Maksuohjelman vahvistamien

Sain vihdoin käräjäoikeuden päätöksen velkajärjestelyni maksuohjelman vahvistamisesta. Minulle palautuu pian ulosoton pidättämät maksuvarat huhtikuulta lähtien. Ja mikä parasta, palkkani ulosmittaaminen päättyy! Toki makselen sitäkin suuremman summan velkojille, mutta tuntuu silti mahtavalle. Palautuneilla maksuvaroillani maksan selvittelijän palkkion sekä ensimmäiset eräni velkojille. Velkajärjestelyni kestää reilut 3 vuotta. Kyllä olen tätä odottanutkin! Kaiken kaikkiaan tämä prosessi ensimmäisestä tapaamisesta velkaneuvojan kanssa tähän pisteeseen kesti vuoden päivät. Elokuun viimeisinä päivinä 2015 tapasin velkaneuvojan ensimmäistä kertaa, ja käräjäoikeus vahvisti maksuohjelman syyskuun puolessa välissä 2016. 

Kaiken tämän lisäksi työsuhteeni vakinaistettiin tällä viikolla! En vieläkään oikein käsitä miten siunattu olen. Olen äärimmäisen kiitollinen, että elämäni on saanut selkeän suunnan. Olen kiitollinen siitä, että sain Espanjassa ollessani viisautta ja voimia palata Suomeen hoitamaan asiani kuntoon. Epätoivoissani kuvittelin asioideni järjestymisen olevan mahdotonta. Tarvitsin tuon Espanjan talven toipumiseeni, jotta kykenin ajattelemaan selkeästi. 

Raskain vaihe tässä prosessissa oli odottaa tietoa pääsenkö edes koko velkajärjestelyyn. Sitä tietoa odottaessani päässäni pyöri monta eri variaatiota siitä, mitä sitten, jos en pääsekään. Moni asia elämässäni tuntui olevan avoinna tuona ajankohtana ja stressi sen mukainen. Sitten yhtä äkkiä asiat alkoivat vaan järjestymään. Tällä hetkellä elämäni ei ole enää riskaabelia, eikä edes pilvilinnojen rakentelua, vaan saan rauhallisin mielin kulkea tässä ihmeellisessä johdatuksessa luottaen eteenpäin.   

Maksuohjelmaehdotus

Olen päivittänyt blogiani viimeksi toukokuussa enkä oikein edes käsittänyt, että siitä on jo niin kauan. Aika menee kuin siivillä! Kesä on loppusuoralla ja syksy kolkuttelee jo ovella. Kesälomani olin lähes kokonaisuudessaan Espanjan auringon alla. Tyhjensimme vuokra-asuntoamme myymällä ja lahjoittamalla vähäistä irtaimistoamme eteenpäin, tapasimme tuttuja, kiertelimme ympäristössä ja nautimme Aurinkorannikon tunnelmasta. Lähdin sieltä haikeana, mutta kuitenkin tyytyväisenä siitä, että asiani menevät koko ajan eteen päin.

Heinäkuun alussa sain viimein kauan odottamani maksuohjelmaehdotuksen. Asia siis liikahti harppauksen eteen päin. Ehdotus oli muuten ihan selkeä, mutta siinä ehdotettiin, että yrittäisin myydä mökkiäni puolen vuoden ajan. Ja jos kiinteistö ei menisi kaupaksi se ulosmitattaisiin. Jos mökki menisi kaupaksi, pitäisi palkata taas selvittelijä tekemään uusi maksuohjelma mökistä saatujen varojen jakamiseksi. Velkaneuvojani teki muutoslausuman puolestani, jossa huomautettiin ongelmastani myydä kiinteistö myynnistä aiheutuvien kulujen ja ihan vain käytännön seikkojen vuoksi. Minulla ei ole autoa, jolla pääsisin mökkiä esittelemään, eikä varoja jolla laittaisin mökin välittäjän myyntiin. Maksuehdotelmaan muutettiin siis mökin myyjiksi velkoja eli pankki. Nyt siis odotan kovasti käräjäoikeuden päätöstä, jotta pääsisin aloittamaan maksuohjelman mukaisen suoritusten tilittämisen velkojille. On vapauttavaa tietää, että kolmen vuoden maksamisella olen taloudellisesti tasapainossa. 

