Ankeutta

Ei enää päivä voisi kelin puolesta täällä paljonkaan synkempi olla. Vettä sataa ja taivas on aivan pilvessä. Lämpöasteita vain noin 10. Tällaisina pimeinä päivinä joskus muistelen, miten vaikeaa minulle on Suomen talvi marraskuusta-helmikuulle. Se pimeys vie kaiken energian ja unihäiriöt ja väsymys vaivaavat.

Vuosia potemani krooninen väsymys alkaa olla historiaa. Vasta nyt, kun sitä ei enää ole, ymmärrän miten väsynyt olin. Töistä ruuanlaiton jälkeen suoraan sohvalle ja sohvalta väkisin lenkille. En voinut kuvitellakaan mitään harrastusta ennen ilta puoli kahdeksaa. Viimeiset pari vuotta ennen tänne muuttoa palelin aina töiden jälkeen peiton alla noin puolitoista tuntia ennen kuin kykenin mihinkään. Olin uupunut, stressaantunut ja minulle oli kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta, josta en tosin tuolloin tiennyt. Ennen sopivaa lääkitystä kampailin tippuvia hiuksia päästäni jatkuvasti, ettei niitä olisi joka paikassa. Peilistä minua katsoi entisten kiiltävien ja paksujen hiusten omistajan sijaan elottomat ja ohuet hiukset omaava väsynyt nainen. Nykyisin on toisin. Olen väsynyt vain silloin, kun yöunet ovat jääneet lyhyeksi, on siitepölykausi tai jos on näin pimeä päivä kuin nyt. Lääkitys, stressittömyys, terveelliset elämäntavat ja aurinko ovat tenheet ihmeitä. Etenkin aurinko!

Päivän synkkyyteen osui sopivasti myös ulosottoviranomaisen yhteydenotto. Aiheenaan muistuttaa minua  ulosottokaaren 3 luvun 52 §, jossa todetaan, että velallinen on velvollinen ilmoittamaan henkilö- ja yhteystietonsa ulosottomiehelle täytäntöönpanoa varten. En halua olla mitenkään uppiniskainen pakoilija, vaan ilmoitin syyksi osoitetietojen "pimitykseen" epäilyni papereiden perilletulosta. Osoite on nyt silti annettu ja loppu on sitten postipojan käsissä. Minulla on kalsea aavistus siitä, että todellinen ulosottorumba on vasta alkamassa...

 

Vakituisen osoitteen vaatimus

Vakuutusyhtiöni henkilökohtainen neuvoja soitti minulle tänään. Hän oli jäänyt miettimään sitä, kun viime viikkoisessa keskustelussamme kerroin olevani muuttamassa Espanjaan. Hän muistutti jo silloin, että matkavakuutukseni voimassa pysymiseksi minun olisi käytävä kolmen kuukauden välein Suomessa, muuten se lakkaisi olemasta voimassa. No minähän lupasin käydä. (Toki saa vakuutuksia, jotka pysyvät voimassa pidemmänkin ulkomailla oleilun ajan).

No itse asia, miksi hän soitti minulle oli se, että minä tarvitsen Suomessa vakituisen osoitteen (ja sinne kotivakuutuksen), jotta henkilövakuutukseni pysyisivät voimassa, eli henki-, tapaturma- yms. vakuutukset. Nämä kaikki kuulema ovat yhteydessä kotivakuutukseen. Meneepäs hankalaksi. Eli minulla pitäisi olla Suomessa esim. joku yksiö, jossa asuisin muka vakituisesti, jotta saisin pidettyä henkilövakuutukseni voimassa vielä ensi kevään päättymispäivän jälkeenkin, muuten vakuutukseni irtisanotaan. Mökki ei mökkikuntani mukaan voi olla minun vakituinen asuntoni, vaikka todellisuudessa olen ajatellut täällä asua osan vuodesta (niin kauan kun minulla tämä on). Minulla ei ole tarvetta vakituiselle asunnolle - ainakaan nyt olevien suunnitelmien mukaan.

Kysyin myös vakuutusneuvojaltani, että mitäs nyt, kun yritystoiminnan epäonnisuudesta johtuen olen nykyisin luottotiedoton, saanko edes enää kotivakuutusta? Hän tuumasi, että jos vakuutuksissa ei ole maksuhäiriöitä sen ei pitäisi olla ongelma. Pitäisi. Eli näinköhän minun on mahdollista menettää henkilövakuutukseni, joita pidän jokseenkin tärkeinä? Siis jos kerran nämä edellämainitut vakuutukset on yhteydessä kotivakuutukseen ja jos en saisi kotivakuutusta enää, niin minultä liukeneisivat luottotietohäiriön mukana matka-, tapaturma- ja henkivakuutuksetkin.

Toinen asia mistä ystävällinen vakuutusneuvojani muistutti oli kelan käytännöt. Toki näihin olin jo tutustunut, mutta nyt tutustuin vähän syvällisemmin. Eli jos aion työskennellä EU- tai ETA- maassa siirryn ko. maan sosiaaliturvan piiriin, mutta jos olisin vaan hengailemassa vajaan vuoden, voisin pysyä suomalaisen sosiaaliturvan piirisä. Eli jos perustan toiminimen Espanjassa, siirryn maan sosiaaliturvan piiriin.

Pitäisiköhän minun alkaa etsimään kaikkein halvin murju jostain perähikiältä ja siirtää kirjat sinne ja ottaa siihen feikkikotiin kotivakuutus? Jos haluan pitää kaikki henkilövakuutukseni voimassa niin pitäisi, mutta jos päätän parin kuukauden päästä, että haluankin asua Suomessa, mennä täällä töihin ja antautua ulosottorumbaan niin silloin sille feikkiasunnolle ei ole tarvetta, koska sitten minun on oikeasti hommattava asunto ja myös se vaadittava kotivakuutus. Eli odottelenpa rauhassa olenko tosissani Espanjassa asumisen kanssa.