Haluan nukkua! Vuorotyön kirous

Olen taas jostain saanut kehiteltyä itselleni flunssan. Tämä on jo toinen flunssa tänä syksynä. Useinkaan en sairasta yhtään flunssaa koko vuoden aikana, mutta vastustuskykyni lieneen nyt heikentynyt valvomisen ja huonoon suuntaan menneiden kilpirauhas- ja hemoglobiiniarvojen takia.

Viikko sitten olin ystäväni luona yökylässä pitkästä aikaa. Pikkukylän kuviot kun alkavat välillä tuntua pikkukylän kuvioilta ja on vaan pakko päästä välillä sivilisaation pariin. Vuorotyöläisen viikonloppuvapaat eivät ole itsestään selvyyksiä ja kun sellainen tulee vastaan, se kannattaa hyödyntää sukulaisten ja kavereiden tapaamiseen, jos vain mahdollista. 

Rautakuuri tuntuu kovettavan vatsani ja illalla kotiin palattuani yritin kahvikupillisella saada helpotusta olooni. Olen jättänyt kahvin juomisen pois kokonaan, mutta "hätätapauksessa" olen nyt yhteensä kaksi kupillista lopettamisen jälkeen juonut. Tämä kupillinen oli suuri virhe. Seuraavana yönä, kun olisi pitänyt nukkua, olin täysin pirteä eikä tietoakaan nukkumisesta. Valvoin sitten koko yön täysikuun kanssa. 

Toivoin edes aamulla vihdoin vaipuvani armahtavaan uneen, mutta ei. Uni ei vain tullut. Kahdeksan aikaan aamulla, vieläkin täysin virkeänä vetäsin lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelylle toivoen, että sen jälkeen vihdoin alkaisi ramaista, mutta ei! Pikku hiljaa alkoi iskeä paniikki, koska olen kerran valvonut parikin vuorokautta putkeen. Miten jaksan yövuoroon, jos en nyt nuku? 

Siinä vaiheessa kun 30 tuntia valvomista lähestyi, soitin terveyskeskukseen saadakseni nukahtamislääkettä. Ei onnistunut - olihan sunnuntai ja kylässäni ei ole lääkäripäivystystä pyhänä. Minun olisi pitänyt lähteä toiseen kaupunkiin hakemaan reseptiä päivystyksestä. Siihen olisi mennyt liikaa aikaa, joten olisin ollut työvuorossa vielä ihan lääketokkurassa. Nukahtamislääke piti saada heti! Sitten muistin, että äidilläni saattaa olla jemmassa jotain. Niinpä sovimme, että ajetaan toisiamme vastaan, että saan lääkkeen mahdollisimman nopeasti. Pian vanhentunut lääkepakkaus olikin kädessäni, mutta jospa siinä olisi vielä vaikuttavia aineita jäljellä. Nappasin vähän ennen kotipihaan tuloa pillerin ja menin toiveekkaana peiton alle odottamaan unta. Odotin armahtavaa nukahtamista, mutta ei! Vanhentunut lääke ei tehonut! Sanoin miehelleni, että pistä vaan nyt se kana uuniin ja käy ostamassa minulle siideri nukahtamislääkkeeksi. Tuumasta toimeen. Soitin myös pomolleni, mitä ihmettä tässä nyt tehdään, koska en pysy jaloillani, jos en saa nukuttua ennen yövuoroa? Sovimme järjestelyjä yövuoron varalle ja nappasin toisen Imovanen syötyäni. Vihdoinkin sain aivojen kierrokset mukautumaan kroppani väsymystilaan. Mikä ihanuus, heräsin tuntia ennen yövuoroa hieman tokkuraisena huojuen, mutta olin sentään nukkunut! 

Tulipa taas todistettua, että en ole luotu vuorotyöntekijäksi - enkä kahvin juojaksi. Ehkäpä se yksi ainoa kahvikupillinen aiheutti minulle ylikierroksilla käyvän tilan eikä uni vain tullut. 
Olin jo päättänyt, etten enää koskaan nukahtamiseen käytä mitään pillereitä, enkä niitä vuosiin ole tarvinnutkaan, mutta niin vain nyt vuorotyönkurimus sai minut päihitettyä. 

Niinpä tämä sairastaminen taas sattui sopivasti vapaapäiviksi. Nenä vuotaen ja köhien olen järjestellyt mappejani ja opiskellut espanjaa. Enköhän huomiseksi ole jo täysin työkunnossa. Ihmeellinen tämä ihmisen kroppa. Välillä se tilttaa täysin ja välillä taas onnistuu säätelemään jopa sairastamiset vapaapäiviksi. Huoh...

Espanjan kielen itsenäistä opiskelua. Me gusta mucho!