Velkajärjestelyhakemus vihdoin eteenpäin

Vihdoin hakemus velkajärjestelyyn on tehty, joten se pääsee lähtemään käräjäoikeuteen. Ensimmäisestä tapaamisesta velkaneuvojan luona on nyt puoli vuotta. Vaikka itse olin sitä mieltä, että asiat etenevät hitaasti, velkaneuvoja kertoi, että hakemukseni on edennyt kohtuullisen nopeasti. Nyt voin vain toivoa, että käräjäoikeus hyväksyy hakemukseni ja määrää asialleni selvittäjän. Selvittäjä tekee mm. maksuohjelmaehdotuksen ja on yhteydessä velkojiini. Muutamia papereita joudun vielä toimittamaan mm. kauppakirjat myymistäni asunto-osakkeista. Kaikki alle kolmen vuoden takaiset kaupat syynätään velkajärjestelyssä. 

Velkaneuvojani oli vaihtunut. Nyt ei ollut puhettakaan mahdollisesta hakemukseni hylkäämisestä  tai asunnon vaihtamisesta kalliimpaan "siistimään" maksuvaraa pienemmäksi. Tämän takia muuttaminen ei oikein olisi huvittanutkaan. Iloinen yllätys velkaneuvojan luona olikin maksuvarani alentuminen kohtuulliseksi. Laskelmassa huomioitiin, että heinäkuun jälkeen muutan pois tästä pienestä kylästä ja halpa asuminen päättyy. Laskelmiin huomioitiin oletettu huomattava vuokrannousu. Tästä syystä tämä hetkinen ulosottoni ja maksuvarani velkajärjestelyssä olisivat lähes saman suuruiset. Mikä helpotus! Tiedän pärjääväni.

Olen kärsinyt parin viikon aikana melko vakavasta unettomuudesta. Olen nukkunut öisin vain 2-5 tuntia. Yövuorojen välissäkin olisin vain nukkunut 1,5 tuntia, mutta lisäsin unta keinotekoisesti lääkkeillä, jotta sain sen viisi tuntia nukuttua. Toisinaan olen huonouninen, mutta tämä yö toisensa jälkeen valvominen on uutta. Yleensä nukun seuraavan yön hyvin valvotun yön jälkeen. On pelottavaa olla unettomuuden kahleessa. Unilääkkeisiin en haluaisi turvata, mutta yövuorojen välissä tai ennen pitkää työvuoroa se on vain pakko, jos aikoo pysyä työkykyisenä. Normaali aamuvuoro menee vielä nukkumattakin, tosin en todellakaan ole tuolloin täysin työkykyinen. Yhden lääkevirheen olen väsyneenä jo saanut aikaiseksi.

Viime yönä nukuin pitkästä aikaa melko hyvin. Johtuuko lie siitä, että velkajärjestely liikahti eteenpäin ja pari huolenaihetta helpottui velkaneuvojan vastaanotolla. Vaikka väitän kovasti, ettei tämä elämäntilanne ole syy unettomuuteeni, niin jospa se onkin. Omasta mielestäni en silti vatvo yön valvottuina tunteina elämääni. Minä vain valvon, koska en pysty nukkumaan. Vuorotyö on minulle myrkkyä, mutta tässä tilanteessa en voi hakea pienempi palkkaista päivätyötä, koska velkajärjestelyn aikana en saa heikentää maksukykyäni. Nyt on vain selvittävä ja opeteltava nukkumaan. 

Odottavan aika on pitkä

Tilanteeni velkajärjestely-hakemukseni suhteen ei ole muuttunut mitenkään. Pari päivää sitten soitin velkaneuvojalle kysyäkseni, missä vaiheessa asiani on menossa ja sieltä luvattiin parin viikon sisällä tapahtuvan edistystä asiaan. Velkojen kartoitus on kuulema saatu tehtyä jo marraskuussa. Jonnekin hakemukseni oli kai jäänyt jumimaan. Virkailija tuumasi, että hyvä kun soitin, sillä siitä on hyötyä asian vauhdittamiseksi. Varsinkin, kun selvisi, että tietoihini oli merkitty: "yrittää myydä mökkiään". Mitähän lie sanoinkaan edellisellä soitollani, kun tuollainen merkintä tiedoistani löytyi? Kannattaa harkita tarkkaan mitä sanoo. No, mutta odottavan aika on silti pitkä. Jotenkin en osaa suunnitella elämääni eteen päin, ennen kuin tiedän lopputuloksen. Olen vähän harkinnut, että jos en pääse velkajärjestelyyn, lähden maailmalle, mutta jos pääsen, haen tämän työpestini jälkeen kuuliaisesti vakituista työtä Suomesta kyetäkseni hoitamaan maksuni. Tällä hetkellä vain odottelen ja teen töitä. 

Tähän tasapaksuun elämääni sain vähän muutosta, kun mahtava pomoni järjesti minulle viikon vapaan työlistaan. Toki sen eteen tein pitkää päivää, mutta kyllä se kannatti. Niinpä sitten tietenkin lensin Malagaan ja nautin auringosta ja oleilusta mieheni kanssa. Siihen taittui kaamokseni, ja päivähän on onneksi jo alkanut täällä Suomessakin pidentyä.

Matkalla Rondaan.

Tänä talvena, ihme ja kumma, en ole kärsinyt kaamoksesta. En ole ollut umpiväsynyt, niin kuin normaalisti pimeän aikaan, paitsi tietysti silloin, kun en ole saanut yöllä unta. Olen syönyt vitamiinini kuuliaisesti, vältän vehnäjauhoja ja ylenmääräistä sokerin syömistä, mutta luulen, että kahvin hylkääminen on ollut avainasemassa. Enää harvoin minulle iskee kesken työpäivää järkyttävä väsymyspiikki. Itse uskon, että  elimistöni ei enää ilmoita kofeiinin tarpeesta väsymyksellä, johon kahvi oli ainoa lääke. Vihreän teen pieni kofeiinimäärä ei koukuta aiheuttaen väsymyspiikkejä. 

Täytyy myöntää, että jännitän melkoisesti mihin lopputulokseen velka-asiani päätyy. Velkajärjestelyn aikainen elämä tulee olemaan niukkaa, joka ei sinäänsä minua haittaa, kunhan vain saan peruselämän edellytykset hoidettua. Velkajärjestelyn aikana on haastavinta elää juuri tätä tasapaksua elämää, mutta on se sen lopputuloksen arvoista. Nyt ulosotossa käteeni jää enemmän rahaa kuin velkajärjestelyssä tulisi jäämään ja olen sinäänsä tähän sopeutunut, mutta tälle tilanteelle ei loppua näy, koska korot kasvavat nopeammin kuin velka lyhenee. Toivon kovasti, että tilanteeni ratkeaa siten, että jotain valoa alkaisi näkymään tämän velka-asiani suhteen. Saa nähdä mitä varalleni on taivaissa suunniteltu.

Valintoja

Soittelin velkaneuvojalleni kysyäkseni kuinka velkajärjestely-prosessini etenee. Kyselin velkaneuvojalta mm. Voinko vaihtaa paikkakuntaa selvittelyn katkeamatta, jos löytäisin nyt vakituisen työpaikan tämän talous- ja velkaneuvonta alueen ulkopuolelelta? Onko ylivelkaisen mökkini kohtalolle löytynyt ratkaisua? Missä vaiheessa minun on hyvä alkaa miettiä asunnonvaihtoa (kts. Velkajärjestelyyn pääsyä odotellen)? Kannattaako vaihtaa työpaikka mahdollisimman vähän kuormittavaan työhön ennen velkajärjestelyyn pääsemistä? 

Velkaneuvoja myönsi, että tilanteeni ei ole ihan yksinkertainen. Hän alkoi valmistella minua siihen, ettei velkajärjestely mene välttämättä läpi, koska minulla ei ole vakituista työpaikkaa. Ihmettelin asiaa, koska työttömätkin pääsevät velkajärjestelyyn. Hän kertoi, että työttömänä on oltava 18 kk, ennen kuin se on mahdollista. Tuumasin, että onko minun siis jäättäydyttävä työttömäksi? Asia ei menisi tietenkään läpi, koska alallani on töitä eikä työttömyys olisi todennäköinen. Vakituisen työpaikan vaatimus on mielestäni väärin, koska mikä työpaikka nykyisin on varma? Voithan jopa sairastua niin, että joudut jäämään työelämästä pois kokonaan. Tunnen lukuisia alallani olevia, jotka ovat työskennelleet vuosia ilman vakituista paikkaa. Mökkiasiaan taas vastaus oli, että voisin yrittää myydä mökkiä itse. Silläkin uhalla, että velkaannun lisää verojen myötä. Rakennustarkastamatonta keskeneräistä mökkiä ei ole kuitenkaan ihan helppo myydä siihen hintaan, mitä pankki siitä haluaa. Joka tapauksessa mökki menee pankille ilman velkajärjestelyäkin, koska joustovara on pian käytetty enkä pysty lainaa lyhentämään. 

Olen myös realisti jaksamiseni suhteen, enkä halua väsyttää itseäni vielä tässä elämänvaiheessa vuorotyöllä velkajärjestelyn aikana - varsinkaan, kun käteeni jäävä palkka tulisi olemaan asumis- ja lääkekulujen jälkeen 452 euroa. Summa ei oikein motivoi minua kuluttavaan vuorotyöhön yö- ja sunnuntaitöineen. Velkajärjestelyn selvittelyn aikana omaa asemaa ei saa kuitenkaan huonontaa, eli vähemmän kuormittavaa työtä ei kannata nyt havitella. Tosin tilanne katsotaan viimeisen kolmen vuoden verotuksen ajalta, joten kohdallani olisi ehkä sittenkin mahdollista vaihtaa kevyempään työhön. Tavoitteenani on etsiä päivätyö. Jos minua ei tuomita nyt velkajärjestelyyn voin hakea sitä seuraavan kerran vasta kahden vuoden kuluttua. Olen sitten jo viisikymppinen. Olkoon tavoitteeni siis käydä prosessi läpi ennen eläkeikää. 

Juttelin eilen hyvän ystäväni kanssa ja hän kertoi oman kärsimyksensä keskellä mielestäni hyvän neuvon: Voit päättää, millä asenteella menet elämässä eteenpäin. Niinpä. Valitsen joko katkeruuden tai hyväksyn sen, että elämäni on nyt tässä prosessissa. Ei kannata verrata elämää muiden kanssa. Olenkin monesti vaikeukeuksien keskellä topakasti takonut päähäni, että tämä on nyt vain minun elämäni. Luota siihen, että taivaissa tiedetään tilanne. Asiaan voi myös saada perspektiiviä miettimällä, kestäisinkö esim. jatkuvan sairauden ja säryn mielummin kuin velkavankeuden? Kumpi "viitta" sopisi minulle paremmin? Katsoessani linnanjuhlia, mieleeni yritti luikerrella kateus ja itsesääli. Kättelyjonoon saapui menestyviä, onnistuneita ihmisiä, ihmisiä jotka ovat saaneet aikaiseksi jotain. Minusta tuntui, että vaikka minä olen jo kohta 50 en ole saanut aikaan mitään. Kaikki mitä olen aloittanut ja ollut mukana rakentamassa on sortunut. Tunsin tuota kättelyjonoa katsoessani olevani mitättömyys.

Uskon, että tämän elämänvaiheen tarkoitus on paljastaa elämäni todelliset arvot. Mikä on tärkeää, kun jotain sortuu? Mitä jää jäljelle, kun olet sotkenut taloutesi ja omaisuus, ylpeys ja itsetunto poljetaan maahan? Pysyykö perustukseni vakaana? Se, mihin maailman myllerrykset eivät saa lupaa koskea. Miten rakennan elämäni näillä eväillä, mitä minulle jää? Enää en voi kerätä omaisuutta, enkä voi rakentaa mitään materian varaan. On löydettävä jotain arvokkaampaa, mitä rahalla ei saa. Valitsenko katkeruuden vai luotanko, että kaikki on Hänen kädessään? 

Tästä Hilja Karhulan runosta Vaikea risti löytyy lohdutus ja viisaus.

Pitkästyttävä arki

Olen nopeasti pitkästyvä yksilö ja olenkin opetellut kärsivällisyyttä nämä kuukaudet, kun elämässäni ei tapahdu nyt oikein mitään. On haastavaa kirjoittaa tätä blogiakin tämän seesteisyyden keskellä. Omista tunteistaan on niin paljon vaikeampaa kirjoitaa, kuin tapahtumista. Olen miettinyt paljon tulevaisuutta. Elämäni on nyt liikaa turhaa "sitkun-elämää". Sitkun pääsen velkajärjestelyyn, sitkun velkajärjestely on ohi, sitkun tulee kesä, sitkun olen 55-vuotias, sitkun ...sitkun! 

Haaveilen ajasta, kun velkajärestely on ohi ja saan koko palkan käteeni ensimmäistä kertaa. Miltähän se tuntuu? Tunnen varmaankin sinä päivänä olevani miljonääri. Olen yrittänyt motivoida itseäni pysymään paikoillani tämän ajanjakson elämässäni. Koska nyt palkka ei ole motivaattori tehdä työtä, joudun keksimään muita motivaattoreita. Pitäisikö maksimoida minimitoimeentulon ajanjakso opiskellen alaa lisää, jotta kokisin ajanjakson jotenkin merkitykselliseksi? Vai heittäydynkö - niin kuin olen kovasti miettinyt, mahdollisimman vähän kuormittavaan työhön tuoksi ajanjaksoksi? 

Elämäni aikaisempi stressiajanjakso vaikuttaa edelleen. Olen ollut melko hajamielinen, unohtelevainen ja tunnen olevani välillä todella tyhmä, kun en saa ajatuksenpätkästä kiinni. Vaikka väitän toipuneeni uupumisesta ja eläväni nyt stressitöntä elämää ilman suuria huolia, kroppani kyllä muistaa. Pää ei toimi kovin terävästi. Mieheni mielestä olen ollut kyllä hajamielinen aina. No, sen pitäisi kai lohduttaa... 

Edelleenkään en koe olevani siellä, minne Jumala on minut tarkoittanut. Tai kyllähän minä uskon, että tämä välivaihe on taivaissa suunniteltu, mutta toivottavasti tämä ei ole pitkän välin suunnitelma elämässäni. Minä kyllä uskon siihen, että Jumala vaikuttaa ihmisessä tahtomista ja tekemistä. Minut on luotu tällaiseksi, ihmiseksi, joka tarvitsee aina sen seuraavan etaapin joka motivoi arkea. Olen pohtinut levottomuuteni johtuvan siitä, etten ole vielä löytänyt sitä, mihin minut on tarkoitettu. Tai sitten minua ei yksinkertaisesti ole luotu pysymään paikoillaan. Taidan vähän nyt jo panikoida joutuessani tähän satimeen, jossa en voi päättää seuraaviin vuosiin elämäni kulusta, vaan joudun sitoutumaan köyhyyteen ilman muuta mahdollisuutta. Onneksi sentään sitoudun vain materiaaliseen köyhyyteen!  

Kuuntelin joitakin päiviä sitten TV7:stä Jumala puhuu-sarjaa ja siitä jäi mieleeni ajatus: "Rakasta sitä mitä teet ja tee sitä mitä rakastat!" Tämä motto saattaisi olla varsinkin tyydyttävän työelämän punainen lanka. 

Velkajärjestelyyn pääsyä odotellessa

Olen toteuttanut viime aikoina velkaneuvojan ohjeita ja käyttänyt rahaa sellaiseen, mihin raha ei enää riitä velkajärjestelyssä ollessani. Velkajärjestelyssä käteeni jäävä summa tulee olemaan muutaman satasen pienempi kuin nyt ulosotossa. Olen ostanut itselleni hyvän sängyn, espanjankielen oppikirjoja, käynyt hammaslääkärissä jne. Lisäksi pitäisi ostaa kunnon ulkoiluasu ja lenkkarit ja ehkäpä käydä vielä silmälääkärissä. 

Nyt kun minulla menee rahaa melko vähän elämiseen, olen onnistunut jopa säästämään pientä vararahastoa mm. mahdolliseen tulevaan takuuvuokraan. Minun pitäisi vaihtaa kalliimpaan asuntoon, mutta näin ulosotossa ollessani on ehdottomasti hyötyä asua edullisemmin. Asuntoni vuokra on niin halpa, että jos vaihdan vaikka paikkakuntaa töiden perässä, asumisen kustannukset nousevat joka tapauksessa todennäköisesti jonkun satasen. Maksusuunnitelman muuttaminen esimerkiksi asumiskulujen nousemisen takia kesken velkajärjestelyn on mahdollista, mutta ei itsestään selvää. Pelaan varman päälle ja etsin uuden asunnon vasta, kun saan varmuuden velkajärjestelyyn pääsystä.

Palkastani ulosmitataan aina sama kolmasosa hankinpa enemmän tai vähemmän. Velkajärjestelyssä taas palkasta jäävää maksuvaraa laskettaessa huomioidaan kohdallani mm. asumiskulut ja lääkekulut sekä tähän lisätään välttämättömät elinkustannukset jotka riippuvat mm. perheen koosta. Minulle jäisi varmaankin noin 800-900 euroa palkasta käteen kuukausittain velkajärjestelyn ajan. 

Asia, jota olen myös välillä väsyneenä miettinyt on päivätyön etsiminen. Olen ymmärtänyt, että velkajärjestelyssä ollessani minulle ei ole mitään hyötyä hankkia ylimääräistä tuloa mm. yö- eikä sunnuntaivuoroista. En tiedä, miten vuorotyöläisen kuukausittain muuttuva nettopalkka huomioidaan maksuvaraa laskettaessa, mutta todennäköisesti palkaksi jää vain väsymystä ja sosiaalisen elämän kapenemista. Olenko oikeassa?

Onneksi voi välillä paeta muistelemaan viime talvea Espanjassa.