tiistai 16. syyskuuta 2014

Kotiutumisen alkupiste

Ensimmäinen yö takana uudessa kodissa. Ilokseni huomasin, ettei ilta-aurinko yltä makkarin ikkunaan asti parvekkeen pitkän lipan ansiosta. Illalla tuntui mukavan viileältä sisällä ja urhoollisesti kävimmekin nukkumaan ilman ilmanlämpöpumpun viilennystä. Se oli ihan siinä ja siinä, ettemme yöllä käynnistäeet sitä sittenkin, kun kuumuus alkoi taas uhkaavasti häiritä unta. Viikko hotellissa ilmanlämpöpumpun kuivattamassa huoneilmassa aiheutti sen, että silmiä ja kurkkua kuivaa ikävästi.

Hiljaisten mökkiöiden jälkeen tuli taas todettua, että öinen äänimaailma espanjalaisessa kerrostalossa vaatii totuttelua. Seinät on kuin pahvia ja kaikki äänet kuuluvat naapurista aivan kuin samasta huoneistosta. Kun naapuri käy vessassa se kuulostaa aivan siltä, kun se olisi eksynyt meidän vessaan. Eikä yhtään kolinoita vaimenna marmorilattia, jonka välityksellä kaikki askelet kuuluvat kovaäänisesti huoneistosta toiseen, varsinkin, kun espanjalaiset käyttävät sisälläkin kenkiä. Liikenteen meluun tottuu, sen tiedän, koska olen asunut ennenkin vilkkailla paikoilla. Mutta se mihin ei koskaan totu, on yölliset ihmisten huutamiset ja örinät. Sitä kun ei korvatulpatkaan vaimenna.

Pitkä puutoslista on pikkuhiljaa muodostumassa. Asunnostamme puuttuu vähän sitä ja tätä. Näin vajaasti varustetussa asunnossa emme ole täällä ennen oltukaan. Mutta toisaalta hyvä, koska ei sekään ole mukavaa, että kaikkea on liikaa ja kaapit pursuilee välineitä jota ei osaa edes käyttää. Esimerkiksi täältä löytyy kapselikeitin, josta minulla ole mitään hajua kuinka sitä käytetään – kun taas kahvinkeitin puuttuu. Joissakin täältä vuokratuissa asunnoissa meillä on ollut rikkinäisiä kattiloita ja paistinpannuja kaapit täynnä. Yök!

Mutta tästä se lähtee. Nyt on vuokrasopimukset allekirjoitettu, pankkitilit avattu, puhelinliittymä vaihdettu paikalliseen ja nettiyhteys toimii. Eli kaikki pakolliset kuviot on nyt hoidettu. Huomenna käyn ilmottautumassa espanjan kursseille, hoidetaan sovittuja asioita ja käydään suuressa ruotsalaisessa "palapelikaupassa". Illalla ystävämme tulevatkin sitten piipahtamaan uudessa kodissamme. En voi valittaa. Aikas mukava fiilis!
 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti