sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vuokra-asunnon etsintää aurinkorannikolla

Etsimme kolme päivää itsellemme kotia, jossa viihtyisimme useamman kuukauden. Kriteerit asunnolle olivat, että siitä löytyy ilmanlämpöpumppu, kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, suuri terassi tai parveke ja vuokra 750 euron alapuolella. Tärkeintä kuitenkin on se, ettei asunnosta löydy homeeseen viittaavia vaurioita, jotka täällä päin on melkoisen yleisiä.

Olin jo ennakkoon ottanut yhteyttä muutamiin kiinteisövälittäjiin. Eräs heistä esitteli meille kauniin asunnon Pueblo Blancossa, Torreblancassa. Pieni kylä kylän sisällä. Aitoa andalusialaista tunnelmaa, luki lupausten mukaisesti esittelytekstissäkin. Ihanat pikkukujat olivat aivan ainutlaatuiset runsaine kasveineen ja näköala oli aivan huikea! Turkoosi meri kimmelsi kauniina makuuhuoneen ikkunasta ja suurelta parvekkeelta näki joka puolelle. Lähes täydellinen. Talviasujan kannalta asunnon puutteet olisivat saattaneet kuitenkin tulla nopeasti ilmi parin kuukauden kuluttua. Asunnosta puuttui ilmanlämpöpumppu, joka mukavasti lämmittää tai viilentää asuntoa. Toinen huolenaiheeni oli vapaa pääsy alueelle, eikä ikkunoissa ollut ikkunarautoja. Olen sen verran paljon yksin tulevina kuukausina, joten turvallisuuden tunteesta en halua tinkiä. Liian paljon kuulee täällä siitä, että asuntoihin on murtauduttu. Milloin parvekkeiden, milloin ovien kautta.

Kävimme katsomassa yhden asunnon myös Fuengirolan keskustassa (espanjalainen välittäjä). Uudehko kerrostalo, ulospäin viimeisen päälle hieno. Sisällä oli kaunis raikkailla väreillä juuri maalattu asunto ja aivan uusi keittiö. Uusi maali ja uusi keittiö uudessa asunnossa – silloin pitäisi hälytyskellojen näillä leveysasteilla alkaa soida. Ehdin olla asunnossa 10 minuuttia ja keuhkoon alkoi koskea ja tuli kipeä olo. Jälkeen päin tuli mieleen, että kaikki ikkunat olivat auki joka huoneessa. Häivytettiinkö tuuletuksella jotain? Vai sattuiko vain sillä hetkellä joku muu pöly käymään astmaiseen keuhkooni. Ei voi tietää. 

Puhelias, oikein mukava, toinen espanjalainen kiinteistövälittäjä esitteli meille kolme asuntoa Pacosista. Yhdestä puuttui parveke, toisesta löysin (mukamas) luteen, joka saattoi olla ihan mikä vaan koppakuoriainen, ja kolmas oli muuten vaan kamala. Mutta kaikki tämän välittäjän asunnot olivat reilun kokoisia, siistejä ja ennen kaikkea satasen-kaksi halvempia, kun suomalaisten välittäjien. Voin kyllä suositella, jos tykkää tummapuisista vanhahkoista kalusteista.

Suomalainen kiinteistövälittäjä, jolla on oma toimisto Pacosissa, esitteli meille kolme asuntoa. Toinen niistä oli pikkuruinen koti valtavalla kattoterassilla. Hieman tuli kiusaus ottaa tämä asunto, koska sinne olisi voinut perustaa reilun kokoisen puutarhan, josta olen pitkään haaveillut, mutta järki voitti. Sisätilat olisivat olleet meille liian ahtaat – varsinkin, kun haluamme silloin tällöin majoittaa ystäviämme ja sukulaisiamme. Seuraavaksi esiteltiin aivan mahtava asunto, joka oli sisustettu kuin viimeisimmän trendilehden sisustusnumerossa. Se olikin liian hyvää ollakseen totta. Asunnon omistaja olikin ehtinyt vuokrata sen ystävilleen. Täällä kun on tapana, että asunnolla saattaa olla useampi välittäjä – yksinoikeutta ei kai tunneta. No, kaikella on tarkoituksensa. Se olisikin ollut ehkä liian meluisalla ja pölyisellä paikalla. Mutta heti seuraavana päivänä tältä nuorelta suomalaisvälittäjältä löytyi meille kuitenkin vaihtoehto tälle ”menetetylle” asunnolle. Uudessa talossa, siisti huoneisto, suurella parvekkeella. Huonekalut oli hieman ohi minun makumieltymyksen, mutta ne olivat uudet eikä niitä karseita tummapuisia mummokalusteita.

Teimme päätöksen jo pari päivää sitten. Tämä asunnonetsimisrumba jatkuu muuten ihan niin pitkään kuin haluaa. Asuntoja riittää monen tasoisia ja monen hintaisia pilvin pimein, ja meillä on oltava asunto muuttoa vaille valmis jo huomenna. Yksi löytyi ylitse muiden. Uudesta talosta, siisti asunto suurella parvekkeella. Plussaa on myös se, että vuokrasopimus yltää ensi kesän yli. Monet asunnon omistajat haluavat itse käyttää asuntoa kesäkuukausina. Me arvostamme sitä, ettei tavaroita tarvitse raahata minnekään kesäsäilöön. Toivon, että tästä tulee meille koti, jossa saan vähän niinkuin aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä. Vaikka ei se entinenkään kai mikään likainen ollut! Vaikea vain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti