Eilen sain ystävältäni tekstarin Espanjasta. Siinä kuulumisia vaihdettuamme pyysin häntä rukoilemaan asioideni puolesta. Minulle jäi rauhallinen olo, koska tiesin, että ystäväni ottaa rukousaiheet vakavasti. Mieheni kanssa olemme monta päivää miettineet, miten tästä velkahelvetistä irtaudutaan. Mietin jopa lähtöä Norjaan töihin - kaloja perkaamaan. Mutta maksaakseni sillä ansiolla velkani, ei siihen riittäisi tämä elämä.
Illalla levittelin korutarvikkeeni pöydälle ja aloin väsätä korviksia. Siinä samalla heiteltiin toisillemme selviämis-vaihtoehtoja melkoisen kipakkaankin sävyyn. Jostain olen saanut lisää virtaa, koska en ole Emmerdalen jälkeen nukahtanut parina iltana. Niinpä ajatustyöhönkin riittää virtaa. Sitten yhtäkkiä aloimme puhua velkajärjestelystä. Sitä netistä tutkittuamme en voinut kuin ihmetellä, miksi sitä vaihtoehtoa ei ole koskaan sivuttu! No ehkä se johtuu siitä, että siihen päästäkseni minun olisi lopetettava yritystoiminta, luovuttava mökistä ja autosta. Kamala tuska ja ahdistus ja vain siksi, että olen väkisin yrittänyt pitää kiinni siitä, mihin minulla ei oikeasti ole varaa. Ja minä olen mukamas ollut aina sitä mieltä, ettei tällä maallisella ole niin suurta painoarvoa. Typerää, typerää, typerää!
No nyt asia on mennyt eteen päin sen verran, että velkaneuvojalle on soitettu ja aika on varattu. Velkaneuvojalta tuli ohjeet: ei enää yhtään maksua perintätoimistoille, eikä muillekaan velkojille. Pitää pyytää perintätoimistoja lähettämään maksut suoraan ulosottoon. Mitä enemmän heinäkuussa on ulosotossa, sen paremmat mahdollisuudet on päästä velkajärjestelyyn. Eli nyt siis luvan kanssa maksan enää vain välttämättömät maksut. Ja ihanin neuvo oli sieltä, että pidä huolta terveydestäsi! Taitaa olla virkailija omalla alallaan.
Niin, ja ehkäpä siis rukousvastaus ilmeni tietoisuutena velkajärjestelystä, päätöksenä luopua yritystoiminnasta ja kesämökistä. Nyt ajatellen, tämä on ainut tie velkavankeudesta vapauteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti