Loukussa

Kuukauden alussa tulee useimmiten yksi tai kaksi valvottua yötä. Jostain syystä minulla on joskus tapana "maksella laskuja" aamuyön tunteina sängyssä pyöriskellen. Silloin minua valvottavat suuremmat maksuerät, joihin raha on harvemmin laitettavissa ajallaan. Sitä kelailee järkevää maksujärjestystä ja ahdistuneena miettii, joko nyt on jätettävä maksuja maksamatta ja päättää luovuttaa tämä taistelu. Luovuttamisella tarkoitan vajoamista maksuhäiriölistalle.

Tällaisessa elämässä ei ole mitään järkeä! Kaikki pyörii vain rahan hankkimisen ja laskujen maksun ympärillä. Yhtä taistelua vain! Yritän keksiä kuumeisesti ratkaisua tästä jumista pois pääsemiseksi. Jotain toivoa tuo alkanut kesälomakausi. Oletus on, että ihmisiä on liikenteessä paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina, siis kaupan pitäisi käydä paremmin.

Tästä kesästä tulee erilainen. Minulla ei ole varaa ottaa työntekijää eli olen itse töissä kuutena päivänä viikossa - aina. Niinhän monet pienyrittäjät ovat. Tunnen olevani loukussa, velkaloukussa ja työloukussa. Välillä haaveilen siitä, että pakkaan vain kimpsuni ja kampsuni, jätän kaiken (paitsi mieheni joka lähtee ilolla mukaan) ja lähden. Lähtisinpä sitten vaikka parantamaan maailmaa  ruokapalkalla.

 

Mutta jospa tänä kesänä tapahtuisi ihme ja saisin maksut ajan tasalle. Uskon tämän kaiken kaaoksen keskellä silti vahvasti johdatukseen. Tiedän, että minua kannattavat sellaiset käsivarret, että voin luottaa kaiken järjestyvän. Tämän  tiedon varassa jaksan taas seuraavaan etappiin saakka, mikä se sitten onkaan.