Pakko keksiä jotain!

On tyhjä olo, tai sellainen tietämätön olo. Ei mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Niin kuin odottaisi tuuliajolle joutumista. Jännittää ja pelottaa. Tällä hetkellä päällimäisenä negatiivisia ajatuksia - toisin kuin fb-kaverit listaavat facebookiin nyt positiivisuushaasteen saaneena positiivisia ajatuksia. Kun oikein tarkkaan miettii, niin positiivista tässä hetkessä on:

1. Nukuin hyvin, (vaikka nyt kyllä väsyttää kamalasti).

2. Selkään koskee vähemmän kuin eilen.

3. Mieheni sai minut juuri hymyilemään (Viivillä ja Wagnerilla).

Viime syksynä kuumeisesti mietimme, minne mökiltä lähdetään talvea pakoon (jota ei sitten tullutkaan). Saimme mieheni kanssa viettää aivan mahtavat seitsemän kuukautta mökillä, mutta talvi painoi päälle ja toimeentulon eteen oli pakko tehdä ratkaisuja. Jostain syystä saimme vuokrattua kivan pikkuruisen liiketilan kohtuullisen suuren kaupungin keskustasta ja odotukset olivat suuret. Laskimme, että melko pienellä myynnillä selviäisimme kaikista velvotteista ja maksuista. Pieleen meni.

No, tilanne tuolloin syksyllä oli kuitenkin saman tapainen, kuin nyt, siltä kantilta katsoen, että ei ole mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Marraskuun alussa mökillä asuessamme emme edes osanneet kuvitella myymälän pitoa. Ja marraskuun lopussa sitten rakentelimme kivaa pikku putiikkia ja teimme muuttoa kivaan pikku asuntoon, kivaan kaupunkiin. Jotenkin tuntui, että kaikki asiat järjestettiin meidän puolesta. Niin mutkattomasti kaikki tapahtui.

Tällä hetkellä tuloja on tiedossa vielä pari viikkoa. Suunnittelin, että kesäkuun runsaalla myynnillä makselen pari vuokraa etukäteen, mutta eipä tullut runsasta myyntiä, vaan tulossa on ennen kuulumattoman huono myynti kesäkuuksi. Nyt olisi pian keksittävä jotain! Jännityksen ja pelonsekaisin tuntein odottelen tulevaa aikaa. Tiedän olevani hyvä aikaisemmassa työssäni, mutta asunnon takia on pysyttävä tässä kaupungissa marraskuun loppuun saakka, jolloin työnsaanti on haasteellisempaa. Kaikkein mieluiten olisin "vapaa taiteilija" jossain lämpöisessä maassa, eli tekisin töitä sen verran, että selviän pakollisista menoista. Ilman töitä pää ei kestä kun pari kuukautta, jos sitäkään. Pakko keksiä jotain!

Taas jäin kiinni murehtimisesta...auts!