Heinäkuun alussa sain viimein kauan odottamani maksuohjelmaehdotuksen. Asia siis liikahti harppauksen eteen päin. Ehdotus oli muuten ihan selkeä, mutta siinä ehdotettiin, että yrittäisin myydä mökkiäni puolen vuoden ajan. Ja jos kiinteistö ei menisi kaupaksi se ulosmitattaisiin. Jos mökki menisi kaupaksi, pitäisi palkata taas selvittelijä tekemään uusi maksuohjelma mökistä saatujen varojen jakamiseksi. Velkaneuvojani teki muutoslausuman puolestani, jossa huomautettiin ongelmastani myydä kiinteistö myynnistä aiheutuvien kulujen ja ihan vain käytännön seikkojen vuoksi. Minulla ei ole autoa, jolla pääsisin mökkiä esittelemään, eikä varoja jolla laittaisin mökin välittäjän myyntiin. Maksuehdotelmaan muutettiin siis mökin myyjiksi velkoja eli pankki. Nyt siis odotan kovasti käräjäoikeuden päätöstä, jotta pääsisin aloittamaan maksuohjelman mukaisen suoritusten tilittämisen velkojille. On vapauttavaa tietää, että kolmen vuoden maksamisella olen taloudellisesti tasapainossa.
Uskon, että velkajärjestelyn jälkeen velallinen on yhteiskunnalle tuottavampi yksilö, kuin jos velallisena ulosotto jatkuisi hamaan hautaan saakka. Vuosia kestävässä ulosotossa oman elämän hallinnan tunteen kadotessa ja toivottomuuden raastaessa sisintä, työkyky saattaa kadota kokonaan. Jos ulosotossa olevan velallisen työkyky katoaa, velkojat jäävät nuolemaan näppejään ja yhteiskunta joutuu maksamaan maahan painetusta yksilöstä suuren hinnan. Velkajärjestelyssä on taas olemassa määränpää, joka tuo toivoa siitä, että on mahdollista vielä elää elämäänsä ilman luottotiedottoman luserin leimaa.
