perjantai 15. elokuuta 2014

Toivonpilkahduksia velkahelvetin keskellä

Muutto on purkissa. Kaupunki-asunto on tyhjennetty, ja pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa pienestä kodikkaasta ja toistaiseksi lämpöisestä "pesästämme". Mökillä on taas niin kodikasta, kun kaikki tarvittavat romppeet on tänne kärrätty. Pieni saunamökki, ulkohuussi ja kynttilät... no joo, on meillä sähköt sentään - tosin jatkojohdolla. Sähköistä puheenollen,  jouduimme tänään anomaan lisää aikaa rakennustarkastukseen, koska meillä ei ole varaa teetättää sähkötöitä. Eli rakennus on kesken. Rakennustarkastajan sihteeri tuumasi: "Näyttää olevan liikkeellä - tuota rahapulaa. Näitä jatkoaikoja anotaan nyt jatkuvasti."

Eilen aloin tuntea pikkuhiljaa toivon ja ilon pilkahduksia. Tänään sama tunne on jatkunut! Edelleen entisen elämäni rippeet on ulosotossa ja velkavankeus on todellisuutta, mutta se ei kosketa minua enää niin konkreettisella tavalla (ainakaan nyt). Laskuja ei enää keräänny postilaatikkoon samaan tahtiin kuin pari kuukautta sitten, koska ne on kaikki ulosotossa. Enää postilaatikkoon tippuvat lähinnä normaalit elämiseen kuuluvat vähäiset laskut, jotka on mahdollista maksaa pois. Jossain vaiheessa pankki alkaa vaatia mökkilainan lyhennyksiä, mutta toistaiseksi vielä sopimuksen mukaan voin maksaa pelkkiä korkoja.

Suurin oivallus tässä tilanteessa on varmaankin se, että mennyt on eroitettava nykyisyydestä. On elettävä paivä kerrallaan. Meille on annettu vain tämä päivä. Eilinen on mennyt ja huomisesta ei kukaan tiedä. Siispä ulosotossa olevalle laskupinkalle en voi tehdä mitään, luottotietohäiriöstäni puhumattakaan, mutta voin päättää sen, jäänkö niitä murehtimaan. Elämänlaatuni ei niitä murehtimalla ainakaan parane. Enkä murehtimalla näitä asioita voi niitä korjata - ja jos voisin, ne olisi korjaantuneet aikoja sitten!

Nyt olo on kevyt ja onnellinen. Yksi elämänvaihe on ohitettu. Muuton myötä tunne siitä, että uusi vaihe elämässä on nyt alkamassa, on niin todellinen. Ihan mahanpohjassa hykerryttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti