Sosiaalisuutta ja elämänlaatua

Vaikka olenkin ollut monta viikkoa yksin, kun mieheni on ollut poissa, olen suurimman osan ajasta ollut tyytyväinen täällä olooni. Olen saanut tutustua mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin ja tehdä pieniä tehtäviä aikani kuluksi. Ehkäpä yksinolo koituikin siunaukseksi, koska minulla on ollut oikeasti tarve saada kontaktia muihin ihmisiin ja laajentaa sosiaalista piiriäni. On täytynyt patistaa itsestäni sosiaalinen minä esiin, mutta näköjään kun ei ole työelämässä, sosiaalisuuden tarve on paljon suurempi ja ihmiskontakteja kaipaa. Minäkin, joka saatan viihtyä yksikseni pitkiäkin aikoja.

Olen voinut suurimman osan ajasta olla ajattelematta velkataakkaa, joka minua odottaa Suomessa. En ole uhrannut asialle enää yhtään yöunta, enkä edes kokonaista päivää. Asian tiimoilta on valvottuja öitä takana päin jo aivan riittävästi. Rahaa ei kovin paljon tule, mutta ei sitä kovin paljon menekään. Enhän minä osaa enää edes shoppailla! Nyt kun rahaa ei mene enää epäonnistuneen yritystoiminnan jälkeen jättämiin pohjattomiin velkoihin, elän lähes kuin kroisos entiseen verrattuna. Yritin aikani tunnollisesti niitä hoitaa luottotietojeni menettämisen pelossa, mutta sen jälkeen, kun luovutin mahdottoman tehtävän edessä, on elämän laatuni parantunut moninkertaisesti.

Kelit ovat olleet aivan mahtavat vielä toistaiseksi. Ei ole kylmä eikä liian kuuma. Juuri paras mahdollinen sää. Espajankielen oppitunnit ovat olleet mukaansa tempaavia ja opettaja on osaava ja innostava. En malta odottaa, että oppisin lisää. On todella turhauttavaa, kun ei osaa yksinkertaisiakaan asioita selvittää espanjaksi, esimerkiksi kehua naapurin lapsia suloisiksi ja koiraa kamalaksi räksyttäjäksi...