sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Talven tuntua Aurinkorannikolla

Täällä on nyt talvi. Espanjan talvi on välillä sateinen ja välillä tuulinen. Aamut ja illat ovat usein viileitä - jopa kylmiä, mutta useimmiten kuitenkin paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Välillä tarkenee oikein hyvin ohuella collegetakilla, välillä on oltava takin alla lisänä villapaita. En ole vielä kuitenkaan espanjalaisten naisten tavoin talvisaappaita ostanut. Sormikkaita olen pari kertaa kaivannut, kun olen joutunut villapaidan hihalla lämmittämään sormiani. Toppatakki on ollut päällä yhden kerran, kun olin illalla ulkona syömässä. Nyt tuntuu oudolta, että turistit kulkevat sortsit jalassa hihattomissa paidoissaan, kun on itse alkanut mieltämään tämän kuukauden talveksi. Olen yleensä tarkkana aurinkorasvan kanssa, mutta jostain syystä aurinkovoide on  jäänyt talviteloille ja olenkin nyt paljon ruskeampi kuin kesäkuukausina. Voi iho parkaa!

Yksi yleisimmistä puheenaiheista on asuntojen jäätävä kylmyys. Kivilattiat hohkaavat kylmyyttä, ja monissa asunnoissa käy sellainen veto, että tukka hulmuaa. Ilman villasukkia ei voi kuvitellakaan oleskelevansa sisätiloissa. Päiväsaikaan ulkolämpötila on yleensä korkeampi kuin sisälämpötila. Tästä syystä pukeutuminen onkin välillä haastavaa, kun sisällä kädet ja jalat on kylmät kalikat niin vaistomaisesti vetää päällensä liikaa vaatetta ulos mentäessä.

Olen onnekas, koska asuntoni on lämmin. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää ilmanlämpöpumppua ja pysyn lämpimänä lisäämällä jalkaani villasukat ja ylleni villatakin. Alle kahdenkymmenen ei ole tainut sisälämpötila laskea vielä kertaakaan, kun taas ystäväni kertoo mitanneensa asunnossaan 15 asteen lämpötiloja lämmityksestä huolimatta. Yölläkin nukun usein ovi sentin raollaan, että ilma kiertää. On hyvä nukkua viileässä. Ehkäpä tärkein asia asunnon hankinnassa talvikaudeksi on asunnon ilmansuunta. Useimmiten kuitenkin aurinko paistaa lämmittäen ulkoilman yli 20 asteeseen. Jos pääikkunat ovat etelä-länsipuolella, nousee asunnon lämpötila miellyttäväksi, jos valo pääsee esteettä kulkemaan. Asuntoni parveke on nerokkaasti suunniteltu. Kesällä aurinko paistaa korkealta, joten aurinko ei suoraan paista koko parvekkeen syvyydeltä kuumentaen asuntoa. Talvella taas aurinko paistaa niin matalalta, että auringon säteet yltävät lämmittämään sisätilat mainiosti. Maalaisjärjellä ajateltuna, asunnon halpa vuokra yhdistettynä epäedulliseen ilmansuuntaan voi siis kostautua suurena sähkölaskuna. Espanjassa on tunnetusti korkea sähkönhinta ja se näkyy kyllä laskussa.


On vaikea päästä joulun tunnelmaan. Kadut ovat täynnä jouluvaloja ja jouluisia koristeita myydään joka paikassa, mutta kun se suomalaisen tärkein valkoinen jouluelementti puuttuu. Joululauluja on laulettu jo pariinkin otteeseen, mutta ei auta. Ei jouluntuntua edelleenkään. Ehkäpä sitten iskee joulufiilis, kun näen Malagan jouluvalot! 



tiistai 2. joulukuuta 2014

NIE-numero

Siinä se nyt vihdoin on, N.I.E-numero. Täällä Espanjassa sitä tarvitsee esimerkiksi pankkitilin avaamiseen, auton - tai asunnon ostamiseen tai yrityksen perustamiseen. Tämän maagisen numeron saamisesta on tainnut viime vuosina tulla hankalampaa. Joitakin vuosia sitten tarvittiin esittää vain vuokrasopimus ja sinulla oli pidempään voimassa oleva nie taskussa. Nyt se ei enää riittänyt, vaan piti olla selvä syy, miksi haen numeroa.

