perjantai 26. syyskuuta 2014

Ruokaprobleemia - Sin lactosa, por favor!

Nyt on viikko vierähtänyt yksin uudessa kodissani mieheni ollessa hankkeessa. Asunnon vuokraaminen takuuvuokrineen ja välityspalkkioineen tyhjensi melkoisesti työllä ja vaivalla kerättyä kassaa. Onneksi päivittäinen rahanmeno ei täällä ole kovinkaan suurta, jos yhtään miettii mitä ostelee ja mistä ostelee. Ruoka on suomalaisen mittapuun mukaan halpaa, samoin käyttötarvikkeet ja joukkoliikenne.

Olen joutunut miettimään syömisiäni tänne muuttaessani, koska kärsin ärtyneestä suolesta ja laktoosi-intoleranssista. Usein olen matkoilla ollessani vatsa kipeänä ensimmäiset päivät, koska sietämiäni ruoka-aineita ei viitsi heti etsiskellä. Ensimmäinen ruoka-aine jonka täältä etsin oli kaurahiutaleet. Toki suomikaupoista saa tuttuja puurohiutaleita, mutta paikalliset hiutaleet ovat paljon edullisempia. Kaurapuuroa voisin syödä aamusta iltaan ja vatsa tykkäisi. Totuttelua vaatii, kun olen syönyt aamupuuroni mustikoilla ja maustamattomalla jugurtilla. Mustikoita en aio täältä etsiä, mutta jugurttia löysin laktoosittomana. Mutta en ole vieläkään löytänyt täältä maustamatonta jugurttia, jota ei ole sokeroitu. 

Laktoositonta maitoa on sen sijaan valikoimissa monenlaista, mutta testimaitojeni koostumus on ollut sitä imelää litkua, jota en Suomessakaan pysty juomaan. Kalkin saannin takia yritän siihen silti totutella. En ole vielä löytänyt meille suomalaisille laktoosi-intoleraatikoille tuttua laktoositonta maitojuomaa, joka ei maistu imelältä. Uskon kyllä löytäväni oikean tuotteen, kunhan pääsen testailuissani pidemmälle. Kuulen usein siitä, että monet laktoosi-intoleranssista kärsivät sietävät täällä ollessaan tavallisia maitotuotteita. Olen itsekin ennen melko hyvin sietänyt, mutta nyt olen ollut vähän varovaisempi ongelmavatsani kanssa.

Leivän olen joutunut jättämään kokonaan pois jo Suomessa. Leivän korvaaminen onkin ollut haastavaa, koska se on niin kätevä ja täyttävä välipala missä vain. Korvaankin leivän esim. banaaneilla ja avokadolla. Ja totta kai, välillä on vaan mussutettava jotain oikein hyvää leipää ja kärsiä seuraukset.

Vatsaystävällisiä hedelmiä olen yrittänyt löytää niitä testailemalla. Täällä on niin suuret hedelmävalikoimat, etten edes tunnista kaikkia. Kiivejä olen napsinut melkoiset määrät. Onneksi ne ovat täällä edullisia ja maksavat tällä hetkellä siinä 2,99€/kilo. Eli eurolla saa noin 4-5 kiiviä. Ja banaani, jota myös käytän paljon välipaloina, maksaa vain alle euron/kilo. Mangosta taisin eilen saada pieniä vatsan väänteitä, mutta yritän siihen vielä totutella. Olen melkoisen huono kokki ja varsinkin nyt, kun olen ollut viikon yksin, en ole vaivautunut väsäämään itselleni kunnon ruokia. Sopivien ruoka-aineiden etsiminen on siis vasta alkuvaiheessa.

Juomaveden olen toistaiseksi ostanut kaupasta. Olen löytänyt täällä käymieni vuosien aikana lempiveteni, joka on aivan saman makuista kuin entisessä kotikaupungissani. On näissä pullovesien mauissa eroja! Täällä vesijohtovesi on juotavaa, mutta ei kovin hyvää. Ja kuivan kesän jäljiltä veden laatukin epäilyttää. Kahvi- ja ruokaveden olen kyllä hanasta ottanut. Olen harkinnut suodatinkannun hankkimista, ettei aiheuttamani muovikuorma kasvaisi liian suureksi. Onneksi täällä sentään muovipullojen keräys on hyvin järjestetty, kuten muukin jätteen lajittelu. Jokaisen talon nurkilla on jätesäiliöitä, jotka on pääosin maan alle meneviä putkiloita. Ennen oli sääntö, ettei ennen ilta yhdeksää jätteitä saanut viedä kaduille haisemaan. Taitaa nykyisin näiden maanalaisten säiliöiden myötä olla sallittua viedä roskia myös päiväsaikaan. Ainakin monet vievät. En tiedä, mikä on virallinen systeemi nykyisin. Itse vien edelleen roskat iltaisin.

Sosiaalinen verkostoni on vielä mitätön, enkä tutustu ihmisiin kovin helposti. Jos viihtyisin oluttuoppi edessäni, tutustuminen voisi olla paljon helpompaa. Mielummin kuitenkin suosin toisenlaisia tutustumiskeinoja ja jätän ne oluset ottamatta. Ei väliaikainen yksinolo ole minulle mikään ongelma. En ole vielä sentään itsekseni alkanut höpisemään. Voin kyllä uskoa, että täällä on paljon yksinäisiä ”muuttolintuja” varsinkin, jos ei ole mahdollista osallistua harrastuksiin ja muihin rientoihin. Paikalliset ilmaislehdet informoi melko kattavasti erilaisista tapahtumista ja niistä voi jokainen poimia omien mieltymyksiensä mukaan menemisensä. Kovasti odotan, että kaikki aktiviteetit pikkuhiljaa alkavat. Tänään tutustuin ensimmäistä kertaa pieneen kodikkaaseen seurakuntaan. Jäi hyvä fiilis!

Maanalaiset jätesäiliöt.

Vatsankestävä runsas aamupala.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti