Policìa!

Aamulla aloitin touhukkaana siivoamaan ennen espanjankielen tunteja. Koska täällä ei ole imuria, pyyhkäisen kaikki lattiat staattisella liinalla johon tarttuu tehokkaasti marmorilattialta kaikki irtoroskat, - hiukset, pölyt ja hiekat. Kuulemani mukaan paikalliset pesevät lattiat joka päivä – se pitää kosteuden tuomat homeitiöt loitolla ja toki kenkien käyttö sisällä vaatii lattioiden jatkuvaa pesua. Ymmärrän kyllä tässä valossa hyvin sen, etteivät espanjalaiset suosi mattoja. Toisaalta melko kummallista, koska kyllähän matot talvella toisivat koleisiin kivilattioihin edes hitusen lämpöä. Minä aion kyllä pari mattoa hankkia. Niiden on oltava kevyitä, sellaisia helposti parvekkeella puisteltavia. Kookkaat suomalaisten suosimat matot vaativat sitten jo sen imurin. 

Aina siellä missä siivotaan tuoksuu vahva kloriitti, jota kaikki pesuaineet tuntuvat sisältävän melkoisen tujauksen. En ole lattian pesua nähnyt jossa ei kloriitin tunkeva tuoksu iskisi vasten tuoksuyliherkän astmaatikon hajunystyröitä. Huvittavaa sinäänsä, että alan jo näin nopeasti yhdistää puhtauden ja kloriitin tuoksun toisiinsa. Suomessa näistä ylihygienisistä aineista ollaan pikku hiljaa jo pääsemässä eroon. Ehkäpä täällä sikiävät torakat yms. pitävät yllä tätä kloriittivimmaa, vaikka käsittääkseni marmorilattia ja kloriitti ei ole oikea yhdistelmä. Mukaudun silti mukisematta tähän kloriittivimmaan pakon sanelemana.

Kun olin viimeisiä siivousvälineitä pesemässä, soi ovisummeri. Ajattelin, ettei meille ole ketään tulossa, että antaapa soida. Täällä ei asiattomia pidä käytäviin päästää. Summeri jatkoi itsepintaista soimistaan ja niin tartuin luuriin ja huokaisten sanoin ”Hola”. Toisesta päästä kuuluui joitan, ”policia...” ajattelin, että onkohan oikeasti poliisi, mutta mikäs teet. Avasin alaoven. Menin parvekkeelle ja yritin katsoa näkyykö edes poliisiautoa. Ei näkynyt. Ehdin ajatella, että nyt kyllä päästin rosvoja käytävään - ja sitten soi ovikello. Kurkkasin ovisilmästä varovasti, ja siellähän oli kaksi nuorehkoa poliisia keltamustissa asuissaan! Avatessani oven, toinen poliiseista alkoi kohteliaasti selittää jotakin. Huomatessaan, etten ymmärtänyt mitään, kysyi: Hablas espanjol? No, en hablaa! Sitten melko huonolla englannilla selittivät, että täälläkö se koira häiritsee? Vastasin ihan yhtä huonolla englannilla, että kyllä häiritsee. Ei ne päivähaukut, vaan se yöllinen räksytys. Poliisit kiittivät avusta ja jatkoivat toiselle ovelle. Liekkö etsivät koiran omistajaa, vai todisteita? En tiedä mikä on sanktio koiran häiriköinnistä, mutta jos siihen poliisia tarvitaan, niin kai varmaankin jotain. Ehkäpä vihdoinkin tämä tienoo saa yölliseltä koiranhaukunnalta rauhan! Kiitos sille, joka hermostui lopullisesti räksytykseen ja soitti poliisit! Pienet on ihmisen murheet...