Mieheni on jo minulle pari kertaa sanonut, että olemuksessani on tapahtunut suuri positiivinen muutos. Olen minä itsekin huomannut, että mielialani on kohonut selkeästi. Vähän pelkään tästä edes kirjoittaa, jos huomenna kaikki onkin taas synkkää ja piemeää, mutta yritänpä joka tapauksessa elää tätä päivää, ja tänään on hyvä päivä!
Mielialani muutokseen vaikuttaa melko varmasti se, että tyroksiini-lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Oloni on energisempi, jaksan harrastaa taas liikuntaa ilman, että jalkoja ylenmäärin heikottaa. En ole väsynyt jatkuvasti ja mikä parasta, elämän ilo alkaa minussa taas pikkuhiljaa pulputa! Mieheni mielestä entinen persoonani on palannut takaisin.
Epäilenpä, että tämä kilpirauhasen vajaatoiminta on heikentänyt elämänlaatuani jo vuosia. Arvot ovat olleet vain niin rajoilla, etteivät lääkärit sitä noterannut. Ihmettelin usein sumuista oloa joka säännöllisesti häiritsi jopa työn tekoa, kun pää oli ihan pöhnässä enkä pystynyt keskittymään mihinkään. Usein mietin myös sitä, mistä ystävät saavat virtaa jaksaakseen harrastaa töiden jälkeen. Itse tarvitsin kolmen tunnin lepotauon, ennen kuin selvisin lenkille. Väsymys on vaivannut minua vuosia. Ja se palelu! Tärisin töiden jälkeen aivan horkassa viltin alla ainakin sen Emmerdalen ajan.
Suuri vaikutus mielialan muutokselle on myös negatiivisen stressin loppuminen. Enää en mieti vuorokauden ympäri, mistä saisin rahaa laskujen maksuun. Rahahuolet vei minusta kaikki mehut. Huolehdin eilisestä, tästä päivästä, huomisesta, ylihuomisesta ja jokaisesta tulevasta päivästä! Pelkäsin omaisuuteni ja luottotietojen menettämistä ja jokaista postilaatikon kolahdusta. Tein pienistäkin asioista jättiläisiä ja pelkäsin asioita joita ei ollut edes olemassa. Olin ajautumassa täydelliseen uupumiseen.
Minä olen joissakin aikaisemmissa kirjoituksissani epäillyt, että olen ymmärtänyt Jumalan tahdon elämässäni täysin väärin, koska asiat menivät niin pieleen kuin vain voivat mennä. Nyt olen ymmärtänyt, että määränpää on edelleen sama kuin silloin, kun elämäni oli vielä normien sisällä. Minä tein vain muutaman inhimillisen mutkan matkan varrella, niin kuin me ihmiset valitettavan usein teemme. Mutkaisesta ja kuoppaisesta tiestä huolimatta matkani jatkukoon kohti määränpäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti