Lääkitys kohdallaan - valoa näkyvissä

Mieheni on jo minulle pari kertaa sanonut, että olemuksessani on tapahtunut suuri positiivinen muutos. Olen minä itsekin huomannut, että mielialani on kohonut selkeästi. Vähän pelkään tästä edes kirjoittaa, jos huomenna kaikki onkin taas synkkää ja piemeää, mutta yritänpä joka tapauksessa elää tätä päivää, ja tänään on hyvä päivä!

Mielialani muutokseen vaikuttaa melko varmasti se, että tyroksiini-lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Oloni on energisempi, jaksan harrastaa taas liikuntaa ilman, että jalkoja ylenmäärin heikottaa. En ole väsynyt jatkuvasti ja mikä parasta, elämän ilo alkaa minussa taas pikkuhiljaa pulputa! Mieheni mielestä entinen persoonani on palannut takaisin.

Epäilenpä, että tämä kilpirauhasen vajaatoiminta on heikentänyt elämänlaatuani jo vuosia. Arvot ovat olleet vain niin rajoilla, etteivät lääkärit sitä noterannut. Ihmettelin usein sumuista oloa joka säännöllisesti häiritsi jopa työn tekoa, kun pää oli ihan pöhnässä enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Usein mietin myös sitä, mistä ystävät saavat virtaa jaksaakseen harrastaa töiden jälkeen. Itse tarvitsin kolmen tunnin lepotauon, ennen kuin selvisin lenkille. Väsymys on vaivannut minua vuosia. Ja se palelu! Tärisin töiden jälkeen aivan horkassa viltin alla ainakin sen Emmerdalen ajan.

Suuri vaikutus mielialan muutokselle on myös negatiivisen stressin loppuminen. Enää en mieti vuorokauden ympäri, mistä saisin rahaa laskujen maksuun. Rahahuolet vei minusta kaikki mehut. Huolehdin eilisestä, tästä päivästä, huomisesta, ylihuomisesta ja jokaisesta tulevasta päivästä! Pelkäsin omaisuuteni ja luottotietojen menettämistä ja jokaista postilaatikon kolahdusta. Tein pienistäkin asioista jättiläisiä ja pelkäsin asioita joita ei ollut edes olemassa. Olin ajautumassa täydelliseen uupumiseen. 

 

Minä olen joissakin aikaisemmissa kirjoituksissani epäillyt, että olen ymmärtänyt Jumalan tahdon elämässäni täysin väärin, koska asiat menivät niin pieleen kuin vain voivat mennä. Nyt olen ymmärtänyt, että määränpää on edelleen sama kuin silloin, kun elämäni oli vielä normien sisällä. Minä tein vain muutaman inhimillisen mutkan matkan varrella, niin kuin me ihmiset valitettavan usein teemme. Mutkaisesta ja kuoppaisesta tiestä huolimatta matkani jatkukoon kohti määränpäätä.

Vakituisen osoitteen vaatimus

Vakuutusyhtiöni henkilökohtainen neuvoja soitti minulle tänään. Hän oli jäänyt miettimään sitä, kun viime viikkoisessa keskustelussamme kerroin olevani muuttamassa Espanjaan. Hän muistutti jo silloin, että matkavakuutukseni voimassa pysymiseksi minun olisi käytävä kolmen kuukauden välein Suomessa, muuten se lakkaisi olemasta voimassa. No minähän lupasin käydä. (Toki saa vakuutuksia, jotka pysyvät voimassa pidemmänkin ulkomailla oleilun ajan).

No itse asia, miksi hän soitti minulle oli se, että minä tarvitsen Suomessa vakituisen osoitteen (ja sinne kotivakuutuksen), jotta henkilövakuutukseni pysyisivät voimassa, eli henki-, tapaturma- yms. vakuutukset. Nämä kaikki kuulema ovat yhteydessä kotivakuutukseen. Meneepäs hankalaksi. Eli minulla pitäisi olla Suomessa esim. joku yksiö, jossa asuisin muka vakituisesti, jotta saisin pidettyä henkilövakuutukseni voimassa vielä ensi kevään päättymispäivän jälkeenkin, muuten vakuutukseni irtisanotaan. Mökki ei mökkikuntani mukaan voi olla minun vakituinen asuntoni, vaikka todellisuudessa olen ajatellut täällä asua osan vuodesta (niin kauan kun minulla tämä on). Minulla ei ole tarvetta vakituiselle asunnolle - ainakaan nyt olevien suunnitelmien mukaan.

Kysyin myös vakuutusneuvojaltani, että mitäs nyt, kun yritystoiminnan epäonnisuudesta johtuen olen nykyisin luottotiedoton, saanko edes enää kotivakuutusta? Hän tuumasi, että jos vakuutuksissa ei ole maksuhäiriöitä sen ei pitäisi olla ongelma. Pitäisi. Eli näinköhän minun on mahdollista menettää henkilövakuutukseni, joita pidän jokseenkin tärkeinä? Siis jos kerran nämä edellämainitut vakuutukset on yhteydessä kotivakuutukseen ja jos en saisi kotivakuutusta enää, niin minultä liukeneisivat luottotietohäiriön mukana matka-, tapaturma- ja henkivakuutuksetkin.

Toinen asia mistä ystävällinen vakuutusneuvojani muistutti oli kelan käytännöt. Toki näihin olin jo tutustunut, mutta nyt tutustuin vähän syvällisemmin. Eli jos aion työskennellä EU- tai ETA- maassa siirryn ko. maan sosiaaliturvan piiriin, mutta jos olisin vaan hengailemassa vajaan vuoden, voisin pysyä suomalaisen sosiaaliturvan piirisä. Eli jos perustan toiminimen Espanjassa, siirryn maan sosiaaliturvan piiriin.

Pitäisiköhän minun alkaa etsimään kaikkein halvin murju jostain perähikiältä ja siirtää kirjat sinne ja ottaa siihen feikkikotiin kotivakuutus? Jos haluan pitää kaikki henkilövakuutukseni voimassa niin pitäisi, mutta jos päätän parin kuukauden päästä, että haluankin asua Suomessa, mennä täällä töihin ja antautua ulosottorumbaan niin silloin sille feikkiasunnolle ei ole tarvetta, koska sitten minun on oikeasti hommattava asunto ja myös se vaadittava kotivakuutus. Eli odottelenpa rauhassa olenko tosissani Espanjassa asumisen kanssa.

Kiire on loppunut

Tänään oli täydellinen aamu. Heräsin nukuttuani tarpeeksi ja nousin peiton alta vasta sitten, kun olin valmis kohtaamaan kylmän syksyisen ulkoilman. Meillä on täällä mökillä kesäkeittiö erillään, joten sinne täytyy kammeta itsensä terassin läpi kahvin keittoon, jos mielii sitä saada. Mutta mitä ihmettä? Aamu oli mitä lämpimin ja tyyni - niin kaunis ja täydellinen!

Olen ollut pääosin yksin tämän viikon. Läheiseni olivat vähän huolissaan miten pärjään pimeiden öiden ja outojen öisten rapinoitten ja kolinoitten keskellä. Mutta nou hätää, pärjään loistavasti! Olen nukkunut kuin tukki ja nautin siitä, ettei minun tarvitse laittaa ruokaa kenellekkään ja voin tehdä asioita omaan tahtiini. Jos minulla olisi verenpainetta, olisi se viimeistään tällä viikolla laskenut. Tällä hetkellä minua ei stressaa mikään, vaikka valkaantumiseni tilanne on aivan sama - tai  vielä pahempi, kuin pari viikkoa sitten. Mitä ihmettä minussa on tapahtunut?

Sen tiedän, että läheiseni rukoilevat puolestani. Ja rukoukset taitavat osua kohteeseensa. Minulla on tänään kiitollinen mieli ja koen, että asenteeni on muuttunut. Olen työtön - eikä korvauksia ole tullut vielä senttiäkään, mutta olen saanut vain olla ja koota itseäni tulevia koitoksia varten. Kaikki kiire on loppunut! Odotan mielenkiinnolla uusia vaiheita elämässäni. En yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tuo lyhyt lause pitää sisällään uuden viehätyksen, jännityksen ja pelon. Parin - kolmen viikon päästä muutos alkanee, mutta nyt ei ole kiire minnekään. 

PS. Kirjailtuani tekstin, nostin läppärini sisälle, koska taitaa tulla sade. Puhelin soi ja koska numero oli outo, jännitin vastata, koska monet puhelut sisältävät jotain ikävää liittyen tähän tilanteeseen. Niin tämäkin. Autorahoituksesta soittivat ja kehottivat palauttamaan auton. Pelasin hieman lisää aikaa ja sain venytettyä palautusta parilla viikolla. Hyvä sekin. Tiedätkö, ei tämäkään päivääni pilannut! Mutta nyt alkoi ukkonen jytistä...

Yksinäinen, mutta niin ihana aamun avaus.

Toivonpilkahduksia velkahelvetin keskellä

Muutto on purkissa. Kaupunki-asunto on tyhjennetty, ja pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa pienestä kodikkaasta ja toistaiseksi lämpöisestä "pesästämme". Mökillä on taas niin kodikasta, kun kaikki tarvittavat romppeet on tänne kärrätty. Pieni saunamökki, ulkohuussi ja kynttilät... no joo, on meillä sähköt sentään - tosin jatkojohdolla. Sähköistä puheenollen,  jouduimme tänään anomaan lisää aikaa rakennustarkastukseen, koska meillä ei ole varaa teetättää sähkötöitä. Eli rakennus on kesken. Rakennustarkastajan sihteeri tuumasi: "Näyttää olevan liikkeellä - tuota rahapulaa. Näitä jatkoaikoja anotaan nyt jatkuvasti."

Eilen aloin tuntea pikkuhiljaa toivon ja ilon pilkahduksia. Tänään sama tunne on jatkunut! Edelleen entisen elämäni rippeet on ulosotossa ja velkavankeus on todellisuutta, mutta se ei kosketa minua enää niin konkreettisella tavalla (ainakaan nyt). Laskuja ei enää keräänny postilaatikkoon samaan tahtiin kuin pari kuukautta sitten, koska ne on kaikki ulosotossa. Enää postilaatikkoon tippuvat lähinnä normaalit elämiseen kuuluvat vähäiset laskut, jotka on mahdollista maksaa pois. Jossain vaiheessa pankki alkaa vaatia mökkilainan lyhennyksiä, mutta toistaiseksi vielä sopimuksen mukaan voin maksaa pelkkiä korkoja.

Suurin oivallus tässä tilanteessa on varmaankin se, että mennyt on eroitettava nykyisyydestä. On elettävä paivä kerrallaan. Meille on annettu vain tämä päivä. Eilinen on mennyt ja huomisesta ei kukaan tiedä. Siispä ulosotossa olevalle laskupinkalle en voi tehdä mitään, luottotietohäiriöstäni puhumattakaan, mutta voin päättää sen, jäänkö niitä murehtimaan. Elämänlaatuni ei niitä murehtimalla ainakaan parane. Enkä murehtimalla näitä asioita voi niitä korjata - ja jos voisin, ne olisi korjaantuneet aikoja sitten!

Nyt olo on kevyt ja onnellinen. Yksi elämänvaihe on ohitettu. Muuton myötä tunne siitä, että uusi vaihe elämässä on nyt alkamassa, on niin todellinen. Ihan mahanpohjassa hykerryttää.

Luottotiedoton - yhteiskunnan ongelmajäte

Olen saanut nauttia yksinolosta eilisestä lähtien. Aurinko on paistanut ja lämmintä on riittänyt juuri sopivasti. Valo, varjot ja piemeät yöt paljastavat, että ollaan jo syksypuolella. Syksy on aina ollut minulle luovuuden ja uuden alun aikaa.

Eilen käytin aikaani selaamalla erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja työpaikkoja. Hetken kuvittelin, että voisin samantien rakentaa seuraavat viisi vuotta vaikkapa opiskelulle. Selasin myös työpaikkailmoituksia ja koulutustani vastaavaa työtä olikin tarjolla. Sitten palasin taas tähän tilanteeseen. Ai niin, minustahan tuli vuokra-asunnon välittäjien, vakuutusyhtiöiden ja pankkien ongelmajäte, tai oikeastaan ihan koko yhteiskunnan ongelmajäte, kun epäonninen yrittäjyys suisti maksukykyni raiteiltaan. Pieneksi hetkeksi jopa unohdin, että elämästäni on tullut suomalaisessa yhteiskunnassa melko monimutkaista.

Olen näitä asioita kipuillut jo vähän liikaakin ja masennuksenpoikanen yrittää sitkeästi tarttua minuun. Suru siitä, että tietyt mahdollisuudet elämässäni on ohitettu, on usein läsnä. Onneksi ihminen on pääosin selviytyjä! Pikkuhiljaa ratkaisuja alkaa kehittyä - omassa mielessä, ja ihan konkreettisestikin. Huomenna aloitamme tyhjentämään asuntoamme. Sen tyhjennys ei tule olemaan iso projekti, koska lähes kaikki myytäväksi kelpaava on myyty. Loput kärrätään mökille, joka vielä toistaiseksi on omistuksessani. Työkkärirahoja joudun odottelemaan vielä kuukauden, koska yrityksen lopettamisen selvityspyynnön käsittely kestää niin kauan. Vuokravakuuden kerääminen tulevaan Espanjan asuntoon on käynnissä ja siten oma projektinsa. Tavoitteena on asettua sinne kuukauden - parin sisällä ja perustaa sinne uusi oma elämä. 

Arjen byrokratiaa

Minulla on näköjään tapana kirjailla tekstiä silloin, kun elämä murjoo tavalla tai toisella. Kirjoittaminen onkin hyvä keino jäsentää tunteita ja pahaa oloa - suosittelen! Kirjoitin aktiivisesti päiväkirjaa seitsemänneltä luokalta lukion ensimmäiselle luokalle saakka. Tyylistäni purkaa pahaa oloani kirjoittamalla johti siihen, että lasteni ollessa pieniä poltin kaikki kirjoitukseni etteivät he koskaan pääsisi niitä lukemaan. Viaton seiskaluokalla kirjoitettu keltainen päiväkirja on edelleen tallella. Välillä harmittaa, että pala elämäni yksityiskohtia paloi tuhkaksi.

Olen ollut nyt matkani jälkeen Suomessa kolme yötä. Olen saanut nautiskella vielä Suomen ihanasta kesästä, uida lämpöisessä Saimaassa, nauttia olostani, ja pitkästä aikaa - olen nukkunut teltassa! Äsken kokosin teltan takaisin säilytyspussiin, koska on lupailtu ukkosia ja sitä paitsi jäin tänne korpeen aivan yksin ilman autoa, niin tuntuu turvallisemmalta nukkua mökissä lukkojen takana. 

Työkkäristä soiteltiin tarkoituksena viedä asioitani eteenpäin, jotta jonkunlaista työttömyyskorvausta saisin. Noh, puhelun aikana selvisi, että en ollut ymmärtänyt muuttaa nettisivuilla osoitettani, joten asioideni hoito kuuluukin toiseen piiriin. Siis tukien odottelu jatkuu, odotellessa toisen piirin pyytämää selvityspyyntoä yrityksen lopettamisesta. Täyttäessäni hakemusta netissä silloin kesäkuun lopulla, muistan tokaisseeni miehelleni järjestelmän olevan hankala. Mietin jo tuolloin, että jos minä, joka jonkun verran kuitenkin konetta käytän koen systeemin hankalaksi, mitenkähän ne jotka ei päivittäin konetta käytä!? No siinä virkailijalle tuumasin, että luulin kyllä loogisesti kaiken kirjaavani systeemiin, mutta näköjään ei riittänyt. Ystävällinen virkailija tunnusti, että hänenkin mielestä uusi järjestelmä on sekava. No onneksi kirppis-, yms. tavaran myynnit oli tuottanut reissuni ajalla kohtuullisesti, joten muutamat tärkeät laskut ja ruokarahat oli heti käytössä. Oma apu paras apu! 

Ja siinä sitä taas onkin miettimistä miten teen muuttoilmoituksen. Mökillä en saa asua virallisesti, jossa kuitenkin nyt asun, enkä kenenkään muun luokse halua leikisti muuttaa. Eli virallisesti olen asunnoton. Mitenkähän työttömyyskorvaukset yms. tuet löytävät minut? Ainakin pankki yrmistelee sille, ettei asiakkaalla ole vakituista osoitetta. Ja velkaneuvonnasta kerrottiin, että velkajärjestelyyn päästäkseni minulla pitää olla vakituinen osoite Suomessa. Edellisenä keväänä kirjasin mökkiosoitteeni muuttoilmoitukseen, jolloin siitä tuli heti noottia. Tällä kertaa en aio tekaistua osoitetta antaa, joten jos ei kelpaa, niin ei ole minun ongelma! Postit ohjaan Poste restanteen. Syys-lokakuussa muutan Espanjaan joksikin aikaa. Jos muutan.

Yritän opetella kirjoittamaan tänne tekstiä silloinkin, kun elämä ei murjo, ettei lukija saa sellaista kuvaa, että olen jotenkin aina "myrskyn silmässä". Toki tällaisena introverttina pohdiskelijana tekstini eivät koskaan tule olemaan hehkuttelevaa hulabaloota. Tai mistäs sen tietää, kunhan aihetta ensin löytyy...