Kuukaudet kuluvat hurjaa vauhtia ja olen alkanut päivä päivältä enemmän miettiä tulevan kesän kuvioita. Tänne en voi jäädä tylsistymään, kun kaikki toiminta loppuu kesäksi ja sitä paitsi täällä on silloin liian kuuma. Tällä hetkellä, kun kylmä tuuli puhaltaa ja villasukkia ja -paitoja joutuu pukemaan päällensä ei osaa kuvitella, että kuumuus on muutaman kuukauden päästä kestämätöntä. Siinä kun toiset valittelevat jatkuvasta kylmyydestä en voi kuin olla onnellinen siitä, että asuntomme on kohtuullisen lämmin. Kertaakaan ei ole tarvinnut käyttää lämmitystä, mikä näillä sähkönhinnoilla tietää selvää säästöä. Espanjassa on sähkö selvästi kalliimpaa kuin Suomessa. Kevät tekee silti tuloaan vauhdilla ja iltojen pimeys saapuu aina vain myöhemmin ja myöhemmin. Päivä pitenee täälläkin.
Olen tehnyt monenlaisia suunnitelmia kesän varalle, riippuen siitä minkälainen sen hetkinen mielentilani on. Olen jo alistunut lopun elämäni köyhyyteen, mutta en lopun elämäni tylsyyteen. Varmaankin jossain vaiheessa blogini käsittelee "Kuinka elät täyttä elämään 10 eurolla päivässä". Jotenkinhan tämä tallustelu täällä pallolla jatkuu siihen asti, kun määrä tallustelussa on tullut täyteen.
Aikani kuluksi olen taiteillut useamman erityylisen kesätyöhakemuksen riippuen paikasta johon haen. Olen miettinyt myös sitä, että joudun hakemaan paikkakunnalle, jossa asuminen on mahdollisimman halpaa, että ulosmittauksen jälkeen jääneellä palkalla eläisi. Luottotietomerkintää en nyt edes mieti. Ehkä asunto kunnalta jollain konstilla irtoaa. Todennäköisesti suuremman vakuuden joudun maksamaan, koska olen järjestelmän merkitsemä epäluotettava yksilö.
Jollain tapaa ahdistaa, että yksi vaihe elämässäni pian kohta loppuu eikä ole tietoa mitä sen jälkeen. Välillä on selkeä suunta mihin kulkea ja välillä pitää kompuroida. Aivan kuin joku silloin tällöin tönäisisi minut päin seinää, jonka jälkeen aika menee pölyjä vaatteista kopistellessa ja pystyyn nousemisessa. Luulisi, että pikkuhiljaa oppisin valitsemaan kulkureittini niin, ettei kukaan pääse seiniä päin tönimään.
Ulosotosta satelee laskuja tasaiseen tahtiin netpostiin. Kysymyksiini mökkini myynnistä ja hinta-arviosta en ole saanut minkäänlaista vastausta. Heidän mielestään uteliaisuuttani ei tarvitse tyydyttää. Kun menen Suomeen toukokuun lopulla, menen ensin ulosottotoimistoon kuulemaan tuomioni, jonka jälkeen alan uudestaan selvittämään velkajärjestelyn mahdollisuutta. Toivon mukaan menen myös heti kesäkuun alusta töihin. Vaikea uskoa, etten töitä saisi alaltani, mutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kai kaikki on mahdollista. Ja miten lie, joko ikärasismi alkaa vaikuttaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti