Huolenpito

Heinäkuun ensimmäinen päivä. Taivas on aivan pilvessä ja ulkona olevat lätäköt kertovat siitä, että vettä on ropissut taivaalta viime päivinä. Eipä ole aurinkoa, tuota kesän suloisuttajaa, näkynyt. Lämpötilakin on pysynyt alhaisena, eikä ilman takkia ole ulos ollut asiaa. Sää on ollut yhtä apea kun minun ajatukset. 

 

Se vähäinenkin rahan tulo on nyt sitten loppunut. Tänään ilmottaudun työkkäriin, jonka kai voi tehdä netissä nykyisin. Tilanne on tässä kaupungissa erilainen kuin entisessä kotikaupungissani, jossa alan töitä sai yhdellä puhelinsoitolla. Toki maan taloustilanne lomautuksineen on muuttanut asetelman toisenlaiseksi, eikä töitä ole niin paljon tarjolla kuin pari vuotta sitten. En olekaan vielä kovin aktiivisesti hakenut töitä, koska haluan levätä vähän. Tarvitsen palautumista rankasta vuodesta - tai vuosista. Tiedän kyllä, että kohdallani liian pitkä lepo on myrkkyä, koska silloin kun aktiivisuustasoni laskee, niin tietyn rajan yli mentäessä pääni alkaa "kiehua" liian intensiivisestä pohtimisesta ja sitä vatvomista on vaikea katkaista.

Ruokarahat on todennäköisesti tänään hankittu fb-kirppismyynnillä. Toivotaan, että ostaja pääsee tänään noutamaan varauksensa. Toisaalta on melkoisen mielenkiintoista kokea konkreettisesti Jumalan huolenpito, miten se toimii ja toimiiko se kohdallani? Yksi esimerkki, jonka koin huolenpitona oli se, kun tyhjentelin myymälääni, niin naapurikauppias hihkasi minulle: "...olis kassillinen vaatteita, jotka on menossa ties minne, mutta kun tulit mieleeni, että nämä voisi sopia sinulle, että jos kiinnostaa..." No kiinnostihan minua! En ole vaatteita ostellut ties miten pitkään aikaan. Kassi oli pullollaan täysin minun tyylisiä kesävaatteita, joiden koko oli juuri minulle sopiva! Siinä se ilta sitten vierähti, kun esittelin uudet luomukset miehelleni, joka jalkapallon tuijotuksen lomassa joutui makutuomariksi. 

Viikonloppuna kävin pitkästä aikaa seurakunnalla. Pastorin puhe alkoi näin: "Tunnetko olevasi epäonnistunut? Raamatun lehdet ovat täynä epäonnistuneita ihmisiä..." Siitä alkoi saarna, joka pureutui syvälle lohduttaen sen hetkistä tilaani. Tämän epäonnistumisen tunteen kanssa joudun tekemään töitä vielä jonkun aikaa. Elämä on täynnä valintoja ja minusta tuntuu, että jokunen valinta elämässäni ei ole mennyt ihan nappiin. Valinnat jatkuvat tästä eteenpäinkin joka päivä, enkä voi niistäkään tietää osuvatko ne oikeaan. Melkoista arpapeliä. Vai onko sittenkään?

Parin päivän päästä on luvassa säätiedotusten mukaan vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Olen onnekas - aurinko paistaa köyhillekin!