Väistämätön pitkästyminen

Illalla alkoi paikallisten viljelijöiden kovasti odottama sade ja ukkosmyräkkä. Yön aikana vettä tuli melkoiset määrät. Kuulosti aivan kuin vesi virtaisi parvekkeellakin valtoimenaan. Välillä oli noustava verhon rakosesta varmistamaan, että siellä ei oikeasti lainehdi. Aamulla sitten huonosti nukutun yön jälkeen, naapurin muppe huolehti jälleen talon asukkaiden herätyksestä.

Kuvittelin sateen jäljiltä ulkona olevan ihanan raikasta, kuin aina sateen jälkeen Suomessa, mutta sade olikin saanut kaikki märät koirien jätökset ja muut maa-ainekset valumaan jalkakäytävälle pääovemme läheisyyteen. Kadulla ei todellakaan ollut raikas tuoksu, vaan siellä haisi suoraan sanottuna koiran paska! Nyt on tähän yhteyteen pakko laittaa, että en ole todellakaan mikään koiravihaaja, vaikka koirista on tullut kirjoitettua negatiiviseen sävyyn. Enemmänkin ongelmana useimmiten on koirien välinpitämättömät omistajat, kuin itse koiruudet.

Ei tästä ole montaa päivää, kun hehkutin blogissani, ettei yksinolo ole minulle mikään ongelma. Yksinäisyys on minulle sentään vain väliaikaista. Olen onneksi päässyt keskustelemaan suomalaisten kanssa erinäisissä yhteyksissä, mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että yksinäisyys painaa. Varsinkin, kun on viikonloppu ja ulkona ravintoloissa näkee suuria pöytäseurueita kokoontuneena yhteen ja nauttimaan yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta. Tänä aamuna väsyneenä ja ikävöiden miestäni, kyseenalaistin jopa koko täällä asumisen mielekkyyttä. Olin totaalisen pitkästynyt. Tätä hetkeä olin jo etukäteen jännittänyt. Tiesin pitkästymisen väistämättä iskevän, mutta silti se vähän yllätyksenä kolahti näinkin nopeasti.

Hieman alakuloisena kävelin ensin aamupäivästä Skandinaviseen kirkkoon ja illasta menin vielä Seurakuntakodin messuun. Harvoin muuten luterilainen kirkko on tavan jumalanpalveluksessa viimeistä penkkiä myöten täynnä. Mutta täällä Fuengirolassa on! Tunnelma oli lämmin ja kaikin puolin viihtyisä. Ja niin oli mukava kävellä kotiin seurakuntakodilta bongaamani porukan kanssa ja jutella niitä näitä. Sitä on vaan itse sitkeästi osallistuttava mieleisiin tapahtumiin ja lähdettävä ulos neljän seinän sisältä. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan. Hutera sosiaalinen verkostoni kasvoi taas neljällä hengellä. Olen niin iloinen!