Kävelin aamulla parin kilometrin
päässä olevaan määränpäähäni samoihin aikoihin, kun pienet
koululaiset parveilivat vanhempineen kaduilla. Pari poliisia oli
ohjaamassa liikennettä ahtailla kulkuväylillä, jotta lapset
pääsisivät turvallisesti saattajineen koulun portille. Kadun
varteen olikin kehittynyt melkoinen sumppu, kun saattajien autot
täyttivät kapeiden teiden varsia.
Vaikka olen usein täällä
aikaisemminkin vieraillut, en ole koskaan nähnyt tätä
kouluunvientirumbaa lähietäisyydeltä. Täällä aikuisen on
saatettava lapsi kouluun sekä haettava koulusta pois. Aamuisin
koulun portit suljetaan määräaikaan mennessä, jonka jälkeen on
enää turha pyrkiä sisälle. Minulle on kerrottu, että jos taas lapsen
hausta myöhästyy - oliko se nyt vain 15 minuuttia, joutuvat
vanhemmat hakemaan lapsensa sosiaalihuollon puolelta. Luulisi, että
täällä ryhmäpaine ja vallalla olevat normit vaikuttavat
positiivisesti ainakin lapsen turvallisuuden tunteeseen. Olen myös
pistänyt merkille, että kun vanhemmat hakevat lapsiaan koulusta,
syntyy luontaisesti jokapäiväinen kontakti vanhempien kesken.
Melkoinen puheensorina täyttääkin koulunporttien edustat
päivittäin. Olettaisin, että vertaistuki toimii melko mukavasti.
Valitettavasti Suomessa jo pienet lapset joutuvat usein menemään
kouluun yksin, sekä palaamaan koulun jälkeen tyhjään kotiin,
koska yhteiskunnalla ei ole tarjota mitään pysyvää tukea
tilanteeseen. Luin jostain, että iltapäiväkerhoja supistetaan säästöjen toivossa jossain päin Suomea. Joskus tuntuu siltä, että suomalaisen lapsen hyve on olla itsenäinen ja omatoiminen. Kuuluuko lapsen edes olla itsenäinen jo ala-asteella? Olen kuullut, että täällä Espanjassa alle
12-vuotiaan lapsen kotiin yksin jättäminen olisi jo
heitteillejättö. Pitäneekö paikkaansa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti