Työnantajani ehdotti minulle, jos kuitenkin jatkaisin työsopimusta vielä eteenpäin. Olin tuota vaihtoehtoa kyllä miettinyt, koska tiesin, että yksikössäni on edelleen tarvetta sijaiselle. Olin suunnitellut varmistaa maksukykyäni vakituisella työpaikalla, mutta ehtiihän tuota vakipaikkaa hakea myöhemminkin. Onpahan yksi stressin aihe vähemmän. Jään siis tänne pikkukylään. Tässä kylässä elämisen kulut ovat pienemmät kuin esim. Etelä-Suomessa. Ei tarvitse miettiä työmatkoja, kalliita vuokria tai - harrastuksia, kolmen kuukauden vuokravakuutta eikä luottotiedottomuutta. Jospa koko velkajärjestelyaikani menisikin täällä.
Kun sain päätöksen, että velkajärjestelyni aloitetaan, aloimme mieheni kanssa miettiä ihan vakavasti myös sitä vaihtoehtoa, että jos vihdoin muutammekin ihan virallisesti samaan osoitteeseen. Asuntonihan on sellainen miniasunto, jossa toista ei pääse ohittamaan hipaisematta eikä vieraat mahdu yöpymään. Omia lapsianikaan en ole voinut usein tavata, koska he tarvitsevat petipaikan. Marssimme siis paikkakuntamme asunnon vuokraustoimistoon. Saimme heti mukaamme avaimia useampaan asuntoon joita kävimme katselemassa. Tuona keväisenä aamupäivänä varasimme tulevaksi asunnoksemme mukavan ja tilavan kerrostalokolmion. Varovasti kysyin asunnonvälittäjältä, että kuinka monen kuukauden vuokran joudun maksamaan, koska luottotiedot eivät ole kunnossa? Välittäjä tuumasi - Nooh, olethan sinä vuokrasi hoitanut tähänkin asti, joten riittää ihan normi vakuus 350 euroa. Wau! Kaiken lisäksi näihin kunnan vuokrataloihin ei kysellä kotivakuutuksia.
Uniongelmanikin ovat hellittäneet. Parin kuukauden rankka unettomuus on ohi. Ei enää muutaman tunnin unilla töihin. On ihanaa saada nukuttua! Unettomuuden hoitoon aloin harrastamaan liikuntaa enemmän, tuplaamaan magnesium-määrät ja ajastamaan telkkaria (en valveudu siihen, että sammutan telkkarin). Niin, ja tietenkin laitoin rukouspyyntöjä asian tiimoilta. Olen taas oppinut nukahtamaan pääsääntöisesti ilman mitään tabuja ja vetelen taas kahdeksan tunnin yöunia. Ainoastaan aamuvuoroon meno ja täysikuu valvottaa edelleenkin.
Tänään jouduin ensimmäistä kertaa palkastani laittamaan rahaa jemmaan erilliselle tilille. Minun on kuukausittain säästettävä maksukykyäni vastaava summa (maksuvara), jos velkajärjestelylain mukainen maksukykyni on suurempi kuin ulosotto. Ulosotto ei enää tilitä maksua velkojille, vaan se raha jää odottamaan maksusuunnitelman vahvistamista, josta se sitten aikanaan jaetaan eteenpäin. Eli lyhennys on sinäänsä jo alkanut, vaikka maksusuunnitelmaa ei ole vielä käräjäoikeudessa vahvistettu. Kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt enempää säästöjä itselleni jemmaamaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Säästin talven aikana myös siksi, että pääsisin vielä kerran kesälomallani Espanjaan hakemaan loput tavarani.
Vilkasin tänään verkkopankin lainatietoja ja siellä lukee mökkilainan saldossa 0 euroa! Nyt se alkaa! Varmaankin pian pankki ilmoittaa, milloin mökin avaimet tulee luovuttaa. Vai miten lie asia meneekään eteenpäin? En tiedä. Mutta en enää ehtinytkään nauttimaan viimeisestä katkerasta mökkisaunasta. Ehkä en pystyisikään.
