NIE-numero

Siinä se nyt vihdoin on, N.I.E-numero. Täällä Espanjassa sitä tarvitsee esimerkiksi pankkitilin avaamiseen, auton - tai asunnon ostamiseen tai yrityksen perustamiseen. Tämän maagisen numeron saamisesta on tainnut viime vuosina tulla hankalampaa. Joitakin vuosia sitten tarvittiin esittää vain vuokrasopimus ja sinulla oli pidempään voimassa oleva nie taskussa. Nyt se ei enää riittänyt, vaan piti olla selvä syy, miksi haen numeroa.

Käytännössä hakuprosessi lähti käyntiin sillä, että aamulla olin poliisiaseman edessä jonottamassa kymmenien muiden hakijoiden kanssa. Kun ovet aukesivat jono sujahti sisälle ja ihmiset asettuivat palvelutiskin eteen kahteen jonoon, sekä toisella puolella huonetta oleville penkeille. Siinä sitä sitten päätä raapien yritin miettiä, mihin itse asettuisin. Lopulta menin sitten vain virran mukana. Jonot, jotka olivat lähinnä ihmismassaa epämääräisessä järjestyksessä etenivät kohtuullisessa ajassa. Kaksi vanhempaa miestä istui tisikin takana ja hermostuneena jatkuvista keskeytyksistä ja kyselyistä, tiuskivat vastauksia jonottajille ja ohipyrkijöille. Vihdoin oli minun vuoro. Esitin passia ja kerroin hakevani nie-numeroa. Virkailija otti pienen lapun, johon kirjoitti päivämäärän ja kellon ajaksi 9-12. Eli ensimmäinen käynti oli vasta jonotusnumeron haku seuraavaa vaihetta varten, joka oli neljän päivän päästä. 

Taas jonossa ennen aukioloaikaa. Sisään päästyäni luulin meneväni jo "liukuhihnatiskille" ja kävelin viime kerralla tutuiksi tulleiden pikkutiskien ohi. Siinä pyörin hermostuneena ympyrää, kun yritin selvittää mille tiskille asetun tällä kertaa. Lapussa ei lukenut jonotusnumeroa, joka laukkasi "liukuhihnatiskin" edessä olevassa numerotaulussa. Siispä peruutus ensimmäisille tiskeille, joiden eteen oli muodostunut pitkä jono. Haahuiluni takia, eteeni ehti monta minun takana ulkona jonottanutta, mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että lapussani luki naisen nimi ja todellakin, yhden tiskin takana, ulko-oven vieressä istui nainen. Jee! Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen oli vuoroni ja kuvittelin asiani hoituvan. Turha toivo. Nainen kyseli syytä nie-numeron hakuun. Yrityksen perustamista varten haettavalle nielle olisi pitänyt olla lisää papereita, eli strategiani muuttui. Hain siis numeroa pankkitiliä varten. Niinpä virkailija kirjoitti lomakkeeseen valmiiksi "para abrir cuenta banco" ja laittoi ruksit kohtiin, jotka tulee täyttää ja antoi maksulomakkeen, joka piti käydä pankissa maksamassa. Ohjeeksi virkailija antoi, että 4 kopiota lomakkeesta ja passista yksi. Mukaani sain jonotusnumeron seuraavaa kertaa varten, joka oli vasta kymmenen päivän päästä. 

Ja niinpä jonotin kolmatta kertaa aamuyhdeksältä sisään, koska nyt tiesin meneväni "liukuhihnatiskille" jonotusnumeron kanssa jonoon, joka eteni todella nopeasti. Toiveikkaana odotin saavani numeron mukaani saman tien, mutta ei! Poliisin näköinen virkamies tarkasti passini ja lomakkeeni, otti kopiot jemmaan ja kirjasi käsin vihkoon tietoni ja sanoi: "Tomorrow 11 o`clok..." Argggh! 

Eli siis tänä aamuna menin jo neljännen kerran rutiinilla poliisiasemalle. Jono oli vain muutaman henkilön mittainen, joten vihdoin - vanha ärtynyt virkailija, joka oli ensimmäisellä kerralla tiuskinut kaikille kaaoksen keskellä, ojensi minulle ystävällisesti hymyillen sen niin vaivalla hankitun numeron. "Muchos gracias! Adios!", huikkasin, ja onnellisena numeron hakuruljanssista selvinneenä reippailin ihanassa auringonpaisteessa merenrantaa pitkin opistolle.