Aurinkorannikon kevät

Ilta laskeutuu Aurinkorannikon ylle. 

En edes tiedä mistä alkaa Aurinkorannikon kevät virallisesti, mutta muutos lämpimämpään on selvästi havaittavissa. Valoisa aika on pidentynyt ja yöt ovat olleet leutoja. Varsinkin aamusta lintujen viserrys on voimistunut selkeästi, jopa niin paljon, että tyynyä täytyy painaa kiinni korviin, jos aikoo nukkua pidempään kuin linnut. Negatiivisena huomiona huomaan tarvitsevani astmapiippua useammin. 

Tässä viikon aikana on voinut huomata myös sen, että turistit ovat palanneet - toki pienemmällä volyymilla kuin kesäaikana. Väki on selvästi lisääntynyt ja viime sunnuntaina rannalla oli havaittavissa jo huomattavasti enemmän kalpeaihoisia auringonottajia eri puolelta Eurooppaa.

Tuntuu nyt jo haikealta ajatella, että täällä oleskelussa takanapäin on enemmän päiviä, kuin edessäpäin. Paluu Suomeen alkaa kummitella mielessä, vaikka lähden vasta toukokuussa. Mökille on ihana palata, vaikka siellä oleskelu on tulevasta kesästä lähtien (ulosmittauksesta johtuen) jokseenkin epävarmaa, ellei lottovoitto napsahda kohdilleen. 

Aivan rehellisesti voin sanoa, etten kaipaa Suomesta muuta kuin mökkiä ja läheisiäni. Monet suomalaiset täällä ollessaan kaipaavat mm. ruisleipää, Juhlamokkaa, Fazerin sinistä, salmiakkia ja varmaankin lenkkimakkaraa. Itse en voi syödä ruisleipää, täällä saa parempaa kahvia kuin Suomessa, eineksiä en syö ja hollantilaisesta kaupasta saa paljon  parempaa salmiakkia kuin suomisalmiakit.

Suomessa taas tulen kaipaamaan Espanjan auringon lisäksi edullisia hintoja, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, tuoretta kalaa, merta, lämpöä, ihania ihmisiä, edullisia ravintoloita joissa on varaa käydä syömässä viikottain ja leppoisaa elämänrytmiä. Rehellisesti sanottuna taidan kaivata Suomesta enemmän tänne, kuin täältä Suomeen.   

Salmiakin himoon löytyy apu Torreblancan pienestä Hollantilaiskaupasta.