Jokunen viikko sitten ystäväni oli luonani viettämässä talvilomaansa. Säät olivat kohtuullisen mukavat ja vain muutama pilvinen päivä latisti Aurinkorannikon mainetta aurinkoisena rannikkona. Eräänä kylmänä aurinkoisena aamuna pakkasimme mummokärryn pyyhkeillä, bikineillä ja aurinkorasvalla. Ystävälläni oli huomattavasti kevyempi vaatetus kuin minulla. Olin pukeutunut pitkiin housuihin, villapaitaan ja takkiin muka palellen. Hieman ärsyyntyneenä pyörittelin päätäni ja huokailin tuskastuneena suunnistaessamme auringonottoon kylmän tuulen puhaltaessa. Aurinkotuoli tuulensuojalla löytyi vähän kauempaa vakirannastamme ja yllätys, yllätys... jossain vaiheessa huomasin tyytyväisenä ottavani bikineissä aurinkoa keskellä talvea!
Rannalla katukauppiaat tapansa mukaan myivät kovasti kaikenlaista tilpehööriä ja ystäväni harmitteli myöhemmin, ettei tullut ostaneeksi lapsenlapsilleen puisia kilpikonnia. Taisi mennä jokunen päivä, kun hän oli eräältä katukaupustelijalta yrittänyt englanniksi kysyä, että tietääkö hän jonkun myyvän puisia kilpikonnia? No siinähän kävi niin, että tämä kauppias oli ymmärtänyt ystäväni etsivän miestä!
Olin eilen lenkillä ja eräs katukauppias huikkasi minulle niin iloisesti moit, että taisin hymyillä vähän liian leveästi vastatessani, koska nuori mies tuli luokseni ja alkoi kysellä mistä tulen jne. Olin ihan mielissäni englanninkielen treenaushetkestä, kunnes tämä nuori mies kysyi: "Lähdetäänkö kahville..?" Minulla meni pasmat sekaisin ymmärtäessäni ettei tässä tainutkaan olla mikään viaton "mitä kuuluu-kysely". Änkyttäessäni jotain epämääräistä vastaukseksi, nuori mies jatkoi: "Vai onko sinulla miestä?" Vastasin myöntävästi, ja mies lähes saman tien sanoi heipat ja jatkoi rolexiensa kanssa etenemistään. Minä lähdin jatkamaan matkaani huvittuneena ja hämmentyneenä. Tuli vain mieleeni viikkojen takainen väärinkäsitys ystäväni etsiessä kilpikonnakauppiasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti