Tänä aamuna ajelin mökiltä ulosottoselvitykseen. Kävellessäni virkailijan perässä huoneeseen, ehdin mielessäni ajatella, että tähänkö jamaan eletty elämäni on minut tuonut. Yritän pitää yllä positiivista virettä. Olenpahan ainakin saanut kokea paljon asioita, joskaan ei aina kovin onnistuneita. Jokaisesta askeleestani olen aina ollut innostunut ja uskonut hankkeisiini.
Ensimmäisenä sain eteeni asialuettelon johon kaikki velkani oli listattu. Suurin osa merkinnöistä on arvolisäveroja joita en kyennyt maksamaan yritystoimintaa pyörittäessäni. Summa oli puolet suurempi mitä olin ajatellut. Tosin ilmeenikään ei värähtänyt, kun listaa katsoin. Sen verran olen tätä tilannetta varten yrittänyt itseäni kovettaa. Olen oppinut siihen, että kun alkaa tulla vettä niskaan, niin sitä myös tulee. Olen elämäni aikana ollut niin tiukoissa paikoissa, että velka sinne tai tänne on pientä niihin verrattuna. Onneksi lapset ovat jo isoja. Itse selviän pikkurahalla oikein hyvin. Luulen ainakin. Sitä paitsi yrittäjänä minulle ei jäänyt yhtään ylimääräistä rahaa mihinkään. Nyt palkan ja ulosoton jälkeen minulle jää näppiin enemmän rahaa kuin silloin.
Ulosotossa tuli selväksi, että mökkiä ei pysty nyt myymään. Ylivelkainen mökki, jonka lainan jatkeeksi on laittettu muut lainat, on mahdoton myydä tässä lamamaailmassa. Vaikka saisin pankkivelan ja välityspalkkion verran rahaa mökistä, olisin myyntivoittoveron verran enemmän taas velkaa. Toivoton tilanne. Eli makselen korkoja niin kauan, kun pankki siihen suostuu. Sitten kun pankki haluaa lyhennyksiä, saavat tehdä mökille mitä tahtovat. Siihen asti yritän nauttia tästä piilopirtistä.
Pikkuhiljaa asiat joita tulin Suomeen selvittämään, alkavat järjestyä. Asuntoasia on jo hoitumassa. Enää vuokrasopimuksen allekirjoitus puuttuu. Pieni asunnon rähjä on minulle varattu heinä-elokuuksi. Valitsin kahdesta asunnosta rähjäisemmän sillä perusteella, että se tuoksui paremmalle. Minulla on supernenä joka haistaa kaiken homeen ja jos saan olla ainakin 15 minuttia tilassa, keuhkot paljastavat loput. Kätevää. Voisin perustaa yrityksen homeasuntojen tunnistamiseksi.
Olen ikävöinyt Espanjaan todella paljon. En nyt keksi mikä asia täällä olisi paremmin kuin siellä. Vaikka olen saanut viettää aikaa ihanien ystävieni seurassa, väännän itkua tämän muutoksen syövereissä ja vatsani on kipeä ahdistuksesta. Taitaa tämä kylmä ja sateinen keli tehdä nyt osansa. Täältä puuttuu ilo. Ihmiset eivät puhu ääneen vaan sipittämällä, täällä ei tervehditä toisia vaan kuljemme toistemme ohitse pää painuksissa hartiat kyyryssä. Jokainen haluaa olla omissa oloissaan - minäkin. Kohta olen sama zombie kun ennenkin.
Ulosottoselvityksessä kysyttiin paljon kysymyksiä joihin piti vastata tietenkin rehellisesti. Yritin olla niin rehellinen kuin vain pystyin. Sen seurauksena jo ensimmäinen palkkani ulosmitataan. Tästä alkaa matka, elämäni ulosmittauksessa. Olen päättänyt, että etsin työn jotta velkani maksaminen on mahdollista. Toivon, että jonain päivänä pääsen velkajärjestelyyn jolloin velanmaksulle tulisi loppupiste. Nyt sitä ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti