Guadalhorcen tukkualue

Kävin viime viikolla Guadalhorcen tukkualueella ostamassa korunnäperrystarvikkeita, koska jään taas useammaksi viikoksi yksin ja tekemisen puute tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. 

Näiden suurten tukkuhallien hyllyjen välissä on tullut kengänpohjia kulutettua useita kertoja. Myytävää on parhaimmillaan haettu lavallisia Suomeen vietäväksi ja toisinaan vain matkalaukullisia. Täytin tukuista noudetulla valikoimalla myymälän, jälleenmyyjien myyntipisteet sekä nettikaupan. Parhaimmillaan putiikkini oli täynnä koruja, huiveja, hiustarvikkeita, vöitä, laukkuja, lompakoita jne. Edullisilla tuotteilla kauppa kävi hyvin.

Tukkualuetta Guadalhorcessa.

Se tunne, kun astuin noihin suuriin halleihin ja ostojen teko alkoi! Rakastin tuota työtä. Oli aivan mahtava fiilis valita tuotteet ja päätellä mikä tuote myy ja mikä ei. Opin nopeasti tuntemaan huivin materiaalin sormieni välissä, suomalaisten suosimat värit ja mallit. Opin päättelemään laukkujen kiinnitysten kestävyyden ja vetoketjujen laadun. Juuri tuon laadun kanssa oli jatkuvaa tuskailua, koska usein saman tuotteen laatu oli heikentynyt seuraavaa ostokierrosta tehdessäni ja suosikkihuivin ompeleet olivatkin vinksin vonksin, printti epätarkka ja materiaali  vaihtunut huonompaan. Tukkuportaalla oli ja on edelleenkin suuria paineita pitää tuotteiden hintaa laadun kustannuksella kilpailukykyisenä.

Toisinaan kävi tuuri, kun mennessämme tekemään ostoja oli laukkutukun laukut juuri laitettu alennukseen. Siellä juoksimme kilpaa paikallisten yrittäjien kanssa kerätessämme parhaita malleja suuriin kärryihin Suomeen vietäväksi. Kärryt täyttyivät vauhdilla ja hyllyt tyhjenivät saman päivän aikana. Näitä laukkuja ei ollut vaikeaa saada myydyksi. Hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdallaan.

Tuolla alueella on lukuisia tukkukauppoja, ja niihin tutustumiseen menee viikkoja. En vieläkään osaa yksin alueella suunnistaa. Tarvitsen aina mieheni mukaan. Laajan alueen hallit kätkevät sisäänsä jatkuvasti vaihtuvia tuotteita ja myymälöitä, joten on mahdotonta tietää tarkkaan mitä kaikkea sieltä löytyy. On vain pakko kierrellä ja etsiä haluamaansa.

Erään kesän makupaloja.

Uskon, että vieläkin osaisin väistää useimmat flopit laadun puolesta. Haasteellisinta ostoja tehdessä on kuitenkin ennustaa, mikä tuote myy ja mikä ei.

Nyt tuo osa-alue elämässäni on mennyttä. Enää en juokse hyllyjen välissä. Käyn vain joskus fiilistelemässä ja hypistelemässä. Väkisinkin aina mietin katsellessani ja käännellessäni tuotteita, miten tekisin niillä kauppa Suomessa jos asiat olisivat toisin. Viimeinen pelastusyritys osui väärälle liikepaikalle. Viivan yli ei jäänyt tarpeeksi euroja ja se loppukin täytyi tilittää verottajalle. Eipä ole pienyrittäjällä Suomessa helppoa siinä vaiheessa, kun kaikki ei menekään oppikirjojen mukaan. Sanoohan nimi "yrittäjäkin" sen. Saahan sitä yrittää...

Puuhapakkaus tylsien päivien varalle.