Käytännössä hakuprosessi lähti käyntiin sillä, että aamulla olin poliisiaseman edessä jonottamassa kymmenien muiden hakijoiden kanssa. Kun ovet aukesivat jono sujahti sisälle ja ihmiset asettuivat palvelutiskin eteen kahteen jonoon, sekä toisella puolella huonetta oleville penkeille. Siinä sitä sitten päätä raapien yritin miettiä, mihin itse asettuisin. Lopulta menin sitten vain virran mukana. Jonot, jotka olivat lähinnä ihmismassaa epämääräisessä järjestyksessä etenivät kohtuullisessa ajassa. Kaksi vanhempaa miestä istui tisikin takana ja hermostuneena jatkuvista keskeytyksistä ja kyselyistä, tiuskivat vastauksia jonottajille ja ohipyrkijöille. Vihdoin oli minun vuoro. Esitin passia ja kerroin hakevani nie-numeroa. Virkailija otti pienen lapun, johon kirjoitti päivämäärän ja kellon ajaksi 9-12. Eli ensimmäinen käynti oli vasta jonotusnumeron haku seuraavaa vaihetta varten, joka oli neljän päivän päästä. 

Taas jonossa ennen aukioloaikaa. Sisään päästyäni luulin meneväni jo "liukuhihnatiskille" ja kävelin viime kerralla tutuiksi tulleiden pikkutiskien ohi. Siinä pyörin hermostuneena ympyrää, kun yritin selvittää mille tiskille asetun tällä kertaa. Lapussa ei lukenut jonotusnumeroa, joka laukkasi "liukuhihnatiskin" edessä olevassa numerotaulussa. Siispä peruutus ensimmäisille tiskeille, joiden eteen oli muodostunut pitkä jono. Haahuiluni takia, eteeni ehti monta minun takana ulkona jonottanutta, mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että lapussani luki naisen nimi ja todellakin, yhden tiskin takana, ulko-oven vieressä istui nainen. Jee! Noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen oli vuoroni ja kuvittelin asiani hoituvan. Turha toivo. Nainen kyseli syytä nie-numeron hakuun. Yrityksen perustamista varten haettavalle nielle olisi pitänyt olla lisää papereita, eli strategiani muuttui. Hain siis numeroa pankkitiliä varten. Niinpä virkailija kirjoitti lomakkeeseen valmiiksi "para abrir cuenta banco" ja laittoi ruksit kohtiin, jotka tulee täyttää ja antoi maksulomakkeen, joka piti käydä pankissa maksamassa. Ohjeeksi virkailija antoi, että 4 kopiota lomakkeesta ja passista yksi. Mukaani sain jonotusnumeron seuraavaa kertaa varten, joka oli vasta kymmenen päivän päästä. 

Ja niinpä jonotin kolmatta kertaa aamuyhdeksältä sisään, koska nyt tiesin meneväni "liukuhihnatiskille" jonotusnumeron kanssa jonoon, joka eteni todella nopeasti. Toiveikkaana odotin saavani numeron mukaani saman tien, mutta ei! Poliisin näköinen virkamies tarkasti passini ja lomakkeeni, otti kopiot jemmaan ja kirjasi käsin vihkoon tietoni ja sanoi: "Tomorrow 11 o`clok..." Argggh! 

Eli siis tänä aamuna menin jo neljännen kerran rutiinilla poliisiasemalle. Jono oli vain muutaman henkilön mittainen, joten vihdoin - vanha ärtynyt virkailija, joka oli ensimmäisellä kerralla tiuskinut kaikille kaaoksen keskellä, ojensi minulle ystävällisesti hymyillen sen niin vaivalla hankitun numeron. "Muchos gracias! Adios!", huikkasin, ja onnellisena numeron hakuruljanssista selvinneenä reippailin ihanassa auringonpaisteessa merenrantaa pitkin opistolle.