Viilenee

Elämään on tullut täällä jo selkeä rytmi. Välillä arkeni on jo kiusallisen ohjelmoitua ja jouduin jo hidastamaan tahtia. Huomasin yllätyksekseni, etten ole vielä ihan toipunut kaikesta siitä rasituksesta mitä olen Suomessa jättänyt taakseni. Se tuli ilmi viime viikonloppuna, kun eteeni oli muodostumassa liian haasteellinen tilanne. Yhtä äkkiä itkeä pillitin työtarjouksen takia, josta olin joutunut kieltäytymään, koska en kokenut kykeneväni sitä hoitamaan. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että osasin asettaa rajani, enkä lähtenyt suin päin toteuttamaan mahdotonta tehtävää.

Täällä toisessa ympäristössä unohdan pääosin autuaasti Suomeen kasautuvat ulosotot. Hyvä niin. Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään, jos niitä täällä jatkuvasti murehdin. Mieheni on käymässä nyt Suomessa ja mökillä käytyään hän totesi, että oli siellä käyty ulosottomiehen toimesta kuvaamassa, koska kuvaajan kameran suojakotelo oli jäänyt sängylle. Saas nähdä, miten asia etenee. Mökin menetys tulisi olemaan kova isku, mutta luotan siihen, että asiat menevät juuri niin kuin ne on tarkoitettu.

Tänään on lauantai - päivä, ettei minulla ole mitään suunniteltua ja luvattua menoa. Aurinko paistaa välillä pilven rakosesta ja säässä on tapahtunut suuri muutos - yöt ovat kylmiä. Olen jo muutaman yön nukkunut parvekkeen ovi kiinni, koska en ole vielä hankkinut paksumpaa peittoa. Tarvitsen sellaisen välikausipeiton, koska täällä oleva untuvatäkki, jota sitten kaikkein kylmimpänä ajankohtana tarvitaan, on vielä liian kuuma. Täytynee hankkia ainakin kunnon flenelinen yöasu, joita vaatekaupat ovat nyt pullollaan. Hyvä uutinen oli se, että eräs naapurini kertoi talomme olevan talvellakin miellyttävän lämmin. Hänen mukaansa lämmitystä ei tarvitsisi käyttää. Nähtäväksi jää. Onneksi on villasukat.