Tänään oli täydellinen aamu. Heräsin nukuttuani tarpeeksi ja nousin peiton alta vasta sitten, kun olin valmis kohtaamaan kylmän syksyisen ulkoilman. Meillä on täällä mökillä kesäkeittiö erillään, joten sinne täytyy kammeta itsensä terassin läpi kahvin keittoon, jos mielii sitä saada. Mutta mitä ihmettä? Aamu oli mitä lämpimin ja tyyni - niin kaunis ja täydellinen!
Olen ollut pääosin yksin tämän viikon. Läheiseni olivat vähän huolissaan miten pärjään pimeiden öiden ja outojen öisten rapinoitten ja kolinoitten keskellä. Mutta nou hätää, pärjään loistavasti! Olen nukkunut kuin tukki ja nautin siitä, ettei minun tarvitse laittaa ruokaa kenellekkään ja voin tehdä asioita omaan tahtiini. Jos minulla olisi verenpainetta, olisi se viimeistään tällä viikolla laskenut. Tällä hetkellä minua ei stressaa mikään, vaikka valkaantumiseni tilanne on aivan sama - tai vielä pahempi, kuin pari viikkoa sitten. Mitä ihmettä minussa on tapahtunut?
Sen tiedän, että läheiseni rukoilevat puolestani. Ja rukoukset taitavat osua kohteeseensa. Minulla on tänään kiitollinen mieli ja koen, että asenteeni on muuttunut. Olen työtön - eikä korvauksia ole tullut vielä senttiäkään, mutta olen saanut vain olla ja koota itseäni tulevia koitoksia varten. Kaikki kiire on loppunut! Odotan mielenkiinnolla uusia vaiheita elämässäni. En yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tuo lyhyt lause pitää sisällään uuden viehätyksen, jännityksen ja pelon. Parin - kolmen viikon päästä muutos alkanee, mutta nyt ei ole kiire minnekään.
PS. Kirjailtuani tekstin, nostin läppärini sisälle, koska taitaa tulla sade. Puhelin soi ja koska numero oli outo, jännitin vastata, koska monet puhelut sisältävät jotain ikävää liittyen tähän tilanteeseen. Niin tämäkin. Autorahoituksesta soittivat ja kehottivat palauttamaan auton. Pelasin hieman lisää aikaa ja sain venytettyä palautusta parilla viikolla. Hyvä sekin. Tiedätkö, ei tämäkään päivääni pilannut! Mutta nyt alkoi ukkonen jytistä...
 |
| Yksinäinen, mutta niin ihana aamun avaus. |
"En yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tuo lyhyt lause pitää sisällään uuden viehätyksen, jännityksen ja pelon."
VastaaPoistaVoi kun me mennään samaa tahtia elämässä... Toivon sulle niin paljon onnea tulevaan ja samalla kait itsellenikin... Luulin aina että tässä iässä elämä olis valmista. Ei ole, enkä oikein tiedä olenko siitä surullinen vai onnellinen... :)
Niin minäkin luulin, että tässä vaiheessa elämää minulla olisi velaton asunto, -auto yms. Luulin, että matkustelen ympäriinsä ja minulla on töitä. Jostain syystä elämä ei aina näköjään menekään suunitelmieni mukaan!
VastaaPoistaMutta tämä on minun ainutkertainen elämäni ja se mennään näillä panoksilla. Vaikka normien mukaan kaikki ei menekään, voi elämästään tehdä oman näköisensä ja opetella olemaan kiitollinen siitä mitä meillä on (joka joskus on melko vaikeaa). Melkoista seikkailua ja luovimista, mutta ehkä me vanhoina joskus näitä kerrotaan eteenpäin ja tokaistaan edesmenneen mummelin sanoin: "Silloin oltiin nuoria viiskymppisiä ja jos oltaisiin arvattu mihin seikkailuihin vielä jouduttiin..."