Por favor - kielen harjoittelua pienin askelin

Aamulla huomasin, että nettitikun megat alkoivat olla finaalissa. Sen verran hitaasti iltapäivälehtien sivut avautuivat hörppiessäni aamukahvia. Mieheni opasti minua ennen lähtöänsä, kuinka käyn ostamassa lisää dataa tähän lähes elintärkeään tikkuun. Olen aina jättänyt kaikki tällaiset omituiset asiat mieheni hoidettavaksi. En ole megoilla ja gigoilla paljon päätäni vaivannut. Mutta nytpähän tiedän, kuinka monta Emmerdalea voi Tv-kaistalta katsoa kahdella megalla, kun klikkaa katselulaadun kilotavuiksi.

Päätin hoitaa asiani espanjaksi paikallisessa liikkeessä. Katsoin googlekääntäjästä lauseen: ”Tarvitsen lisää megoja 15 eurolla” ja toistelin lausetta mielessäni liikkeeseen mennessäni. Sisään astuessani sanoin iloisesti ”hola!” ja loput sanat samantien unohtuikin. Tuumasin hymyilevälle miehelle, joka odotti asiaani kärsivällisesti, ”momento” ja kaivoin muistilappusen taskusta ja aloitin: ”Necesito màs mega quince euro..” Myyjää huvitti yritykseni, joka ei tainnut mennä kieliopillisesti ihan nappiin, mutta ymmärsi kyllä asiani. Tarkentavat kysymykset muuttuivat väkisinkin englanniksi, koska sanavarastoni loppui siihen. Pääasia, että nyt minulla on megoja käytössäni ja pysyn mukana emmerdalen juonenkäänteissä ja vähän muussakin.

Jatkoin vielä kielenharjoittelua ja menin syömään suosikkipaikkaamme, josta saa todella maukkaan ja täyttävän keiton vain eurolla. Sieltä espanjalainen, olisiko itse yrittäjä, huikkasi minulle iloisesti: Terve! Ja huomasin tilaavani yhden sopan sujuvasti suomeksi. Korjasin tilanteen nopeasti: ”Una sopa y agua sin gas, por favor!” Ja eurolla pöytään saapui korillinen patonkia ja suuri keittolautanen. Vinkkinä vaan, että kun siinä kolmen tienoilla menee tähän paikkaan syömään saatat vielä löytää vapaita pöytiä - ja ehkä vielä soppaakin. On sen verran suosittu paikka. 

Soppa kahdelle ja suuri vesipullo vain 3 euroa.

Koska vieläkään tämän päivän asiointini ei mennyt ihan putkeen, menin vielä jälkiruokakahville toiseen paikkaan. Onnistuin sentään tilaaman kahvin ilman ongelmia, mutta lausetta ”un cafe con leche, por favor” onkin tullut harjoiteltua jo monta kertaa. On ollut työn takana oppia sanomaan tilatessa ”por favor” tai ”please”. Suomalaisen kuulemma tunnistaakin viimeistään siitä, jos hän ei käytä näitä sanoja. Eräs britti opasti kerran miestäni, että kuulostat todella epäkohteliaalta, jos unohdat tuon pienen sanan tilauksen päätteeksi.

Kyllä minulla on vielä pitkä matka edes välttävään kielen oppimiseen, varsinkaan kun luontaista kielipäätä ei ole. Toivon kovasti, että kieliympäristö ja motivaatio joka ainakin nyt on suuri, helpottaa oppimistani. Kun vielä pääsisin tästä arkuudesta käyttää kieltä. Luulen, että se on suurin este oppimiselle. Olen arka puhumaan englantiakin, mutta nyt englanti tuntuu helpolta espanjaan verrattuna. Kunpa kielikurssi pian alkaisi!