torstai 25. elokuuta 2016

Maksuohjelmaehdotus

Olen päivittänyt blogiani viimeksi toukokuussa enkä oikein edes käsittänyt, että siitä on jo niin kauan. Aika menee kuin siivillä! Kesä on loppusuoralla ja syksy kolkuttelee jo ovella. Kesälomani olin lähes kokonaisuudessaan Espanjan auringon alla. Tyhjensimme vuokra-asuntoamme myymällä ja lahjoittamalla vähäistä irtaimistoamme eteenpäin, tapasimme tuttuja, kiertelimme ympäristössä ja nautimme Aurinkorannikon tunnelmasta. Lähdin sieltä haikeana, mutta kuitenkin tyytyväisenä siitä, että asiani menevät koko ajan eteen päin.

Heinäkuun alussa sain viimein kauan odottamani maksuohjelmaehdotuksen. Asia siis liikahti harppauksen eteen päin. Ehdotus oli muuten ihan selkeä, mutta siinä ehdotettiin, että yrittäisin myydä mökkiäni puolen vuoden ajan. Ja jos kiinteistö ei menisi kaupaksi se ulosmitattaisiin. Jos mökki menisi kaupaksi, pitäisi palkata taas selvittelijä tekemään uusi maksuohjelma mökistä saatujen varojen jakamiseksi. Velkaneuvojani teki muutoslausuman puolestani, jossa huomautettiin ongelmastani myydä kiinteistö myynnistä aiheutuvien kulujen ja ihan vain käytännön seikkojen vuoksi. Minulla ei ole autoa, jolla pääsisin mökkiä esittelemään, eikä varoja jolla laittaisin mökin välittäjän myyntiin. Maksuehdotelmaan muutettiin siis mökin myyjiksi velkoja eli pankki. Nyt siis odotan kovasti käräjäoikeuden päätöstä, jotta pääsisin aloittamaan maksuohjelman mukaisen suoritusten tilittämisen velkojille. On vapauttavaa tietää, että kolmen vuoden maksamisella olen taloudellisesti tasapainossa. 

Uskon, että velkajärjestelyn jälkeen velallinen on yhteiskunnalle tuottavampi yksilö, kuin jos velallisena ulosotto jatkuisi hamaan hautaan saakka. Vuosia kestävässä ulosotossa oman elämän hallinnan tunteen kadotessa ja toivottomuuden raastaessa sisintä, työkyky saattaa kadota kokonaan. Jos ulosotossa olevan velallisen työkyky katoaa, velkojat jäävät nuolemaan näppejään ja yhteiskunta joutuu maksamaan maahan painetusta yksilöstä suuren hinnan. Velkajärjestelyssä on taas olemassa määränpää, joka tuo toivoa siitä, että on mahdollista vielä elää elämäänsä ilman luottotiedottoman luserin leimaa. 




4 kommenttia:

  1. Olet sinä kyllä kova mimmi! Jos Suomessa olisi enemmän ihmisiä jotka omaisisivat tuollaisen luonteen lujuuden niin tämä olisi paljon parempi paikka elää... Ymmärrän kyllä ettei se helppoa ole ollut eikä ole vieläkään mutta silti. Fiktiivinen hatun nosto.

    VastaaPoista
  2. Pohjamudissa on polskittu useampaankin kertaan viimeisen päälle lyötynä, mutta nyt juuri tällä hetkellä olen äärettömän kiitollinen, että asiat ovat jo tässä vaiheessa. Yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen näiden vuosien aikana oppinut on se, ettei kannata katkeroitua. Katkeroituminen syö vain itseä, eikä siitä ole mitään hyötyä. Asenne on valinta.

    Kiitos rohkaisusta!

    VastaaPoista
  3. Se on juuri noin. Jos katkeroidut, luovutat, suutut, muutut välinpitämättömäksi, ylimieliseksi, masennut jne jne niin se ei auta. Toki nuista on, joku voitu ihan lääkärin toimesta todeta, "että juu tää se se sua vaivaa". Se voi olla tietysti hieman toinen juttu mutta yhtäkaikki. Oma tarinani on täysin toisenlainen mutta lopputulos tulee olemaan sama. Mutta kyllä nuita teidän tekstejä lukiessa voi aistia sen tuskan ja yrittäjä hengen joka teissä elää. Minun respectit ihan 110% teille ja... periksi ei anneta.

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle omaan taisteluusi! Ja periksi ei todellakaan anneta...

    VastaaPoista