Minua alkoi pelottamaan. Minähän saatan jäädä asunnottomaksi. Jos haluaisinkin jäädä Suomeen ja hakea koulutustani vastaavia töitä tulee aina vastaan kysymys, mistäs asunto? Alanko laittamaan ilmoituksia, että: "Rauhallista elämää viettävä luottotiedoton luotettava pariskunta etsii asuntoa. Voimme kunnostaa asuntosi esim. myyntiä varten vuoden vuokrasopimusta vastaan. Kokemusta riittää! Varma vuokra, koska emme halua joutua veneen alle." Vai alanko lahjomaan vuokranantajia tyyliin: "1000€ sille, joka vuokraa minulle asunnon vuodeksi!" Näitä mietin aamuyöllä.
Nyt tämä taloudellinen romahdus alkaa tulla todelliseksi, kun ulosottomies ja velkojat alkavat kysellä minua. Viime romahduksesta selvisin ja sain yli sadantonnin velat maksettua, mutta nyt en enää saa edes viiden tonnin ulosottovelkaa maksettua. Kaupankäynti on tyrehtynyt, vaikka on kesä. Odotusarvot on alittuneet roimasti minusta riippumattomista syistä. Lopetan toimintani oikeaan aikaan. Minusta ei ole tähän ja nyt se on nähty.
Ne jotka kritisoivat meitä luottotiedottomia näkevät asiat melko suppeasti. Eivät kaikki ole välinpitämättömyyttään jättänyt laskuja maksamatta. Omalla kohdallani tiesin jo maksellessani yritysvelkojani asuntokauppojen tuotolla, että nyt ei ehkä käy hyvin, koska pankki ei antanut maksaa pois paria muuta lainaa, jotka nekin oli yritykseen liittyviä eli auto ja finveran takauslaina. Ja tietenkin asuntolainaa jäi vielä muiden velkojen päälle. Osasin ynnätä jo tuolloin, että tiukkaa tulee, mutta luulin selviäväni, koska olin ennenkin selvinnyt. Olin tuolloin todella raivoissani pankin toimista, koska asiat olisi mielestäni voitu päättää muutenkin. Todellisuudessa en voi tietää olisinko selvinnyt siltikään.
Kaltaisiani on varmasti paljon. Pankit tarjosivat pari vuotta sitten auliisti lainaa arvioiden vakuudet huomattavasti suuremmaksi. Kohdallani mieheni sopi pankin kanssa kaikki yrityksen laina-asiat ja minä kirjoitin vain nimen alle. Melkoisen kyseenalaista näin jälkeen päin katsottuna. Totta kai olin tyhmä! Mutta ennen kaikkea olin sinisilmäinen! Eli näkeehän tästäkin, ettei minusta ole bisneksen pyörittäjäksi. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko ruumis!
Olen alkanut miettiä melko vakavasti ulkomaille muuttoa. Lapset ovat aikuisia ja pärjäävät omillaan. Mikään ei pidättele minua enää täällä. Suomen rajojen ulkopuolella ei luottotietoja kysellä. Pari ideaa on muhimassa toimeentulon turvaamiseksi, mutta niitä täytyy vielä kehitellä. Tarvitsisin tuloja asumisen kuluihin, puhelin - ja nettikuluihin, ruokaan, auton vuokraan - ja tietenkin pikku bisnekseen. Niin, tai eihän minusta ole siihen! Pitäisikö tuo jo vihdoin uskoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti