Kesä lähestyy - Aurinkorannikon suomiyhteisö kutistuu

Tarvitsen selvästikin yksinäisyyttä kyetäkseni kirjoituspuuhiin. Sain pitää poikaani viikon vieraanani, ja silloin keskittymiskykyni ei riitä tekstinluomiseen. Mukavaa kun on väkeä "mökissä" ja mukavaa on olla välillä yksin. Mieheni on ollut Suomessa jo kohta kaksi kuukautta. Sopeudun näköjään hyvin pitkiin yksinäisiin jaksoihin. Viimeiset vieraani saapuvat parin päivän päästä ja heidän lähdettyä alan pakkailemaan omia kamppeitani. 

On haikea tunnelma, kun pikkuhiljaa kaikki "muuttolinnut" lähtevät Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että monet aktiviteetit lopahtavat. Kielenopiskelu on loppusuoralla, samoin pilates. Seurakunnallakaan ei ole enää kuin kourallinen väkeä. Kaikki nämä ympyrät ja ihmiset niissä ovat muodostuneet minulle osaksi tätä "juttua". Alkuperäinen ajatukseni, että muuttaisimme jonnekin espanjalaisalueelle, jossa ei suomalaisiin törmäisi, olisi muodostanut talven toisenlaiseksi. Toki se olisi voinut olla positiivisella tavalla toisenlainen, mutta näin ainakin ensimmäisenä vuotena yhteisön läheisyys on muodostunut tärkeämmäksi asiaksi, kuin olisin voinut kuvitella. Elämistä helpottaa kummasti se, että aktiviteettini ovat kohtuullisen kävelymatkan päässä. Näistä kulmista on muodostunut minulle talven aikana kotoisa saarreke. 

Tämä talvi on mennyt liiankin nopeasti. Tekemisen puutetta ei ole ollut. Enemmänkin välillä tuntuu, että juoksen tukka putkella toiminnasta toiseen. Herätyskello on soinut monena aamuna. Kun palkkatyö ei rasita, niin jaksan ihan eri tavalla osallistua toimintoihin. Työelämässä ollessani en jaksanut. Tarvitsen reilusti latautumista omassa yksinäisyydessäni ja tilaa ympärilleni. Nyt, kun olen paljon yksin, lataudun taas yhteydessä muiden ihmisten kanssa. Tasapaino säilyy. Yhteyden tarve on näköjään vakio. 

Täällä on tällä hetkellä todella kaunista. Kukat kukkivat värikkäänä puissa, pelloilla ja talojen seinustoilla. Puut jotka ovat pudottaneet lehtensä talven aikana alkavat vihertää. Keli on lempeän lämmin. 

En haluaisi lähteä täältä pois. Jos kesä ei olisi niin kuuma Espanjassa ja ihana Suomessa, viihtyisin täällä varmasti koko vuoden. Heinä-elokuun helteessä en kykene olemaan muuta kuin merenrannalla, varjon alla kirjaa lukien ja välillä pulahdellen lämpimään veteen. Melko ankeeta...

 

Vieroitusoireita ja äänestystä

Pääsiäinen oli ja meni. Siinä olikin espanjalaisilla juhlaa koko Santa Semanan ajan, eli kokonainen viikko. Koulut olivat kiinni ja espanjalaiset lomailivat suurin joukoin mm. täällä Aurinkorannikolla. Pääsiäisviikolla kauppajonossa sai vain ihmetellä ruokaostosten kokoa espanjalaisperheiden juhla-aterioita varten. Suomalaisten jouluruokaostokset kalpenivat espanjalaisten pääsiäisruokaostosten rinnalla. Täällä hyvä ruoka yhdistää suvut, perheet ja ystävät tasaiseen tahtiin vuoden aikana. 

Espanjalaiseen pääsiäiseen kuuluvat monet kulkueet, joita on mahdollisuus käydä katsomassa joka päivä Santa Semanan aikana kaikkialla Espanjassa. Kuulin, että suurimmissa kaupungeissa kulkueiden reiteille pystytetään katsomoita, joihin voi innokkaimmat ostaa lippuja jotka myydään todella hyvissä ajoin. Itse kävin katsomassa melko vaatimattoman kulkueen vasta viimeisenä päivänä. Podin tuon viikon selkäsärkyä, joten vältin kaikkea ylimääräistä kävelyä ja seisomista. Selkäsäryn lisäksi podin kovia kofeiinin vieroitusoireita, koska olin jättänyt sen viimeisenkin kahvikupin pois ruokavaliostani. Päänsärky kesti vain neljä päivää, mutta järkyttävä väsymys alkaa pikkuhiljaa helpottamaan vasta nyt, kun ensimmäisestä kahvittomasta päivästä on aikaa vajaa kaksi viikkoa. Keskittymiskyky on ollut nolla, joten siksi kirjoittamisessakin on ollut nyt taukoa. Ja kyse oli sentään enää vain yhdestä suuresta kupillisesta kahvia!

Edellisen kirjoitukseni Mikä ihmeen itseoikaisu ratkaisu jäi kesken, joten avaan sitä vähän nyt. Selvisi, että itseoikaisu tehtiin siksi (joka nyt oli jo itseasiassa arvattavissa), koska ulosotto ei hyödy mökin myynnistä euroakaan.  Mökki on ylivelkainen. Tuon pienen saunamökin velan suuruutta selittää se, että siihen on yhdistetty asuntolainaa, joka jäi jäljelle asuntojeni myynnistä, kun aikanaan myyntivoitolla maksoin pankille yrityslainat pois. Silloin selvisin. Tämän hetkinen ahdinko johtuu siitä, että kovasti yritin jatkaa yritystoimintaani, mutta rahoitusta en saanut enää mistään (vaikka olin kaiken maksanut viimeistä penniä myöten) ja kassakriisi oli valmis huonon liikepaikan myötä. Velat pakottivat jatkamaan viimeiseen pisaraan saakka. Se siitä.

Mutta nyt voin ilolla odottaa kesämökille pääsyä ilman pelkoa, että se myydään alta. Täällä Espanjassa elämä jatkuu rauhallisen leppoisasti harrastusten ja muiden menojen parissa. Ennakkoäänestys on ollut jo joitakin päiviä käynnissä. Vihdoin tänään jonot olivat kohtuullisen lyhyet, jotta maltoin jäädä odottamaan vuoroani. Paikallista poliisiakin kovasti kiinnosti suomalaisten kuhina ja jonotus äänestyspaikalla, jota on kestänyt jo jonkun päivän. Ihan kolmen poliisin voimin piti tätä outoa joukkokokoontumista käydä ihmettelemässä. 

Mikä ihmeen itseoikaisu?

Viikko sitten sunnuntaina ei voinut kadulla kävellä varpaitaan kastelematta taukoamattoman sateen vuoksi. Tänä sunnuntaina taas ihana auringonpaiste ja helle hemmoittelevat meitä. Yli viikon sateiden jälkeen on tullut taas kesä! Luonto on vehreää, niittykukat kukoistavat ja huumaava tuoksu täyttää tienoon. 

Perjantaina sain sähköpostiini mielenkiintoisen viestin. En edes täysin ymmärrä mitä viesti tarkoittaa, mutta varmaankin jotain sellaista, jota en uskalla ääneen edes toivoa. Odotan vastausta kyselyyni ko. viestin osalta. Mutta näin viesti meni:

"...Kesämökin ulosmittauksen osalta on suoritettu itseoikaisu. Päätös tulee postitse ja avaimet voi käydä noutamassa...."

Jos olet  aikaisemmin lukenut blogiani olet saattanut törmätä vuodatukseeni mökin ulosmittauksesta. Olen tämän menetyksen suhteen tehnyt hienoista surutyötä koko talven ja olen ollut jo valmis luopumaan pakopakastani. Ei minulle tullut edes mieleeni, että ulosmittaus on voitu tehdä virheellisesti. Toki asian suhteen olen rukoillut, että ulosmittaus toteutuisi kivuttomasti. Muuta en ole osannut edes toivoa. Ajattelin, että olen ansainnut kaiken menetyksen, eikä tästä voi neuvotella tai valittaa. 

Nähtävästi jostain syystä ulosottoviranomainen on oikaissut asian jotenkin. Miten? Sitä en vielä tiedä. Päätös menee Suomeen annettuun osoitteeseen. Mielenkiinnolla odotan mitä on päätetty. 

Ensimmäinen reaktio asian suhteen oli kiitollisuus. Minusta pidetään huolta. Uskon tämäkin olevan selkeää Jumalan johdatusta. Seuraavana ajattelin, että nyt voin laittaa mökin myyntiin itse. Sillä jos tilanteeseeni ei tule selkeää muutosta, minulla ei ole varaa mökkilainoja maksella. Mutta olipahan yllättävä muutos tilanteeseeni. Tämähän alkaa käydä mielenkiintoiseksi...

Kesämökkini ulosmittauksesta voit lukea vaikkapa seuraavista kirjoituksistani Maksuhäiriömerkintää odotellessa ja Turha murehtia.

Johdatusta?

Edellisen blogini "Keski-ikäisen pohdiskelua" kirjoituspäivänä mieheni oli tietämättäni   neuvottelemassa mahdollisista tulevista työkuvioistaan, jotka toteutuisivat Belgiassa. Sinäänsä erikoinen sattuma, kun ko. blogissani pohdin juuri sitä, että olen valmis lähtemään sinne, minne minua johdatetaan. Illalla mieheni kertoi päivän palaverista, josta minulla ei siis ollut mitään hajua. Kehoitin häntä lukemaan, mitä tuona päivänä tänne kirjoitin. Sattumaako?

Nämä kuviot ovat vasta mietinnässä. En ole tällä hetkella ollenkaan vakuuttunut siitä, onko minulla kutsua lähteä jonnekin Belgiaan. Tämä tuli aivan puskista! Jäisinkö minä sitten yksin Espanjaan tai Suomeen? Eihän me tälläkään hetkellä mieheni kanssa nähdä kuin joka toinen kuukausi. Täytyy silti myöntää, että aina jonkun uuden suunittelu saa minut innostumaan. Ennen suunnittelin ja remontoin ostamiani asuntoja itselleni mieluisaksi, suunnittelin bisneksiä ja laittelin mökkiä. Nyt paljon mielummin odotan uusia seikkailuja, - kokemuksia ja sitä, mitä voisin tehdä vielä pimennossa olevalla kutsullani.

Johdatus elämässä on jännittävää ja mielenkiintoista. Uskon, kun elän johdatuksessa asiat menevät juuri kuin niiden täytyykin. Ei aina helposti, ei aina  mahtavasti, eikä läheskään aina oman tahdon        mukaisesti. Kuitenkin voin täydellisesti luottaa siihen, että kun elän Jumalan johdatuksessa ja kuljen rukoillen, saan kaiken mitä tarvitsen ja paljon enemmän! 

Keski-ikäisen pohdiskelua

On niin harmaa ja sateinen sunnuntaipäivä kun olla voi. Hyvä vaan, sillä maa saa kosteutta ja pölyt huuhtoutuvat hetkeksi. Monelle siitepölyallergikolle tämä on vaikeaa aikaa. Kuulemani mukaan jasmiini kukkii ja sen voin hyvin uskoa, kun parvekkeeltani lakaisen päivittäin keltaista pölyä. Astmani on onneksi pysynyt hyvässä tasapainossa toistaiseksi. 

Joskus mietiskelen miten on mahdollista, että nämä vuodet kuluvat tällaista vauhtia. Nuorena aika suorastaan mateli. Nyt keski-ikäisenä huomaa miettivänsä mitä on tehnyt, miten on elänyt ja mitä on jäljellä. Sitä ikään kuin analysoi tehtyjä valintoja. Harmistuneena käyn toisinaan läpi sitä, miten sakkokierroksilla on tullut tuhlattua elämää. Kunpa en enää niitä kierroksia tekisi! Mutta olen vain ihminen. Sakkokierrokset kuuluvat elämään tavalla tai toisella. Jokainen henkilökohtaisesti joutuu valinnan eteen, ottaako opiksi vai ei. Jos ei näistä sakkokierroksista ole ollut opiksi, niin voi meitä!

Tämä ikä on hyvä ikä. Itsevarmuus lisääntyy, eikä muiden sanomiset enää niin vaikuta. Elämä ei pyöri oman navan ympärillä. On vaikea käsittää, että olen välillä jopa onnellinen siitä, että minulle kävi niinkuin kävi. Menetin sen, jonka ympärillä elämäni ennen pyöri. Enää ajatukset eivät pyöri sen "kuoren" ylläpitämisessä. Omaisuuden kiinnipitämisstressi on poissa. Olen tämän talven aikana valmistautunut luopumaan myös rakkaasta mökistäni. Enhän enää sen kohtaloa voi edes päättää. Sen kohtalo on nyt systeemin käsissä. 

Huomaan asenteideni ja arvojeni muuttuneen parin vuoden aikana. Olen menettänyt kiinostukseni omistamista kohtaan. Minua ei saa enää edes kauppoihin hypistelemään vaatteita norminaisen tavoin, ellen oikeasti etsi jotain. Pitkästyttävää ja ahdistavaa. Enää en haikaile jotain, mitä rahalla saa. Ensi kesän työrupeamaakin mietin nyt vain sen kannalta, että saan päivittää ohjaajantaitojani ja iloitsen, että pääsen hetken olemaan osa työyhteisöä. Palkalla maksan vuokran ja ostan ruokaa. Yksinkertaista.

Olen palautunut entisiin voimiini ja olen etuoikeutettu, kun olen voinut tehdä asioita rauhassa oman aikatauluni mukaan. Olen hifistellyt joutessani ruokavalioni kanssa, koska täällä se on edullisempaa kun Suomessa ja valikoimaa on runsaasti. Varmaankin nämä muutokset elintavoissani ovat vaikuttaneet keskittymiskykyni paranemiseen ja koen enää harvoin väsymystä (toki myös kilpirauhasarvot ovat lääkityksen myötä parantuneet). Olen karsinut ruokavaliostani lähes kaikki lisätyt sokerit, kotimaiset viljat ja monet maitotuotteet. 

Tämä talvi on ollut minulle ruokahifistelyjen lisäksi myös vahvasti hengellisen rakentumisen aikaa. Olen saanut olla lähempänä Jumalaa kun koskaan aikaisemmin, vaikka olen tuntenut Hänet jo 26 vuotta. Heittäydyin tänne asumaan vain  lyhyen pohdinnan jälkeen - jopa hieman pikaistuksissani. Jotain naksahti päässäni siinä vaiheessa, kun velkajärjestelylle ei näytetty vihreää valoa. Tästä voit lukea lisää kirjoituksestani Lähtölaukaus. Kaikesta huolimatta olen saanut kokea, että tänne tulo oli johdatusta. 

Haluaisin mielelläni tulla ensi syksynäkin tänne Espanjaan, mutta olen täysin valmis menemään ja asettumaan sinne minne Jumala johdattaa. Enää tällainen täydellinen välivuosi ei käy. Kyllä tämä elämä on mielenkiintoista - tässä ja nyt!