Odottavan aika on pitkä

Tilanteeni velkajärjestely-hakemukseni suhteen ei ole muuttunut mitenkään. Pari päivää sitten soitin velkaneuvojalle kysyäkseni, missä vaiheessa asiani on menossa ja sieltä luvattiin parin viikon sisällä tapahtuvan edistystä asiaan. Velkojen kartoitus on kuulema saatu tehtyä jo marraskuussa. Jonnekin hakemukseni oli kai jäänyt jumimaan. Virkailija tuumasi, että hyvä kun soitin, sillä siitä on hyötyä asian vauhdittamiseksi. Varsinkin, kun selvisi, että tietoihini oli merkitty: "yrittää myydä mökkiään". Mitähän lie sanoinkaan edellisellä soitollani, kun tuollainen merkintä tiedoistani löytyi? Kannattaa harkita tarkkaan mitä sanoo. No, mutta odottavan aika on silti pitkä. Jotenkin en osaa suunnitella elämääni eteen päin, ennen kuin tiedän lopputuloksen. Olen vähän harkinnut, että jos en pääse velkajärjestelyyn, lähden maailmalle, mutta jos pääsen, haen tämän työpestini jälkeen kuuliaisesti vakituista työtä Suomesta kyetäkseni hoitamaan maksuni. Tällä hetkellä vain odottelen ja teen töitä. 

Tähän tasapaksuun elämääni sain vähän muutosta, kun mahtava pomoni järjesti minulle viikon vapaan työlistaan. Toki sen eteen tein pitkää päivää, mutta kyllä se kannatti. Niinpä sitten tietenkin lensin Malagaan ja nautin auringosta ja oleilusta mieheni kanssa. Siihen taittui kaamokseni, ja päivähän on onneksi jo alkanut täällä Suomessakin pidentyä.

Matkalla Rondaan.

Tänä talvena, ihme ja kumma, en ole kärsinyt kaamoksesta. En ole ollut umpiväsynyt, niin kuin normaalisti pimeän aikaan, paitsi tietysti silloin, kun en ole saanut yöllä unta. Olen syönyt vitamiinini kuuliaisesti, vältän vehnäjauhoja ja ylenmääräistä sokerin syömistä, mutta luulen, että kahvin hylkääminen on ollut avainasemassa. Enää harvoin minulle iskee kesken työpäivää järkyttävä väsymyspiikki. Itse uskon, että  elimistöni ei enää ilmoita kofeiinin tarpeesta väsymyksellä, johon kahvi oli ainoa lääke. Vihreän teen pieni kofeiinimäärä ei koukuta aiheuttaen väsymyspiikkejä. 

Täytyy myöntää, että jännitän melkoisesti mihin lopputulokseen velka-asiani päätyy. Velkajärjestelyn aikainen elämä tulee olemaan niukkaa, joka ei sinäänsä minua haittaa, kunhan vain saan peruselämän edellytykset hoidettua. Velkajärjestelyn aikana on haastavinta elää juuri tätä tasapaksua elämää, mutta on se sen lopputuloksen arvoista. Nyt ulosotossa käteeni jää enemmän rahaa kuin velkajärjestelyssä tulisi jäämään ja olen sinäänsä tähän sopeutunut, mutta tälle tilanteelle ei loppua näy, koska korot kasvavat nopeammin kuin velka lyhenee. Toivon kovasti, että tilanteeni ratkeaa siten, että jotain valoa alkaisi näkymään tämän velka-asiani suhteen. Saa nähdä mitä varalleni on taivaissa suunniteltu.