torstai 25. kesäkuuta 2015

Velkajärjestely - ainoa poispääsy velkahelvetistä

Nyt on talven "pilvilinnat" Espanjassa mennyttä aikaa ja aloitan arkiset työt ja sen myötä ulosottovelan maksun, niin kuin pitääkin. Jään mielenkiinnolla odottamaan millainen taistelu minulla alkaa toimeentuloni riittävyydestä. Vai alkaako ollenkaan? Olenhan tottunut elämään vähällä rahalla.  Peruspalkkani tulee olemaan hieman yli 2000 eur + lisät ja loppuvuosi mennään pienellä veroprosentilla, koska minulla ei ole ollut tuloja tänä vuonna. Nettotulostani napsaistaan suuri summa palkastani kuukausittain ulosottoon, joten minulle jää käytettäväksi noin 1200-1300 eur/kk. Tätä olen laskeskellut maksukieltolaskurilla ahkerasti viime aikoina. 

Tämä tilanne minulla olisi elettävänä loppuelämäni aina hamaan hautaan saakka, ellen pääse velkajärjestelyyn. Olen vankina systeemissä senkin jälkeen, kun pääomat on maksettu, koska korot pitävät huolen siitä, että maksettavaa riittää. Normielämää minulle ei siis enää ole tiedossa. Tiedän, että näissä tilanteissa monet lähtevät Suomesta, koska eivät koe ulospääsyä mahdottomasta tilanteesta. Niin minäkin ensin lähdin, mutta sitten ymmärsin, että nyt on aika pedata elämäni niin, että voin yrittää saada lopun tälle helvetille.

Onneksi lapseni ovat jo aikuisia, joten heidän huolehtimiseen ei mene enää rahaa. Mieheni asuu Espanjassa ja hoitaa oman elämänsä kulut siellä ja minä omani täällä. Minulla ei ole käytössä autoa, en maksele vakuutuksia, en polta enkä juopottele, joten ehkä elämäni Suomessa muodostuu aivan siedettäväksi toimeentulon suhteen. Olen onnekas, kun olen saanut töitä. Kahden kuukauden pesti on nyt pidentynyt vuoden pituiseksi, joten enää en ole riippuvainen mieheni palkasta.

Olen nopeasti pitkästyvää tyyppiä ja minulla on hyvä fiilis silloin, kun elämässäni on joku päämäärä mitä havitella. Tämän takia varmaankin rakentelen jatkuvasti ajatuksissani kaikenlaisia pilvilinnoja. Seuraava etappini on kuitenkin realistisimmasta päästä, eli pääsy velkajärjestelyyn. Jos se ei onnistu, lähden ja rakennan loppuelämäni muualle. Tosiasiassa tiedän eläväni johdatuksessa ja uskon siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, elämäni on Taivaan isän käsissä. On mahtavaa, kun saan luottaa siihen!

PS. Luin tänään Kari Rosenlöfin osuvan blogikirjoituksen Laillisesti ryöstetyt liittyen minun ja monen muun suomalaisen velkahelvetin arkeen. Kirjoituksessa tuodaan ilmi se julma tosiasia, miten hyvä bisnes me velkahelvetissä elävät olemme.


2 kommenttia:

  1. Siis menikö mieheksi Espanjaan kun sinä tuli Suomeen? Kuulostaa kyllä aika masentava tuo sinun tilanne, toivon totisesti että pääset velka järjestelyyn siinä olisi edes se viimeinen maksupäivä näkyvissä....miksi Suomessa ei voi tehdä henkilökohtaista konkurssia kuten Yhdysvalloissa.

    VastaaPoista
  2. Mieheni on ollut Espanjassa kirjoilla jo vuosia.Hän on osan kuukautta Suomessa osan Espanjassa. Niin, kyllähän se olisi kohtuullista, että Suomessakin voisi tehdä henkilökohtaisen konkurssin. Monta veronmaksajaa saataisiin takaisin järjestelmään makselemaan hyvinvointivaltion kuluja sekä monen ihmisen elämä voisi palautua elämisen arvoiseksi epäonnistumisen jälkeen.

    VastaaPoista