Verkosto kasvaa pikku hiljaa

Tänään sosiaalinen verkostoni kasvoi monilla, monilla henkilöillä! Olen niin iloinen, että asiat ovat alkaneet mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Tänään minun ei tarvinnut olla yksin, vaan sain olla monta tuntia apuna seurakunnan keittiössä ja siinä samalla kohtasin monia uusia kasvoja. Nimenomaan kasvoja, koska nimet eivät tartu päähäni kovin helposti.

On ihana tunne, kun on väsynyt työstä. Introverttinä persoonana väsyn nopeasti myös sosiaalisesta kanssakäymisestä. Sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, että en haluaisi olla ihmisten kanssa, vaan yksinkertaisesti jossain vaiheessa tulee tarve päästä hiljaisuuteen ja omaan rauhaan. Tämä on vain tempperamenttini piire – ei sen kummenpaa. Väsyn pitkäkestoisesta jatkuvasta puheensorinasta ja kanssakäymisestä toisten kanssa varmaankin yhtä paljon, kuin reippaasta pitkäkestoisesta urheilusuorituksesta. Mutta ei haittaa, olen niin onnellinen, että sain väsyä tänään sosiaalisuudesta!

Pankkiasiointia espanjalaisittain

Muistui mieleeni vierailu paikallisessa pankissa pari viikkoa sitten. Satuimme menemään pankkiin juuri oikeaan aikaan. Ketään muita asiakkaita ei ollut paikalla, joten pääsimme ripeästi hoitamaan asiaamme. Muistan ajatelleeni toiveikkaasti, että tämähän hoituu nyt nopeasti.

Pankkitiskin takana istui hymyilevä nuori nainen, joka äänsi englantia vahvasti espanjalaisittain. Avasimme mieheni kanssa 26 avioliittovuoden jälkeen ensimmäisen yhteisen pankkitilin. Monta erilaista vaihetta allekirjoituksineen ja rupatteluineen kesti ainakin tunnin. Pankkivirkailijan kanssa käytiin läpi perheenjäsenet, unelmat, matkusteleminen, ystävät, asuminen, sisustus jne. Tiedän tästä pankkivirkailijasta aika paljon asioita tuon tilinavauksen jälkeen. Toinen virkailija sääti jo ulko-ovea kiinni sulkeutumisajan ollessa käsillä, ja hieman jo katseellaan osoitti tälle meitä palvelevalle neidille, että eiköhän jo olisi pian valmista. Vihjeillä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta, vaan rupattelu jatkui aivan samaan tahtiin. Olimme tyytyväisiä palveluun, vaikka jälkeen päin tuli huomattua, että pari asiaa unohtui, esim. tärkeä koodi, jolla pääsisimme maksamaan laskumme netin kautta. Eihän sitä sen rupattelun tiimellyksessä voi nyt ihan kaikkea muistaa! Seuraava käynti olikin onneksi paljon nopeampi.

Tässä on hyvä esimerkki espanjalaisen kulttuurin viipyileväisyydestä, jos tuota sanaa voisi käyttää. Kiireistä hönkäilyä, johon Suomessa ollaan totuttu, ei näe kovin usein. Kassalla rupatellaan asiakkaan kanssa monesti piirun verran liian pitkään, vaikka jono takana kasvaa. Bussissa ensimmäisenä sisään astuva saattaa jäädä tutun kuskin kanssa suustaan kiinni, vaikka muitakin on astumassa autoon. Kerran bussikuski pysäytti auton, kun näki jonkun tuttavansa jalkakäytävällä ja hoiti jonkun ilmeisen tärkeän asian hänen kanssaan kätevästi ajoreittinsä varrella. Mutta siinä vaiheessa, kun espanjalainen saa auton allensa, kärsivällisyys monilta unohtuu. Sen verran ahkerasti töötti laulaa tien päällä.

Pakko tähän loppuun mainita, että nyt täällä on aivanihana sää. Aurinko paistaa lämpöisesti vähän pilven rakosesta ja on aivan tyyntä. Ihanaa, kun ei ole enää sitä paahtavaa hellettä! Suloinen, lempeä lämpö hellii mieltä ja kehoa.

Väistämätön pitkästyminen

Illalla alkoi paikallisten viljelijöiden kovasti odottama sade ja ukkosmyräkkä. Yön aikana vettä tuli melkoiset määrät. Kuulosti aivan kuin vesi virtaisi parvekkeellakin valtoimenaan. Välillä oli noustava verhon rakosesta varmistamaan, että siellä ei oikeasti lainehdi. Aamulla sitten huonosti nukutun yön jälkeen, naapurin muppe huolehti jälleen talon asukkaiden herätyksestä.

Kuvittelin sateen jäljiltä ulkona olevan ihanan raikasta, kuin aina sateen jälkeen Suomessa, mutta sade olikin saanut kaikki märät koirien jätökset ja muut maa-ainekset valumaan jalkakäytävälle pääovemme läheisyyteen. Kadulla ei todellakaan ollut raikas tuoksu, vaan siellä haisi suoraan sanottuna koiran paska! Nyt on tähän yhteyteen pakko laittaa, että en ole todellakaan mikään koiravihaaja, vaikka koirista on tullut kirjoitettua negatiiviseen sävyyn. Enemmänkin ongelmana useimmiten on koirien välinpitämättömät omistajat, kuin itse koiruudet.

Ei tästä ole montaa päivää, kun hehkutin blogissani, ettei yksinolo ole minulle mikään ongelma. Yksinäisyys on minulle sentään vain väliaikaista. Olen onneksi päässyt keskustelemaan suomalaisten kanssa erinäisissä yhteyksissä, mutta nyt on kyllä pakko myöntää, että yksinäisyys painaa. Varsinkin, kun on viikonloppu ja ulkona ravintoloissa näkee suuria pöytäseurueita kokoontuneena yhteen ja nauttimaan yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta. Tänä aamuna väsyneenä ja ikävöiden miestäni, kyseenalaistin jopa koko täällä asumisen mielekkyyttä. Olin totaalisen pitkästynyt. Tätä hetkeä olin jo etukäteen jännittänyt. Tiesin pitkästymisen väistämättä iskevän, mutta silti se vähän yllätyksenä kolahti näinkin nopeasti.

Hieman alakuloisena kävelin ensin aamupäivästä Skandinaviseen kirkkoon ja illasta menin vielä Seurakuntakodin messuun. Harvoin muuten luterilainen kirkko on tavan jumalanpalveluksessa viimeistä penkkiä myöten täynnä. Mutta täällä Fuengirolassa on! Tunnelma oli lämmin ja kaikin puolin viihtyisä. Ja niin oli mukava kävellä kotiin seurakuntakodilta bongaamani porukan kanssa ja jutella niitä näitä. Sitä on vaan itse sitkeästi osallistuttava mieleisiin tapahtumiin ja lähdettävä ulos neljän seinän sisältä. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan. Hutera sosiaalinen verkostoni kasvoi taas neljällä hengellä. Olen niin iloinen! 

Arjen pieniä eroja

Kun uutena asukkaana asettuu erilaiseen kulttuuriin, tulee väkisinkin vastaan pieniä ja suuria eroavaisuuksia oman ja vieraan kulttuurin välillä. Varsinkaan näitä pieniä arkipäivän eroavaisuuksia ei hetken päästä edes huomaa. Tähän olen listannut joitakin omia havaintoja näistä pienistä eroista joita suomalainen kohtaa Espanjan arjessa.

