Nujerrettu

Myymälän tyhjennyksen aloitin vasta eilen, vaikka laitoin "lapun luukulle" jo juhannusaatonaattona. Tuntui turhalta jatkaa enää viimeistä viikkoa, koska kaupankäynti oli niin surkeaa. Minun juhannuksen juhlinta alkoi vaimeasti, vaikka tiedossa on reilusti lepoa ja lomaa. Saan viettää, ehkäpä viimeistä, kesääni mökillä, mutta en pysty nauttimaan siitä ajatuksesta nyt. Ajatukseni on tällä hetkellä täynnä negatiivisuutta ja kaikenlaisia "kummituksia".

Eilen sain joka aamuisen Päivän Sanan sähköpostiini ja siinä sanottiin näin:

Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: "Ylös!" ja hän auttaa nöyrtyväistä. Job. 22:27-29.

Tämä sanan paikka oli lohduttava ja samalla hämmentävä. Olen päättänyt monta asiaa ja rukoillut aina siunausta hankkeilleni ja silti kävi näin. Liian moni asia meni pieleen. Koin johdatuksena kaikki tapahtumat, jotka johtivat vuokraamaan myymälän ja laajentamaan toimintaani. Johdatusta koin vahvasti myös asunnon saannissa, ja kaikki tärkeät keskustelut asiakkaiden kanssa - voih, silloin olin varma, että olin oikeassa paikassa!

Toisinaan minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt nämä johdatusasiat suurimmaksi osaksi täysin väärin. Luulin joitakin vuosia sitten eläväni johdatuksessa, kun jäin leipätyöstäni yrittäjäksi tai silloin, kun koin suureksi siunaukseksi mökin hankintaan liittyvät tapahtumat. Uskoin monen niistä hankkeistani olevan johdatusta, mutta nyt ne ovat rauenneet tyhjiin. Ehkäpä olen koko ajan puuhaillut asioita, jotka eivät kuulu minulle.

Tieni on nyt painunut alaspäin. Kyllä minussa kytee vielä toivonkipinä velkahelvetistä selviytymiseksi, mutta hetkittäin (kuten nyt) olo on nujerrettu. Odotan sitä, että jaksan toteuttaa sanan "ylös!" ja nousta tästä liejusta johon olen tiukasti juuttunut.