Kuningas alkoholi jyrää Espanjassa

Usein käy niin, että alkoholinkuluttajat maksimoivat kulutuksensa täällä. Tämä juoma on valitettavasti monen alkoholistin sekä hänen läheistensä elämän keskipiste monin eri tavoin. Silloin kun olut tai lasillinen viiniä maksaa vain 1-2 euroa, kapakoita on enemmän kuin Suomessa kampaamoita, on helppo käsittää, että tilaisuuksia lasillisille riittää ympäri vuorokauden.

Monet ovat tulleet tänne uuden elämän toivossa, mutta tekemisen puute ja sen myötä vertaistuen löytyminen lähimmästä kulmakuppilasta tuhoaa nopeasti nuo unelmat. Pubit täyttyvät janoisista naisista ja miehistä, joista monet eivät osaa kommunikoida selvinpäin tai pitävät juomista päiväänsä kuuluvana normaalina toimintona. Samat kasvot päivästä toiseen tuhlaavat elämäänsä tuopin ääressä sillä välin, kun oikea elämä haihtuu taustalle. Läheisistä tuleekin yht´äkkiä nalkuttavia miehiä tai naisia, jotka ongelmakäyttäjän mielestä yrittävät vain rajoittaa hänen yksilönvapautta elää elämäänsä niin kuin itselle sopii. Ei ole vaikeaa arvata, että aihe on yleinen noiden pöytinen ääressä.

Raittiin alkoholistin ei kannata rantautua tänne, jollei ole aivan varma kyvystään vastustaa hyvää ja halpaa viiniä, jota saa kaikkialta. Suurkuluttajankin kannattaa pysyä kaukana, sillä täällä on suuri riski löytää itsensä alkoholistien lisääntyvästä surkeasta joukosta. Edullinen pullo, jos toinenkin on kätevää nakata ruokakaupan hyllyltä kärryyn vaikka päivittäin. Onhan viini täällä normaali ruokajuoma. Jos yhtään on fiboja naukkailuun ja epäilet kykyäsi pysyä kohtuudessa, pysy kaukana tästä rannikosta! 

En ole absolutisti, olisin fariseus jo niin väittäisin. Juon lasin hyvää viiniä silloin tällöin ruokajuomana hyvässä seurassa. Pakko myöntää, että helposti määrän saisi kasvamaan ihan vain sillä, että viini on niin halpaa. En pidä päihtymisen tunteesta ja haluan elää terveellisesti, joten lienee asiasta ei tule ongelmaa. Yhtä hyvin voin olla absolutisti. 

Aurinkorannikon kevät

Ilta laskeutuu Aurinkorannikon ylle. 

En edes tiedä mistä alkaa Aurinkorannikon kevät virallisesti, mutta muutos lämpimämpään on selvästi havaittavissa. Valoisa aika on pidentynyt ja yöt ovat olleet leutoja. Varsinkin aamusta lintujen viserrys on voimistunut selkeästi, jopa niin paljon, että tyynyä täytyy painaa kiinni korviin, jos aikoo nukkua pidempään kuin linnut. Negatiivisena huomiona huomaan tarvitsevani astmapiippua useammin. 

Tässä viikon aikana on voinut huomata myös sen, että turistit ovat palanneet - toki pienemmällä volyymilla kuin kesäaikana. Väki on selvästi lisääntynyt ja viime sunnuntaina rannalla oli havaittavissa jo huomattavasti enemmän kalpeaihoisia auringonottajia eri puolelta Eurooppaa.

Tuntuu nyt jo haikealta ajatella, että täällä oleskelussa takanapäin on enemmän päiviä, kuin edessäpäin. Paluu Suomeen alkaa kummitella mielessä, vaikka lähden vasta toukokuussa. Mökille on ihana palata, vaikka siellä oleskelu on tulevasta kesästä lähtien (ulosmittauksesta johtuen) jokseenkin epävarmaa, ellei lottovoitto napsahda kohdilleen. 

Aivan rehellisesti voin sanoa, etten kaipaa Suomesta muuta kuin mökkiä ja läheisiäni. Monet suomalaiset täällä ollessaan kaipaavat mm. ruisleipää, Juhlamokkaa, Fazerin sinistä, salmiakkia ja varmaankin lenkkimakkaraa. Itse en voi syödä ruisleipää, täällä saa parempaa kahvia kuin Suomessa, eineksiä en syö ja hollantilaisesta kaupasta saa paljon  parempaa salmiakkia kuin suomisalmiakit.

Suomessa taas tulen kaipaamaan Espanjan auringon lisäksi edullisia hintoja, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, tuoretta kalaa, merta, lämpöä, ihania ihmisiä, edullisia ravintoloita joissa on varaa käydä syömässä viikottain ja leppoisaa elämänrytmiä. Rehellisesti sanottuna taidan kaivata Suomesta enemmän tänne, kuin täältä Suomeen.   

Salmiakin himoon löytyy apu Torreblancan pienestä Hollantilaiskaupasta.

Ruoka-aika

Ajelimme Alhauriniin viime sunnuntaina. Paikka sijaitsee noin 15 km päässä Fuengirolasta. Ajatuksena meillä oli katsella maisemia ja syödä hyvin paikallisessa ravintolassa. Minulla ei ole autoa käytössä kuin satunnaisesti, joten lähikylät ovat jääneet melko tuntemattomaksi alueeksi. Noloa. 

Tuli taas jälleen kerran todettua siestan lamauttava vaikutus Espanjassa. Yksikään kauppa ei ollut auki. Toki sunnuntailla oli myös jotain vaikutusta asiaan. Espanjalaiset kun sentään pitävät sunnuntaina kaupat kiinni. Sunnuntaista ja siestasta huolimatta hämmästelin kylän totaalista autiutta. Kaikki kadut olivat tyhjiä ja ikkunasäleiköt vedetty tiiviisti ikkunoiden suojaksi. Muutama auto ja muutama kävelijä oli liikenteessä. Lähes aavemaisen autio tunnelma.

Kiertelimme autollamme kapeita kujia pitkin ja tähyilimme ravintolan näköistä paikkaa. Sitten löytyi yksi. Epäilimme ravintolan olevan kiinni, koska mitään viitteitä aukiolosta ei ollut. Parkkeerasimme automme kätevästi tien toiselle puolelle ja hipsimme kadun yli kokeilemaan ravintolan ovea. Ovihan aukesi, ja astuimme sisään. Mitä ihmettä! Ravintola oli tupaten täynnä eri kokoisia  espanjalaisia perheitä. Vain pari pöytää oli vapaana. Tarjoilijat kantoivat ahtaan salin pöytien välissä täysiä tarjottimia lähes juoksuaskelin. Aikamme siinä seisoskellessamme ja ihmetellessämme näkemämme yksi kiireisistä tarjoilijapojista osoitti meille vapaata pöytää, jossa oli edellisten jäljiltä vielä pari lautasta ja likainen liina. Olimme todellakin keskellä aitoa espanjalaista tunnelmaa! Tätä minä rakastan! Pulina ravintolassa nousi melkoisiin sfääreihin, kun perheet vauvasta vaariin selittivät kädet heiluen toisilleen jotain, mistä en saanut kaiken melun läpi mitään selvää. Siinä kaksi hiljaisempaa suomalaista yritti pitää metelin yli edes jollain tavalla kohtuullista keskustelun tasoa yllä. 

Tilanne oli erikoinen meille, mutta aivan tavanomainen paikallisille. Kello oli noin kolme ja siis kaikki kyläläiset olivat tapansa mukaan syömässä tai siestalla. Katujen tyhjyys ei johtunutkaan siitä, että populaatio oli kaapattu ulkoavaruuteen, vaan siitä, että kello oli 15.00 iltapäivällä. Ruoka-aika.

Ruoka-ajat Espanjassa:

El desayuno a las 8-11 (aamiainen)

La comida a las 2-4 de la tarde (lounas)

La merienda a las 5-6 de la tarde (välipala)

La cena a las 8-9 de la noche (illallinen)

Ankeutta

Ei enää päivä voisi kelin puolesta täällä paljonkaan synkempi olla. Vettä sataa ja taivas on aivan pilvessä. Lämpöasteita vain noin 10. Tällaisina pimeinä päivinä joskus muistelen, miten vaikeaa minulle on Suomen talvi marraskuusta-helmikuulle. Se pimeys vie kaiken energian ja unihäiriöt ja väsymys vaivaavat.

Vuosia potemani krooninen väsymys alkaa olla historiaa. Vasta nyt, kun sitä ei enää ole, ymmärrän miten väsynyt olin. Töistä ruuanlaiton jälkeen suoraan sohvalle ja sohvalta väkisin lenkille. En voinut kuvitellakaan mitään harrastusta ennen ilta puoli kahdeksaa. Viimeiset pari vuotta ennen tänne muuttoa palelin aina töiden jälkeen peiton alla noin puolitoista tuntia ennen kuin kykenin mihinkään. Olin uupunut, stressaantunut ja minulle oli kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta, josta en tosin tuolloin tiennyt. Ennen sopivaa lääkitystä kampailin tippuvia hiuksia päästäni jatkuvasti, ettei niitä olisi joka paikassa. Peilistä minua katsoi entisten kiiltävien ja paksujen hiusten omistajan sijaan elottomat ja ohuet hiukset omaava väsynyt nainen. Nykyisin on toisin. Olen väsynyt vain silloin, kun yöunet ovat jääneet lyhyeksi, on siitepölykausi tai jos on näin pimeä päivä kuin nyt. Lääkitys, stressittömyys, terveelliset elämäntavat ja aurinko ovat tenheet ihmeitä. Etenkin aurinko!

Päivän synkkyyteen osui sopivasti myös ulosottoviranomaisen yhteydenotto. Aiheenaan muistuttaa minua  ulosottokaaren 3 luvun 52 §, jossa todetaan, että velallinen on velvollinen ilmoittamaan henkilö- ja yhteystietonsa ulosottomiehelle täytäntöönpanoa varten. En halua olla mitenkään uppiniskainen pakoilija, vaan ilmoitin syyksi osoitetietojen "pimitykseen" epäilyni papereiden perilletulosta. Osoite on nyt silti annettu ja loppu on sitten postipojan käsissä. Minulla on kalsea aavistus siitä, että todellinen ulosottorumba on vasta alkamassa...

 

Mies vs. kilpikonna

Jokunen viikko sitten ystäväni oli luonani viettämässä talvilomaansa. Säät olivat kohtuullisen mukavat ja vain muutama pilvinen päivä latisti Aurinkorannikon mainetta aurinkoisena rannikkona. Eräänä kylmänä aurinkoisena aamuna pakkasimme mummokärryn pyyhkeillä, bikineillä ja aurinkorasvalla. Ystävälläni oli huomattavasti kevyempi vaatetus kuin minulla. Olin pukeutunut pitkiin housuihin, villapaitaan ja takkiin muka palellen. Hieman ärsyyntyneenä pyörittelin päätäni ja huokailin tuskastuneena suunnistaessamme auringonottoon kylmän tuulen puhaltaessa. Aurinkotuoli tuulensuojalla löytyi vähän kauempaa vakirannastamme ja yllätys, yllätys... jossain vaiheessa huomasin tyytyväisenä ottavani bikineissä aurinkoa keskellä talvea!

Rannalla katukauppiaat tapansa mukaan myivät kovasti kaikenlaista tilpehööriä ja ystäväni harmitteli myöhemmin, ettei tullut ostaneeksi lapsenlapsilleen puisia kilpikonnia. Taisi mennä jokunen päivä, kun hän oli eräältä katukaupustelijalta yrittänyt englanniksi kysyä, että tietääkö hän jonkun myyvän puisia kilpikonnia? No siinähän kävi niin, että tämä kauppias oli ymmärtänyt ystäväni etsivän miestä!

Olin eilen lenkillä ja eräs katukauppias huikkasi minulle niin iloisesti moit, että taisin hymyillä vähän liian leveästi vastatessani, koska nuori mies tuli luokseni ja alkoi kysellä mistä tulen jne. Olin ihan mielissäni englanninkielen treenaushetkestä, kunnes tämä nuori mies kysyi: "Lähdetäänkö kahville..?" Minulla meni  pasmat sekaisin ymmärtäessäni ettei tässä tainutkaan olla mikään viaton "mitä kuuluu-kysely". Änkyttäessäni jotain epämääräistä vastaukseksi,  nuori mies jatkoi: "Vai onko sinulla miestä?" Vastasin myöntävästi, ja mies lähes saman tien sanoi heipat ja jatkoi rolexiensa kanssa etenemistään. Minä lähdin jatkamaan matkaani huvittuneena ja hämmentyneenä. Tuli vain mieleeni viikkojen takainen väärinkäsitys ystäväni etsiessä kilpikonnakauppiasta...

Luottotiedottoman asuntohaaste

Eilen kirjoittelin kesäsuunnitelmistani mm. työnhakuprojektistani.  Yllätyksekseni sain jo tänä aamuna ensimmäisen ja mieluisan vastauksen sähköpostiini. Minulle luvattiin kesäksi töitä! Mahtavaa! En sentään niin erinomainen ole, että tuosta vain sähköpostitse töitä saisin, vaan otin yhteyden paikkaan jossa minut jo ennestään tunnetaan. Siispä muodollisuuksia ei tarvinnut. Itsestään selvyys tämäkään työ ei ole, koska siitä on kuitenkin useampi vuosi aikaa, kun olen ohjaajan töitä tehnyt. Toivottavasti ammattitaito on vielä jäljellä.

Seuraava askel on ottaa yhteys pienen kunnan asunnonvälitykseen. Joudun elämäni ensimmäisen kerran tilanteeseen, että luottotiedottomana haen asuntoa. Lisäksi asuntoon vaaditaan tietenkin myös kotivakuutus. Heti on pari estettä murrettavana. Yksi haaste on voittaa ylpeyden rippeet jotka ikävä kyllä roikkuvat minussa tiukasti kiinni. Joudunko puolustelemaan luottokelpoisuuttani? Joudunko säälittäväksi vai arvosteltavaksi? Ennen oli niin kevyt (tai omahyväinen) mieli tilanteissa joissa luottotietoni tarkastettiin, koska tiesin niiden olevan moitteettomat. Minulla oli pari asuntoa, mökki, auto, vuokra-asunto ulkomailla... ja todella paljon velkaa! Eli periaatteessa en omistanut yhtään enempää kuin nyt. Ulkopuolisten silmin saatoin valitettavasti näyttää siltä että omistaisin. Ehkä itsekin luulin niin.

Pian alan hakemaan asuntoa, nöyrästi niellen ylpeyteni, köyhänä - ja mahdollisesti toisten silmin epäluotettavana keski-ikäisenä naisena, joka on sotkenut elämänsä melkoisen tehokkaasti. 

Siispä nöyrästi ristin käteni ja huokaisen ylös jälleen kerran: Taivaanisä auta taas...

Kesäsuunnitelmia

Kuukaudet kuluvat hurjaa vauhtia ja olen alkanut päivä päivältä enemmän miettiä tulevan kesän kuvioita. Tänne en voi jäädä tylsistymään, kun kaikki toiminta loppuu kesäksi ja sitä paitsi täällä on silloin liian kuuma. Tällä hetkellä, kun kylmä tuuli puhaltaa ja villasukkia ja -paitoja joutuu pukemaan päällensä ei osaa kuvitella, että kuumuus on muutaman kuukauden päästä kestämätöntä. Siinä kun toiset valittelevat jatkuvasta kylmyydestä en voi kuin olla onnellinen siitä, että asuntomme on kohtuullisen lämmin. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää lämmitystä, mikä näillä sähkönhinnoilla tietää selvää säästöä. Espanjassa on sähkö selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Kevät tekee silti tuloaan vauhdilla ja iltojen pimeys saapuu aina vain myöhemmin ja myöhemmin. Päivä pitenee täälläkin. 

Olen tehnyt monenlaisia suunnitelmia kesän varalle, riippuen siitä minkälainen sen hetkinen mielentilani on. Olen jo alistunut lopun elämäni köyhyyteen, mutta en lopun elämäni tylsyyteen. Varmaankin jossain vaiheessa blogini käsittelee "Kuinka elät täyttä elämään 10 eurolla päivässä". Jotenkinhan tämä tallustelu täällä pallolla jatkuu siihen asti, kun määrä tallustelussa on tullut täyteen.

Aikani kuluksi olen taiteillut useamman erityylisen kesätyöhakemuksen riippuen paikasta johon haen. Olen miettinyt myös sitä, että joudun hakemaan paikkakunnalle, jossa asuminen on mahdollisimman halpaa, että ulosmittauksen jälkeen jääneellä palkalla eläisi. Luottotietomerkintää en nyt edes mieti. Ehkä asunto kunnalta jollain konstilla irtoaa. Todennäköisesti suuremman vakuuden joudun maksamaan, koska olen järjestelmän merkitsemä epäluotettava yksilö. 

Jollain tapaa ahdistaa, että yksi vaihe elämässäni pian kohta loppuu eikä ole tietoa mitä sen jälkeen. Välillä on selkeä suunta mihin kulkea ja välillä pitää kompuroida. Aivan kuin joku silloin tällöin tönäisisi minut päin seinää, jonka jälkeen aika menee pölyjä vaatteista kopistellessa ja pystyyn nousemisessa. Luulisi, että pikkuhiljaa oppisin valitsemaan kulkureittini niin, ettei kukaan pääse seiniä päin tönimään. 

Ulosotosta satelee laskuja tasaiseen tahtiin netpostiin. Kysymyksiini mökkini myynnistä ja hinta-arviosta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Heidän mielestään uteliaisuuttani ei tarvitse tyydyttää. Kun menen Suomeen toukokuun lopulla, menen ensin ulosottotoimistoon kuulemaan tuomioni, jonka jälkeen alan uudestaan selvittämään  velkajärjestelyn mahdollisuutta. Toivon mukaan menen myös heti kesäkuun alusta töihin. Vaikea uskoa, etten töitä saisi alaltani, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kai kaikki on mahdollista. Ja miten lie, joko ikärasismi alkaa vaikuttaa?

Espanjankielen oppimista arjen keskellä

Eilen saatoin ystäväni juna-asemalle, josta hänen kotimatkansa Suomeen alkoi. Takana mukava, mutta jokseenkin raskas viikko - ei johtuen ystävän vierailuista, vaan muista yllättävistä käänteistä joista en voi kirjoittaa. Tietysti kattoremontin loppuun saattaminen sattui myös "ystäväviikkoon", joten parina päivänä jouduimme heräämään vähän aikaisemmin, että ehdimme aamutoimet suorittaa ennen Carlosin ja kumppanien saapumista. 

Kattoremontti sujui täkäläisittäin nopeasti. Vain yhtenä sovittuna aamuna täällä ei näkynyt ketään. Olin opetellut muutamia espanjankielisiä sanoja liittyen mm. aikojen sopimiseen, koska Carlos uhkasi soittaa minulle sopiakseen ajankohtaa katon maalaukselle. "Estoy en casa por la mañana a las 10" ja "No estoy en casa por la tarde." jne. Loppujen lopuksi viestit toteutuivat tekstiviestinä, joka oli minulle huomattavasti helpompi tapa kommunikoida, kun pystyin tarkastamaan sanoja. Nyt laipio on tilkitty ja maalattu kahteen kertaan eikä minun tarvitse enää vesipisaroita väistellä. 

Espanjalaiset, ainakin täällä mannerespanjassa, ovat mielissään, kun edes yritämme puhua espanjaa. Itse pidän siitä, että he korjaavat ääntämistä hanakasti. Jos en opi ääntämään oikealla sananpainolla en tule ymmärretyksi kovin helposti. Paikallinen kioskin pitäjä opettaa minulle ajan puitteissa joka käyntikerralla jotain. Viimeksi hän painotti juuri tätä ääntämistekniikkaa. Hän kirjoitti minulle lapulle sanoja, jossa tilde (heittomerkki kirjaimen päällä esim. á) sijoittui sanoissa alkuun tai loppuun ja opetti minua painottamaan sanaa oikein. Samalla tavalla kirjoitettu sana muuttuu eri sanaksi riippuen painotuksesta esim. carne = liha ja taas carné = hekilötodistus, ajokortti. Voi käydä usein niin, että ulkomaalainen käy lihakaupassa ostamassa ajokorttia. Näitä kielikömmähdysten esimerkkejä espanjanopettajani silloin tällöin tuo esille. Esim. jos tilaat suomalaisittain pizzaa selvällä z:lla tilaat miehen sukupuolielimen. Eli paremmin tulee ymmärretyksi, kun tilaa ihan vaan pissaa, jos ei hampaidenvälistä zetaa osaa lausua.

Laitoin tunti sitten mieheni asialle tilaamaan minulle pankkiaikaa, kun selkäni on niin jumissa liiasta kävelemisestä, etten itse pääse hoitamaan asiaa. Hän soitti minulle juuri, että kaikki pankit ovat Espanjassa jumissa tällä hetkellä. Kukaan ei osannut kertoa mistä "tiltti" johtuu. Olivat työntekijät vain tuumanneet, että pitää varmaan pelikortit ottaa esille, jos ongelma jatkuu vielä pitkään. Näin täällä. Onneksi on käteinen.

Tässä hyvä espanjan kielen opiskelulinkki youtubessa Butterfly Spanish.

https://www.youtube.com/watch?v=hsLYD1Jyf3A