Asuntojen äänieristys:
• Palauta mieleesi joku huonosti äänieristetty kerrostalokolmio jostain Pieksämäen keskustasta ja kerro se äänimaailma kymmenellä (voi olla vähän liioiteltu). Kaikki kolinat, vessan vetäisyt yms. kuuluvat joskus kuin omasta asunnosta. Yöllä naapurista kantautuvat äänet aiheuttavat alkuun muutamia sydämmentykytyksä, kunnes niihin tottuu. Usein ainoat juhlijat talossa ovat suomalaisia tai muita ulkomaalaisia turisteja. Paikallisiin känniöykkäreihin en ole vielä törmännyt. Kovaääniset roska-autot liikennöivät myös myöhään illalla ja joskus jopa aamuyöllä. Olenkin opetellut valvomaan mahdollisimman myöhään, että kaikki kolinat ja pölinät loppuvat. 
    
  Koti:
• Hannoista tulee todella kuumaa vettä, jota saa suihkuun mennessä varoa.
• Alapesusuihkut puuttuvat, mutta vessoista löytyy pesulaari joka ajaa saman asian. Miten espanjalaiset eivät ole omaksuneet bideesuihkua? Se veisi tilaakin paljon vähemmän! 
• Asunnot ovat usein pitkulaisia ja kapeita ja hieman hankalasti sisustettavia.
• Lattioissa käytetään usein marmoria tms. laattaa, joka on talvella jäätävän kylmä, mutta kesällä miellyttävän viileä
• Imuri ei ole vakiovaruste. Usein asunnoissa on vain pehmeäharjaksinen harja ja rikkalapio. 
• Tiskiharja ei ole itsestään selvyys, vaan sen tilalta löytyy kummallinen pesusieni. Tiskiharja kuuluukin usein suomalaisen ensimmäisiin ostoksiin 
  
  
  .Koirat:

• Koirien määrä on täällä melkoinen. Ensin muppe numero yksi aloittaa keskustelun, jonka jälkeen kaikki parvekkeilla päivystävät kaverit liittyvät tähän pulinakerhoon. Tämä koira-asia on sellainen johon on vaan pakko tottua. Mutta kyllä se kieltämättä ärsyttää, kun kesken sikeimpien yöunien, joku muppe saa omistajaltaan luvan herättää koko tienoon.
  Vielä jokin vuosi sitten kaduilla piti jatkuvasti koiran kasoja väistellä, mutta onneksi kadut ovat nyt jonkin verran siistiytyneet. Suurin osa koiranomistajista kerää jo tunnollisesti koiransa jätökset. Siitä työstä laistaessaan taitaakin koiranomistaja kiinni jäädessään saada jonkin sanktion. Ja vielä: En lakkaa koskaan ihmettelemästä, miten espanjalaiset koirat kulkevat rennosti irrallaan omistajansa perässä tekemättä numeroa vastaan tulevasta puudelista.  
  
  
  Reviiri: 
  Poskisuudelmia olen jo muutaman joutunut (suomalainen näkökulma) vaihtamaan, jonka jälkeen olo oli kuin Euroopan omistajalla. Kynnys oli ylitetty! Suomalaisella on tottuminen reviirinsä supistumiseen. Ennen rannallakin jäimme rantavarjoineen ja pyyhkeineen kauemmaksi muista, mutta pikku hiljaa sitä huomaa tunkevansa paikallisten tavoin mahdollisimman lähelle rantaviivaa. Heinäkuussa pyyhkeiden väliin ei kovin suurta tilaa jäänyt, eikä ollenkaan ahdistanut. Ei olisi joitakin vuosia sitten tullut kuuloonkaan!
     
  Kaupassa käynti:  

