Turha murehtia

Jännitti mennä mökille, nähdä ihana keväisen vihreä mökkimetsä ja kirkkaana välkehtivä Saimaan vesi. Siellä se minun silmäteräni kökötti metsän keskellä, niin kuin aina ennenkin. Silti kaikki on nyt muuttunut. Minua jännitti se, miten reagoin, kun näen tuon ihanuuden tietäen, että joudun siitä luopumaan. Vain lottovoitto voi tämän tappion ehkäistä ja se nyt ei liene kovinkaan todennäköistä!

Päätin muuttaa ajatuksieni suuntaa ja opetella nauttimaan tästä hetkestä. Nautin lämmenneestä vedestä, saunomisesta, lintujen liverryksestä ja kuumasta auringosta! Päätin olla murehtimatta siitä, ettei tämä paikka ole enää kohta käytettävissäni.

Meillä on vain tämä hetki. Ei enää eilistä - eikä huomisen taakkaa kannata nostaa kannettavaksi etukäteen, koska sitähän ei meille ole vielä edes annettu. Turha murehtia! Ai onko helppoa? No ei todellakaan! Olen aina ollut murehtija. Kestomurhe koskee lapsiani ja heidän elämän koukeroita, jos niitä nyt edes on. Vuosia olen murehtinut taloudellisesta tilanteestani, hukkaan heitetystä elämästäni, hiusten lähdöstä, yms. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka. Todellakin, olen murehtinut, ja pilannut monta hyvää hetkeä sillä, että olen surrut asioita mille en voi mitään tehdä. Olen murehtimisen mestari!

Mutta nyt, kun asiat ovat jo melko suuria materiaalisen näkökulman mukaan, päätin opetella olla murehtimatta. Minä en kuole siihen, kun rakastamani mökki menee, en kuole auton menettämiseen, enkä kuole siihen, kun joudun lopettamaan liiketoimintani ja työn josta tykkään, en kuole siihenkään, mitä olen yrittänyt epätoivoisesti välttää, että minulta lähtevät luottotiedot. Käytännöllisesti katsoen menetän kaiken omaisuuden. Kaikkein eniten tästä omaisuuden menetyksestä, olen eniten surrut sitä, että isäni, joka on rakentanut mökin minulle, joutuu pian viettämään kesänsä muualla.

Yritän löytää uudenlaisen elämän tuomia mahdollisuuksia. Työkkärin sivujen lisäksi selailen iltaisin vapaaehtoistyön nettisivuja, jospa pääsisin jonnekin pariksi kuukaudeksi työskentelemään ruoka- ja majoituspalkalla. Oppisin uusia kieliä ja pääsisin tutustumaan eri kulttuureihin. Opettelisin katselemaan ja kokemaan maailmaa aivan uusin silmin. En nyt sitten tiedä, olisiko tämän kaltainen seikkailu kovinkaan epätoivottu suunta tässä ainutlaatuisessa elämässäni...