Se tunne, kun saa upottaa varpaat kuumaan hiekkaan, kuulla tutut äänet ja haistaa tutut tuoksut! Minireissu Espanjaan on nyt heitetty. Merivesi oli hyväilevän lämmintä ja yöt kuumia. Vilukissakin pystyi pulahtamaan suoraan lämpöisiin aaltoihin ja illan pimetessä oli kiva etsiä ruokapaikkaa, kun ei tarvinnut villatakkia kuljetella mukana. Kyllä, kyllä minä nautin!
Yllätyksekseni kuitenkin neljä päivää ja neljä yötä oli minulle juuri sopivan pituinen rentoutusmatka tällä kertaa. Oli vapauttavaa huomata, että en enää suuremmissa määrin suunnitellut muuttoa Espanjaan ja tulevaisuuttani siellä. Espanjan koti oli lähes ennallaan, mutta omat tärkeät jutut oli poissa. Asunto joka viime talven oli minulle koti, oli enää vain kämppä. Eroahdistusta helpotti myös se, etteivät tutut kasvot olleet vielä palanneet Espanjaan. Ei minulla muutenkaan ollut mitään järkevää tekemistä, ellei auringonottoa lueta siksi. Tietenkin omassa mitta-asteikossani luen rannalla loikoilun järkeväksi tekemiseksi. En tunne montaa muuta yhtä rentouttavaa tapaa, kuin kellahtaa varjon alle kuumaan rantahietikkoon kuuntelemaan taustalla kuuluvaa aaltojen pauhua ja espanjalaisten kiihkeää keskustelua.
Tuossa joitakin päiviä sitten, kun lähdin töiden jälkeen kävelylle uuden kotikyläni kaduille, sisimpäni täyttyi yllättäen siitä samasta kiitollisuudesta ja ilosta, mitä sain kokea Espanjan talven aikana. Olin onnellinen siitä, että minulla on töitä ja asunto. Onnellinen siitä, että sain piipahtaa Espanjassa, onnellinen siitä, että parisuhde voi paremmin, onnellinen siitä, että tililläni on vielä rahaa jäljellä palkan ulosmittauksesta huolimatta, vaikka toinen palkkapäiväkin jo lähestyy!
Tämän kuukauden perusteella näyttäisi siltä, että pärjään näinkin vähällä rahalla, kunhan en vain yritä maksella vanhoja jälkiperintälaskuja joita postiluukustani tipahtelee tasaisin väliajoin. Kolmasosa palkastani ulosottoon riittää. Tarpeeni ovat tällä hetkellä pieniä. Työ täyttää suurimman osan ajastani, eikä minulla ole aikaa eikä halua hamstrata pieneen asuntooni mitään. Olen tottunut vuosia elämään pikkurahalla yrittäjyyteni aikana, jolloin suurin osa tuloistani meni lainojen ja laskujen maksuun. Omaan hyvinvointiin ei jäänyt senttiäkään, joten tottumus minimikulutukseen syöpyi syvälle. Nyt tuosta tottumuksesta on hyötyä. Tosin nyt aioin keskittyä paremmin omaan hyvinvointiin.
Yllätyksekseni kuitenkin neljä päivää ja neljä yötä oli minulle juuri sopivan pituinen rentoutusmatka tällä kertaa. Oli vapauttavaa huomata, että en enää suuremmissa määrin suunnitellut muuttoa Espanjaan ja tulevaisuuttani siellä. Espanjan koti oli lähes ennallaan, mutta omat tärkeät jutut oli poissa. Asunto joka viime talven oli minulle koti, oli enää vain kämppä. Eroahdistusta helpotti myös se, etteivät tutut kasvot olleet vielä palanneet Espanjaan. Ei minulla muutenkaan ollut mitään järkevää tekemistä, ellei auringonottoa lueta siksi. Tietenkin omassa mitta-asteikossani luen rannalla loikoilun järkeväksi tekemiseksi. En tunne montaa muuta yhtä rentouttavaa tapaa, kuin kellahtaa varjon alle kuumaan rantahietikkoon kuuntelemaan taustalla kuuluvaa aaltojen pauhua ja espanjalaisten kiihkeää keskustelua.
Tuossa joitakin päiviä sitten, kun lähdin töiden jälkeen kävelylle uuden kotikyläni kaduille, sisimpäni täyttyi yllättäen siitä samasta kiitollisuudesta ja ilosta, mitä sain kokea Espanjan talven aikana. Olin onnellinen siitä, että minulla on töitä ja asunto. Onnellinen siitä, että sain piipahtaa Espanjassa, onnellinen siitä, että parisuhde voi paremmin, onnellinen siitä, että tililläni on vielä rahaa jäljellä palkan ulosmittauksesta huolimatta, vaikka toinen palkkapäiväkin jo lähestyy!
Tämän kuukauden perusteella näyttäisi siltä, että pärjään näinkin vähällä rahalla, kunhan en vain yritä maksella vanhoja jälkiperintälaskuja joita postiluukustani tipahtelee tasaisin väliajoin. Kolmasosa palkastani ulosottoon riittää. Tarpeeni ovat tällä hetkellä pieniä. Työ täyttää suurimman osan ajastani, eikä minulla ole aikaa eikä halua hamstrata pieneen asuntooni mitään. Olen tottunut vuosia elämään pikkurahalla yrittäjyyteni aikana, jolloin suurin osa tuloistani meni lainojen ja laskujen maksuun. Omaan hyvinvointiin ei jäänyt senttiäkään, joten tottumus minimikulutukseen syöpyi syvälle. Nyt tuosta tottumuksesta on hyötyä. Tosin nyt aioin keskittyä paremmin omaan hyvinvointiin.
 |
Rento Cubana beach löytyy Carvajalista aivan Paseo Martimon päästä
hieman syrjemmästä. Siisti ranta, hyvää ruokaa ja vähemmän väkeä.
Ehdottomasti Fuengirolan paras rantsu!
|
