Sopeutumista

Olen pikkuhiljaa sopeutumassa Suomeen Espanjan talven jälkeen. Enää en itkeskele joka päivä Espanjan ikävääni. Olen kiitollinen tuosta ajanjaksosta, jonka sain siellä elää ja kokea. Jos on tarkoitettu, että sieltä taas löydän itseni, niin se sopii kyllä minulle. 

Tämän hetkinen elämäni on vastakohta elämälleni Espanjassa. Nyt teen vain työtä. En tunne tästä kylästä ketään.  En ole ehtinyt edes tutustumaan muihin kuin työkavereihini - eikä itseasiassa edes nyt kiinnosta. Työhön perehtyminen vie vielä kaiken energiani. Asuntoni on onneksi rauhallinen. Tyypillinen suomalainen kerrostalo, jossa et näe naapureitasi koskaan. Yhden papparaisen kanssa vaihdan sanasen silloin tällöin. Seurakuntaan en ole ehtinyt vielä tutustumaan, mutta todella toivon, että löytäisin sieltä edes yhden ystävän! Voi olla, että tämä pikkukylä alkaa ahdistamaan jossain vaiheessa ja rankasti, mutta mennään nyt päivä kerrallaan.

Minulla on nyt minivuokra-asunto. Luottotiedottamana jouduin maksamaan kahden kuukauden vuokran etukäteen. Sähkösopimusta tehdessäni törmäsin taas luottotiedottoman arkeen, kun minulta vaadittiin ilman mitään selityksiä sähkönsiirtomaksuja puolivuotta ennakkoon. Maksuaikaa oli peräti viikko! Onneksi maksu ei ollut kuin 150€. 

Jotain mielenkiintoista tapahtui tässä alkuviikosta, kun mieheni reksisteröi autonkotteroa ja makseli vuoden liikennevakuutusmaksut etukäteen. Vakuutusvirkailijan kysellessä ja tutkaillessa tietojamme, hän päivitteli niitä perusteita, jolla kaikki vakuutuksemme irtisanottiin (lue lisää). Virkailija lupasi alkaa selvittämään asiaa. Saa nähdä miten käy. Toivottavasti mökkiin ei iske salama, ennen kuin asia järjestyy. Jos järjestyy.