Suuntaviivoja

Eilen illalla väsäsin työhakemusta. Enpä ole ihan äskettäin keskittynyt tuohon puuhaan. Olin jo täysin unohtanut millaiseen muotoon hakemus pitäisi rakentaa, enkä automaattisesti muistanut tuttuja työhakemusfraaseja, joita olin aikaisemmin tottumuksesta viljellyt jokaiseen paperiin.

Yrittäjäksi aloin joulun alla 2010 jäädäkseni sille tielle. Sanoin itseni irti vakituisesta mukavasta työstäni ihanien työkavereiden keskeltä ja uskoin auvoiseen tulevaisuuteen yrittäjänä. Kyllä kovasti jännitin tuolloin töistä pois jäämistä ja mietin, miten tästä eteenpäin pärjään ilman säännöllistä tuloa.

Minua vetää näihin radikaaleihin ratkaisuihin vahva seikkailunhalu. En ole koskaan ollut pelkuri tai järkevä - ihan miten sen haluaa nähdä, vaan teen hullujakin päätöksiä fiiliksellä. Se on kyllä toisinaan vaarallista ja on johtanut minut välillä melkoisiin ongelmiin, mutta suurimmaksi osaksi riskinottaminen on kannattanut - tai ainakin monta asiaa olisi jäänyt kokematta. 

Vakituinen työsopimus olisi tällä hetkellä minulle vain kahle. Voihan se olla niinkin, että olen vain niin väsynyt, etten jaksa kovin pitkälle nyt ajatella asioita. Ehkäpä tarvitsen pehmeän laskun työelämään, jotta pääsen toipumaan näistä epäonnisista yrittäjän vuosista.  

Olen välillä yrittänyt normalisoitua, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se on melkoisen tylsää! Nytkin hain töitä vain marraskuun loppuun asti, koska silloin loppuu asuntoni vuokrasopimus (ellei häätö tule ennen sitä, koska takuuvuokra on edelleen maksamatta), jonka jälkeen haaveena on irtiotto ja muutto vähäksi aikaa vaikkapa Espanjaan, Norjaan, Jamaicalle, Afrikkaan... Tiedän jo nyt, että tämä voi jäädä haaveeksi, mutta minä tarvitsen unelmia pysyäkseni liikkeessä ja voidakseni luoda uutta!