Tarvitsen selvästikin yksinäisyyttä kyetäkseni kirjoituspuuhiin. Sain pitää poikaani viikon vieraanani, ja silloin keskittymiskykyni ei riitä tekstinluomiseen. Mukavaa kun on väkeä "mökissä" ja mukavaa on olla välillä yksin. Mieheni on ollut Suomessa jo kohta kaksi kuukautta. Sopeudun näköjään hyvin pitkiin yksinäisiin jaksoihin. Viimeiset vieraani saapuvat parin päivän päästä ja heidän lähdettyä alan pakkailemaan omia kamppeitani.
On haikea tunnelma, kun pikkuhiljaa kaikki "muuttolinnut" lähtevät Suomeen. Se tarkoittaa sitä, että monet aktiviteetit lopahtavat. Kielenopiskelu on loppusuoralla, samoin pilates. Seurakunnallakaan ei ole enää kuin kourallinen väkeä. Kaikki nämä ympyrät ja ihmiset niissä ovat muodostuneet minulle osaksi tätä "juttua". Alkuperäinen ajatukseni, että muuttaisimme jonnekin espanjalaisalueelle, jossa ei suomalaisiin törmäisi, olisi muodostanut talven toisenlaiseksi. Toki se olisi voinut olla positiivisella tavalla toisenlainen, mutta näin ainakin ensimmäisenä vuotena yhteisön läheisyys on muodostunut tärkeämmäksi asiaksi, kuin olisin voinut kuvitella. Elämistä helpottaa kummasti se, että aktiviteettini ovat kohtuullisen kävelymatkan päässä. Näistä kulmista on muodostunut minulle talven aikana kotoisa saarreke.
Tämä talvi on mennyt liiankin nopeasti. Tekemisen puutetta ei ole ollut. Enemmänkin välillä tuntuu, että juoksen tukka putkella toiminnasta toiseen. Herätyskello on soinut monena aamuna. Kun palkkatyö ei rasita, niin jaksan ihan eri tavalla osallistua toimintoihin. Työelämässä ollessani en jaksanut. Tarvitsen reilusti latautumista omassa yksinäisyydessäni ja tilaa ympärilleni. Nyt, kun olen paljon yksin, lataudun taas yhteydessä muiden ihmisten kanssa. Tasapaino säilyy. Yhteyden tarve on näköjään vakio.
Täällä on tällä hetkellä todella kaunista. Kukat kukkivat värikkäänä puissa, pelloilla ja talojen seinustoilla. Puut jotka ovat pudottaneet lehtensä talven aikana alkavat vihertää. Keli on lempeän lämmin.
En haluaisi lähteä täältä pois. Jos kesä ei olisi niin kuuma Espanjassa ja ihana Suomessa, viihtyisin täällä varmasti koko vuoden. Heinä-elokuun helteessä en kykene olemaan muuta kuin merenrannalla, varjon alla kirjaa lukien ja välillä pulahdellen lämpimään veteen. Melko ankeeta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti