sunnuntai 23. elokuuta 2015

Pienemmät tarpeet, suurempi ilo

Se tunne, kun saa upottaa varpaat kuumaan hiekkaan, kuulla tutut äänet ja haistaa tutut tuoksut! Minireissu Espanjaan on nyt heitetty. Merivesi oli hyväilevän lämmintä ja yöt kuumia. Vilukissakin pystyi pulahtamaan suoraan lämpöisiin aaltoihin ja illan pimetessä oli kiva etsiä ruokapaikkaa, kun ei tarvinnut villatakkia kuljetella mukana. Kyllä, kyllä minä nautin! 

Yllätyksekseni kuitenkin neljä päivää ja neljä yötä oli minulle juuri sopivan pituinen rentoutusmatka tällä kertaa. Oli vapauttavaa huomata, että en enää suuremmissa määrin suunnitellut muuttoa Espanjaan ja tulevaisuuttani siellä. Espanjan koti oli lähes ennallaan, mutta omat tärkeät jutut oli poissa. Asunto joka viime talven oli minulle koti, oli enää vain kämppä. Eroahdistusta helpotti myös se, etteivät tutut kasvot olleet vielä palanneet Espanjaan. Ei minulla muutenkaan ollut mitään järkevää tekemistä, ellei auringonottoa lueta siksi. Tietenkin omassa mitta-asteikossani luen rannalla loikoilun järkeväksi tekemiseksi. En tunne montaa muuta yhtä rentouttavaa tapaa, kuin kellahtaa varjon alle kuumaan rantahietikkoon kuuntelemaan taustalla kuuluvaa aaltojen pauhua ja espanjalaisten kiihkeää keskustelua. 

Tuossa joitakin päiviä sitten, kun lähdin töiden jälkeen kävelylle uuden kotikyläni kaduille, sisimpäni täyttyi yllättäen siitä samasta kiitollisuudesta ja ilosta, mitä sain kokea Espanjan talven aikana. Olin onnellinen siitä, että minulla on töitä ja asunto. Onnellinen siitä, että sain piipahtaa Espanjassa, onnellinen siitä, että parisuhde voi paremmin, onnellinen siitä, että tililläni on vielä rahaa jäljellä palkan ulosmittauksesta huolimatta, vaikka toinen palkkapäiväkin jo lähestyy!

Tämän kuukauden perusteella näyttäisi siltä, että pärjään näinkin vähällä rahalla, kunhan en vain yritä maksella vanhoja jälkiperintälaskuja joita postiluukustani tipahtelee tasaisin väliajoin. Kolmasosa palkastani ulosottoon riittää. Tarpeeni ovat tällä hetkellä pieniä. Työ täyttää suurimman osan ajastani, eikä minulla ole aikaa eikä halua hamstrata pieneen asuntooni mitään. Olen tottunut vuosia elämään pikkurahalla yrittäjyyteni aikana, jolloin suurin osa tuloistani meni lainojen ja laskujen maksuun. Omaan hyvinvointiin ei jäänyt senttiäkään, joten tottumus minimikulutukseen syöpyi syvälle. Nyt tuosta tottumuksesta on hyötyä. Tosin nyt aioin keskittyä paremmin omaan hyvinvointiin. 


Rento Cubana beach löytyy Carvajalista aivan Paseo Martimon päästä 
hieman syrjemmästä. Siisti ranta, hyvää ruokaa ja vähemmän väkeä.
Ehdottomasti Fuengirolan paras rantsu!

perjantai 7. elokuuta 2015

Ehkäpä tämä tästä

Flunssa jyllää kropassani jo kuudetta päivää. Olen harvoin kipeänä, mutta silloin kun flunssa iskee, minulta lähes poikkeuksetta häviää ääni. Puhua ei pitäisi, mutta vaikka kuinka töissä yritän välttää puhumista, niin tuleehan niitä tilanteita, että on vain pakko aukaista suu. Onneksi minulla oli yksi hiljainen vapaapäivä, joka meni kuumeillessa ja nukkuessa. Aamulla olin taas iskussa - ei kuumetta, eikä ylenmääräistä heikotusta. Buranaa naamariin ja ei kun iltavuoroon. Seitsemän päivän työputkikaan ei haittaa, koska työputken päätteeksi suuntaan lentokentälle ehtiäkseni iltakoneella Malagaan. Ehdin olla perillä vain neljä aurinkoista päivää, mutta siinä ehtii hyvin jo vaikka mitä. Matkavakuutuksen kanssa olin hetken jo pulassa, vakuutusyhtiöni irtisanottua vakuutukseni. Mutta onneksi hoksasin, että matkavakuutus (ja tapaturmavakuutus) hoituu kätevästi liiton kautta. Siellä ei kysellä luottotietoja. Toisaalta eurooppalaisella sairaanhoitokortilla asiointi paikallisessa terveyskeskuksessa hoituu kuulemani mukaan hyvin. 

Vuokrasopimukseni päättyy elokuun loppuun, mutta eilen soittelin vuokranantajalleni ja sovimme vuokrasopimuksen jatkosta. Hänelle sopii, vaikka asuisin tässä miniasunnossa pitkäänkin. Ajattelin aluksi, että hankin suuremman asunnon, mutta tämä taloyhtiö on osoittautunut niin rauhalliseksi ja vuokra edulliseksi, etten haluakaan vaihtaa. Pienet tilat ei ainakaan vielä ahdista. 

Elämäni luottotiedottomana ulosottoineen alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Ensimmäinen palkkani tuli, mutta ei onneksi sentään vielä lähellekään mennyt. Onneksi työpaikallani on esimerkkiruokailu, joka kuuluu luontaisetuihin, joten rahaa ruokaan ei mene paljoakaan. Minulla ei ole autokuluja, ei vakuutuskuluja eikä oikein muitakaan suuria kiinteitä kuluja. Tilanne muuttuu sitten, kun mökkilainaa taas täytyy lyhentää. Tällä hetkellä makselen vain korkoja. Jospa ihme tapahtuisi ja joku ostaisi mökin sopivaan hintaan. Ehkäpä tämä tästä. Ainakin tänään katson luottavaisesti eteenpäin! 




tiistai 4. elokuuta 2015

Intrum justitia - tehokas verenimijä

En tiedä, mikä idea tänään postilaatikosta tippuneella jälkiperintälaskulla on, mutta minunkin pienet ja hitaasti syttyvät aivonystyrät ymmärtävät, ettei tämän laskun logiikka ole ihan kohdallaan. Jos pääomaa on jäljellä 0,00 euroa, niin miten korko voi olla 1,10 euroa? Kaiken lisäksi Intrum justitia laskee tälle 1,10 euron laskulle perintäkuluja 31,00 euroa! Kohtuullistako? Tämän puskista ilmestyneen jälkiperinnän tarkoituksena on lienee varmistaa, ettei reilun euron suuruinen velkani pääse vanhenemaan. Eipä minulla tällä kertaa muuta...

Tässä vielä pätkä jälkiperinnästä Intrum justitian sivuilta: 




Laskun kääntöpuolella sama nollalinja jatkuu.