämästäni myös siksi, koska piirit täällä ovat niin pienet, ja yhteyksistä voi helposti tulla tunnistetuksi. Olen miettinyt, ja jään vielä miettimään jatkanko enää blogia.

Vaikka muu elämä onkin ollut kriisissä, hengellinen elämä kannattelee! Kriiseissä Jumala tulee aina lähemmäksi. Siksi kai minä niitä tarvitsen. Tosin ei elämää voi jaoitella hengelliseen - ja ei hengelliseen kategoriaan. Ihminen on kokonaisuus. Mutta jos joku ymmärtää mitä tarkoitan, niin hyvä. Saan olla Taivaan papalle kiitollinen monesta asiasta. Ihmeitä on tapahtunut, eikä vähiten minun pääni sisässä.

Jouluaatto ja suloisen lempeä iltapäivä.