Keski-ikäisen pohdiskelua

On niin harmaa ja sateinen sunnuntaipäivä kun olla voi. Hyvä vaan, sillä maa saa kosteutta ja pölyt huuhtoutuvat hetkeksi. Monelle siitepölyallergikolle tämä on vaikeaa aikaa. Kuulemani mukaan jasmiini kukkii ja sen voin hyvin uskoa, kun parvekkeeltani lakaisen päivittäin keltaista pölyä. Astmani on onneksi pysynyt hyvässä tasapainossa toistaiseksi. 

Joskus mietiskelen miten on mahdollista, että nämä vuodet kuluvat tällaista vauhtia. Nuorena aika suorastaan mateli. Nyt keski-ikäisenä huomaa miettivänsä mitä on tehnyt, miten on elänyt ja mitä on jäljellä. Sitä ikään kuin analysoi tehtyjä valintoja. Harmistuneena käyn toisinaan läpi sitä, miten sakkokierroksilla on tullut tuhlattua elämää. Kunpa en enää niitä kierroksia tekisi! Mutta olen vain ihminen. Sakkokierrokset kuuluvat elämään tavalla tai toisella. Jokainen henkilökohtaisesti joutuu valinnan eteen, ottaako opiksi vai ei. Jos ei näistä sakkokierroksista ole ollut opiksi, niin voi meitä!

Tämä ikä on hyvä ikä. Itsevarmuus lisääntyy, eikä muiden sanomiset enää niin vaikuta. Elämä ei pyöri oman navan ympärillä. On vaikea käsittää, että olen välillä jopa onnellinen siitä, että minulle kävi niinkuin kävi. Menetin sen, jonka ympärillä elämäni ennen pyöri. Enää ajatukset eivät pyöri sen "kuoren" ylläpitämisessä. Omaisuuden kiinnipitämisstressi on poissa. Olen tämän talven aikana valmistautunut luopumaan myös rakkaasta mökistäni. Enhän enää sen kohtaloa voi edes päättää. Sen kohtalo on nyt systeemin käsissä. 

Huomaan asenteideni ja arvojeni muuttuneen parin vuoden aikana. Olen menettänyt kiinostukseni omistamista kohtaan. Minua ei saa enää edes kauppoihin hypistelemään vaatteita norminaisen tavoin, ellen oikeasti etsi jotain. Pitkästyttävää ja ahdistavaa. Enää en haikaile jotain, mitä rahalla saa. Ensi kesän työrupeamaakin mietin nyt vain sen kannalta, että saan päivittää ohjaajantaitojani ja iloitsen, että pääsen hetken olemaan osa työyhteisöä. Palkalla maksan vuokran ja ostan ruokaa. Yksinkertaista.

Olen palautunut entisiin voimiini ja olen etuoikeutettu, kun olen voinut tehdä asioita rauhassa oman aikatauluni mukaan. Olen hifistellyt joutessani ruokavalioni kanssa, koska täällä se on edullisempaa kun Suomessa ja valikoimaa on runsaasti. Varmaankin nämä muutokset elintavoissani ovat vaikuttaneet keskittymiskykyni paranemiseen ja koen enää harvoin väsymystä (toki myös kilpirauhasarvot ovat lääkityksen myötä parantuneet). Olen karsinut ruokavaliostani lähes kaikki lisätyt sokerit, kotimaiset viljat ja monet maitotuotteet. 

Tämä talvi on ollut minulle ruokahifistelyjen lisäksi myös vahvasti hengellisen rakentumisen aikaa. Olen saanut olla lähempänä Jumalaa kun koskaan aikaisemmin, vaikka olen tuntenut Hänet jo 26 vuotta. Heittäydyin tänne asumaan vain  lyhyen pohdinnan jälkeen - jopa hieman pikaistuksissani. Jotain naksahti päässäni siinä vaiheessa, kun velkajärjestelylle ei näytetty vihreää valoa. Tästä voit lukea lisää kirjoituksestani Lähtölaukaus. Kaikesta huolimatta olen saanut kokea, että tänne tulo oli johdatusta. 

Haluaisin mielelläni tulla ensi syksynäkin tänne Espanjaan, mutta olen täysin valmis menemään ja asettumaan sinne minne Jumala johdattaa. Enää tällainen täydellinen välivuosi ei käy. Kyllä tämä elämä on mielenkiintoista - tässä ja nyt!