• Täällä pystyt käteisellä maksamaan ostoksesi viimeistä senttiä myöten. Kassa saattaa kysyä, setelillä maksaessa, että löytyisikö teiltä vielä 4 senttiä? 
• Kätevästi kuljetan mukanani mummokärryä kaupassa käydessäni, varsinkin jos tiedän tekeväni suuremmat ostokset. Eipä Suomessa tulisi mieleenkään vetää perässäni tätä huippukätevää vetolaukkua. Joissakin kaupoissa on jopa oma lukollinen parkki mummokärryjä varten!
• Kaupan kassalla saattaa jono pysähtyä suomalaisittain pitkäksi aikaa, kun myyjä pakkaa vanhan rouvan tavarat pussiin tai odottaa, että vanha rouva pakkaa tavarat ja verkkaisesti kaivaa lompakkonsa esille, vaihtaa kuulumiset ja maksaa ostoksensa. Suomalainen on jo ehtinyt pari kertaa vaihtaa painoaan jalalta toiselle ja pyöritellä päätään. Espanjalainen ei ole moksiskaan. Kaupan kassalla ei ole kiireistä meininkiä niinkuin monesti Suomessa. Vastahan tällä viikolla, joku kassatyöntekijä luetteli iltapäivälehdessä kuinka asiakkaan tulisi toimia, että jono liikkuisi mahdollisimman tehokkaasti!
• Kaupat saattavat olla auki myöhään, mutta sunnuntaina kaupat ovat yleensä kiinni. Ja se kuuluisa siesta on täällä oikeasti olemassa. Monet liikkeet sulkevat puotinsa muutamaksi tunniksi päivällä. 
    
  Liikenne:
• Täällä Fuengirolassa en voi olla hämmästelemättä autoilijoiden tunnollisuutta pysähtyä suojatien eteen. Vaikka auto lähestyy sinua reippaanlaisesti, se yleensä pysähtyy renkaat vinkuen, jotta voit ylittää suojatien.
• Parkkisakot saadessasi, voit vielä paikanpäällä mitätöidä sakon, maksamalla parilla eurolla pysäköintimaksua ja laittamalla maksukuitin parkkisakon mukana olevaan kirjekuoreen ja jättämällä kirjekuoren parkkimittarissa olevaan laatikkoon. Kätevää!
• Älä harmittele pieniä kolhuja joita alkaa ilmestyä autoosi. Se on turhaa.
  
  

Kyllähän näitä pieniä eroja on paljonkin. Toiset viehättää ja toiset ärsyttää. Ajan myötä niitä ei edes huomaa. Niin pitääkin käydäkin, jos haluaa espanjalaiseen kulttuuriin sopeutua. 

Ruokaprobleemia - Sin lactosa, por favor!

Nyt on viikko vierähtänyt yksin uudessa kodissani mieheni ollessa hankkeessa. Asunnon vuokraaminen takuuvuokrineen ja välityspalkkioineen tyhjensi melkoisesti työllä ja vaivalla kerättyä kassaa. Onneksi päivittäinen rahanmeno ei täällä ole kovinkaan suurta, jos yhtään miettii mitä ostelee ja mistä ostelee. Ruoka on suomalaisen mittapuun mukaan halpaa, samoin käyttötarvikkeet ja joukkoliikenne.

Olen joutunut miettimään syömisiäni tänne muuttaessani, koska kärsin ärtyneestä suolesta ja laktoosi-intoleranssista. Usein olen matkoilla ollessani vatsa kipeänä ensimmäiset päivät, koska sietämiäni ruoka-aineita ei viitsi heti etsiskellä. Ensimmäinen ruoka-aine jonka täältä etsin oli kaurahiutaleet. Toki suomikaupoista saa tuttuja puurohiutaleita, mutta paikalliset hiutaleet ovat paljon edullisempia. Kaurapuuroa voisin syödä aamusta iltaan ja vatsa tykkäisi. Totuttelua vaatii, kun olen syönyt aamupuuroni mustikoilla ja maustamattomalla jugurtilla. Mustikoita en aio täältä etsiä, mutta jugurttia löysin laktoosittomana. Mutta en ole vieläkään löytänyt täältä maustamatonta jugurttia, jota ei ole sokeroitu. 

Laktoositonta maitoa on sen sijaan valikoimissa monenlaista, mutta testimaitojeni koostumus on ollut sitä imelää litkua, jota en Suomessakaan pysty juomaan. Kalkin saannin takia yritän siihen silti totutella. En ole vielä löytänyt meille suomalaisille laktoosi-intoleraatikoille tuttua laktoositonta maitojuomaa, joka ei maistu imelältä. Uskon kyllä löytäväni oikean tuotteen, kunhan pääsen testailuissani pidemmälle. Kuulen usein siitä, että monet laktoosi-intoleranssista kärsivät sietävät täällä ollessaan tavallisia maitotuotteita. Olen itsekin ennen melko hyvin sietänyt, mutta nyt olen ollut vähän varovaisempi ongelmavatsani kanssa.