Uskon, että velkajärjestelyn jälkeen velallinen on yhteiskunnalle tuottavampi yksilö, kuin jos velallisena ulosotto jatkuisi hamaan hautaan saakka. Vuosia kestävässä ulosotossa oman elämän hallinnan tunteen kadotessa ja toivottomuuden raastaessa sisintä, työkyky saattaa kadota kokonaan. Jos ulosotossa olevan velallisen työkyky katoaa, velkojat jäävät nuolemaan näppejään ja yhteiskunta joutuu maksamaan maahan painetusta yksilöstä suuren hinnan. Velkajärjestelyssä on taas olemassa määränpää, joka tuo toivoa siitä, että on mahdollista vielä elää elämäänsä ilman luottotiedottoman luserin leimaa. 

Sopeutumista

Muutimme pitkästä aikaa virallisesti samaan osoitteeseen mieheni kanssa, kun hän teki päätöksen luopua Espanjan asunnosta ja muuttaa luokseni. Kokeilemme miltä "normaali" elämä tuntuu. Vaikka edellinen miniasuntoni oli todella pieni, ikävöin sen kodikkuutta. Se oli kuin pieni turvallinen pesä. Eilen kävin vielä sulattelemassa pakastinta ja nuuhkin asunnon raikasta ja neutraalia tuoksua. Uusi asuntomme on kaupungin vuokra-asunto, jossa tupakointi on sallittu, joten vihaamani tupakansavu leijailee avonaisista ikkunoista tasaisin väliajoin sisätiloihin. Tuoksuyliherkkänä astmaatikkona yritän nyt vain sopeutua. Luottotiedottomana ja siksi epäilyttävänä vuokralaisena, asunnon saanti on hankalampaa, joten tähän on nyt tyytyminen. 

Miniasuntoni lähes kokonaisuudessaan. 

On ihmeellistä, miten paljon tilaa on 70 neliön asunnossa, vaikka joskus 100 neliötä tuntui aivan liian pieneltä! Tosin osa turhista tavaroistani on edelleen maailmalla. Olen oppinut, että on typeryyden maksimointia kerätä tavaraa ympärilleen. On älytöntä raahata mukanaan kaiken maailman vaaseja, kippoja, kuppeja ja koristekrääsää, saati säilöä niitä ympäriinsä! Tämän muuton helppous oli siinä, että yksiössäni oli niin vähän tavaraa - tyyliin kaksi lasia, lautasta, haarukkaa ja veistä. Suurin urakka oli hakea mökiltä tavaraa uuden kolmiomme täytteeksi. Mökin tyhjennysurakka jäi vielä kesken, koska vapaapäivät ennen kesälomaa on nyt käytetty. Toivottavasti pankki ei vaadi mökkiä tyhjennettäväksi kuitenkaan vielä kesäkuussa, kun olen lomalla.  

Pitkästä aikaa minulla on palkallinen loma. Olen koko talven säästellyt vuokravakuutta, Espanjan matkaa yms. varten. Onneksemme vuokravakuus oli vain 320 euroa. Luottotiedottomuuteni ei vaikuttanut näissä tutuissa ympyröissä siihen mitenkään, koska olen vuokrani hoidellut täsmällisesti. Olemme lähdössä lomallani tyhjentämään vuorostaan Espanjan asuntoa. En enää pysty säästämään suuria summia, joten saa nähdä, onko tämä nyt viimeinen matka velkajärjestelyni aikana.

Näitä materiasta luopumisia olen käsitellyt melkoisen rationaalisesti, ettei tunteet pääse valloilleen. Mökistä luopuminen on ollut minulle parin vuoden suruprosessi. Sinä päivänä kuin ymmärsin, ettei velkahelvetistä ole pois pääsyä ilman suuria uhrauksia, aloin pikku hiljaa luopua haaveistani tulevaisuuden mökkikesiin. Kyllähän se tekee kipeää, mutta ehkä sittenkin sisimmässäni kuplii päälimmäisenä vapauden tunne siitä, että suuri rahareikä nyt otetaan minulta pois. Olen onnekas, kun näissä asioissa kyse on vain omaisuudesta. 

Materia ei tällä hetkellä merkitse minulle paljoakaan. Näiden kituvuosien aikana olemme myyneet suurimman osan huonekaluistamme rahapulan ja tilanpuutteen vuoksi. Nyt kotimme on sisustettu melkoisen persoonallisen mauttomasti - enkä välitä tippaakaan. Minä, joka olen joskus sisustustavaroita putiikissani myynyt. Kaikestä huolimatta olen nyt onnellinen. Onnellinen siitä ettei laskuja, joita en kykene maksamaan, enää tipahtele postilaatikosta ja onnellinen siitä, että elämäni suunta on nyt kääntymässä oikeaan suuntaan. 

Asioilla on tapana järjestyä

Olen koko talven murehtinut velkajärjestelyasiaa, työllistymistäni ja asuntoasioitani. Olen miettinyt, kuinka saan luottotiedottomana itselleni uuden asunnon ilman kotivakuutusta. Olen jännittänyt, miten työnhaussa käy, kun työsopimukseni tämän hetkisessä työpaikassa on vain heinäkuun loppuun saakka. Olen murehtinut aivan turhaan. Reilussa viikossa nämä kaikki asiat ovat ratkenneet!

Työnantajani ehdotti minulle, jos kuitenkin jatkaisin työsopimusta vielä eteenpäin. Olin tuota vaihtoehtoa kyllä miettinyt, koska tiesin, että yksikössäni on edelleen tarvetta sijaiselle. Olin suunnitellut varmistaa maksukykyäni vakituisella työpaikalla, mutta ehtiihän tuota vakipaikkaa hakea myöhemminkin. Onpahan yksi stressin aihe vähemmän. Jään siis tänne pikkukylään. Tässä kylässä elämisen kulut ovat pienemmät kuin esim. Etelä-Suomessa. Ei tarvitse miettiä työmatkoja, kalliita vuokria tai - harrastuksia, kolmen kuukauden vuokravakuutta eikä luottotiedottomuutta. Jospa koko velkajärjestelyaikani menisikin täällä. 

Kun sain päätöksen, että velkajärjestelyni aloitetaan, aloimme mieheni kanssa miettiä ihan vakavasti myös sitä vaihtoehtoa, että jos vihdoin muutammekin ihan virallisesti samaan osoitteeseen. Asuntonihan on sellainen miniasunto, jossa toista ei pääse ohittamaan hipaisematta eikä vieraat mahdu yöpymään. Omia lapsianikaan en ole voinut usein tavata, koska he tarvitsevat petipaikan. Marssimme siis paikkakuntamme asunnon vuokraustoimistoon. Saimme heti mukaamme avaimia useampaan asuntoon  joita kävimme katselemassa. Tuona keväisenä aamupäivänä varasimme tulevaksi asunnoksemme mukavan ja tilavan kerrostalokolmion. Varovasti kysyin asunnonvälittäjältä, että kuinka monen kuukauden vuokran joudun maksamaan, koska luottotiedot eivät ole kunnossa? Välittäjä tuumasi - Nooh, olethan sinä vuokrasi hoitanut tähänkin asti, joten riittää ihan normi vakuus 350 euroa. Wau! Kaiken lisäksi näihin kunnan vuokrataloihin ei kysellä kotivakuutuksia.

Uniongelmanikin ovat hellittäneet. Parin kuukauden rankka unettomuus on ohi. Ei enää muutaman tunnin unilla töihin. On ihanaa saada nukuttua! Unettomuuden hoitoon aloin harrastamaan liikuntaa enemmän, tuplaamaan magnesium-määrät ja ajastamaan telkkaria (en valveudu siihen, että sammutan telkkarin). Niin, ja tietenkin laitoin rukouspyyntöjä asian tiimoilta. Olen taas oppinut nukahtamaan pääsääntöisesti ilman mitään tabuja ja vetelen taas kahdeksan tunnin yöunia. Ainoastaan aamuvuoroon meno ja täysikuu valvottaa edelleenkin. 

Tänään jouduin ensimmäistä kertaa palkastani laittamaan rahaa jemmaan erilliselle tilille. Minun on kuukausittain säästettävä maksukykyäni vastaava summa (maksuvara), jos velkajärjestelylain mukainen maksukykyni on suurempi kuin ulosotto. Ulosotto ei enää tilitä maksua velkojille, vaan se raha jää odottamaan maksusuunnitelman vahvistamista, josta se sitten aikanaan jaetaan eteenpäin. Eli lyhennys on sinäänsä jo alkanut, vaikka maksusuunnitelmaa ei ole vielä käräjäoikeudessa vahvistettu. Kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt enempää säästöjä itselleni jemmaamaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Säästin talven aikana myös siksi, että pääsisin vielä kerran kesälomallani Espanjaan hakemaan loput tavarani. 

Vilkasin tänään verkkopankin lainatietoja ja siellä lukee mökkilainan saldossa 0 euroa! Nyt se alkaa! Varmaankin pian pankki ilmoittaa, milloin mökin avaimet tulee luovuttaa. Vai miten lie asia meneekään eteenpäin? En tiedä. Mutta en enää ehtinytkään nauttimaan viimeisestä katkerasta mökkisaunasta. Ehkä en pystyisikään. 

Päätös velkajärjestelystä

Tänä aamuna keskustelin mieheni kanssa siitä, minkälaisia ratkaisuja tehdään, jos en jostain syystä pääse velkajärjestelyyn. Suunnittelin jo muuttoa Espanjaan ja kävimme läpi erilaisia vaihtoehtoja kuinka rakentaisimme mieleisen elämän siellä. On näitä keskusteluja käyty aina silloin tällöin näiden kuukausien aikana. Pian postilaatikosta kuului kolahdus ja mieheni sanoi varmalla äänellä: - Nyt tuli päätös velkajärjestelystä. Tuumasin: - Just joo. Se tulee vasta ehkä toukokuussa... Mainospostia selatessani pinkan välistä pilkisti valkoinen suuri kirjekuori. Ei voi olla totta! Avasin kirjeen nopeasti tärisevin käsin. Kirjeessä oli otsikkona Päätös. Selasin vauhdilla rivi riviltä tekstiä, kunnes tärkein rivi tuli vastaan. Ratkaisu: Yksityishenkilön velkajärjestely aloitetaan. Siinä samassa kyyneleet alkoivat vain valua poskia pitkin ja itkin. Kiitos Taivaan isälle! Sitä tunnetilaa en osaa edes kuvailla, mutta varmaankin helpotuksen ja pitkän odottamisen päätöspiste oli nyt siinä.  En itsekään ole täysin ymmärtänyt, millainen painolasti harteitani on painananut jo muutaman vuoden tämän kaiken epävarmuuden keskellä.

Vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä! En tiedä vielä, miten kauan kestää, että konkreettisesti alan lyhentämään velkojani. Toivottavasti mahdollisimman pian. Voisiko olla totta, että joidenkin vuosien päästä olen vapaa valkakahleista ja pystyn aloittamaan kaiken alusta? Se, mikä on varmaa, että mitään sellaista en koskaan tule tarvitsemaan mihin täytyisi ottaa lainaa. Jos johonkin ei ole varaa, sitä en tule koskaan omistamaan. Enkä siitä tule olemaan edes pahoillani. Tämä velkahelvetti on opettanut minulle ainakin sen, ettei mikään maallinen ole sen arvoista, että haluaisin koskaan kokea tätä helvettiä uudelleen. Tulen olemaan tyytyväinen loppuelämäni pienessä (toivottavasti parvekkeellisessa) kerrostalokodissa, ilman autoa ja glamouria. Kaikki ylimääräinen tulee menemään asioihin, joiden tärkein pääoma on muistot - ykkösenä matkustaminen.