Leivän olen joutunut jättämään kokonaan pois jo Suomessa. Leivän korvaaminen onkin ollut haastavaa, koska se on niin kätevä ja täyttävä välipala missä vain. Korvaankin leivän esim. banaaneilla ja avokadolla. Ja totta kai, välillä on vaan mussutettava jotain oikein hyvää leipää ja kärsiä seuraukset.

Vatsaystävällisiä hedelmiä olen yrittänyt löytää niitä testailemalla. Täällä on niin suuret hedelmävalikoimat, etten edes tunnista kaikkia. Kiivejä olen napsinut melkoiset määrät. Onneksi ne ovat täällä edullisia ja maksavat tällä hetkellä siinä 2,99€/kilo. Eli eurolla saa noin 4-5 kiiviä. Ja banaani, jota myös käytän paljon välipaloina, maksaa vain alle euron/kilo. Mangosta taisin eilen saada pieniä vatsan väänteitä, mutta yritän siihen vielä totutella. Olen melkoisen huono kokki ja varsinkin nyt, kun olen ollut viikon yksin, en ole vaivautunut väsäämään itselleni kunnon ruokia. Sopivien ruoka-aineiden etsiminen on siis vasta alkuvaiheessa.

Juomaveden olen toistaiseksi ostanut kaupasta. Olen löytänyt täällä käymieni vuosien aikana lempiveteni, joka on aivan saman makuista kuin entisessä kotikaupungissani. On näissä pullovesien mauissa eroja! Täällä vesijohtovesi on juotavaa, mutta ei kovin hyvää. Ja kuivan kesän jäljiltä veden laatukin epäilyttää. Kahvi- ja ruokaveden olen kyllä hanasta ottanut. Olen harkinnut suodatinkannun hankkimista, ettei aiheuttamani muovikuorma kasvaisi liian suureksi. Onneksi täällä sentään muovipullojen keräys on hyvin järjestetty, kuten muukin jätteen lajittelu. Jokaisen talon nurkilla on jätesäiliöitä, jotka on pääosin maan alle meneviä putkiloita. Ennen oli sääntö, ettei ennen ilta yhdeksää jätteitä saanut viedä kaduille haisemaan. Taitaa nykyisin näiden maanalaisten säiliöiden myötä olla sallittua viedä roskia myös päiväsaikaan. Ainakin monet vievät. En tiedä, mikä on virallinen systeemi nykyisin. Itse vien edelleen roskat iltaisin.

Sosiaalinen verkostoni on vielä mitätön, enkä tutustu ihmisiin kovin helposti. Jos viihtyisin oluttuoppi edessäni, tutustuminen voisi olla paljon helpompaa. Mielummin kuitenkin suosin toisenlaisia tutustumiskeinoja ja jätän ne oluset ottamatta. Ei väliaikainen yksinolo ole minulle mikään ongelma. En ole vielä sentään itsekseni alkanut höpisemään. Voin kyllä uskoa, että täällä on paljon yksinäisiä ”muuttolintuja” varsinkin, jos ei ole mahdollista osallistua harrastuksiin ja muihin rientoihin. Paikalliset ilmaislehdet informoi melko kattavasti erilaisista tapahtumista ja niistä voi jokainen poimia omien mieltymyksiensä mukaan menemisensä. Kovasti odotan, että kaikki aktiviteetit pikkuhiljaa alkavat. Tänään tutustuin ensimmäistä kertaa pieneen kodikkaaseen seurakuntaan. Jäi hyvä fiilis!

Maanalaiset jätesäiliöt.

Vatsankestävä runsas aamupala.