Valintoja

Soittelin velkaneuvojalleni kysyäkseni kuinka velkajärjestely-prosessini etenee. Kyselin velkaneuvojalta mm. Voinko vaihtaa paikkakuntaa selvittelyn katkeamatta, jos löytäisin nyt vakituisen työpaikan tämän talous- ja velkaneuvonta alueen ulkopuolelelta? Onko ylivelkaisen mökkini kohtalolle löytynyt ratkaisua? Missä vaiheessa minun on hyvä alkaa miettiä asunnonvaihtoa (kts. Velkajärjestelyyn pääsyä odotellen)? Kannattaako vaihtaa työpaikka mahdollisimman vähän kuormittavaan työhön ennen velkajärjestelyyn pääsemistä? 

Velkaneuvoja myönsi, että tilanteeni ei ole ihan yksinkertainen. Hän alkoi valmistella minua siihen, ettei velkajärjestely mene välttämättä läpi, koska minulla ei ole vakituista työpaikkaa. Ihmettelin asiaa, koska työttömätkin pääsevät velkajärjestelyyn. Hän kertoi, että työttömänä on oltava 18 kk, ennen kuin se on mahdollista. Tuumasin, että onko minun siis jäättäydyttävä työttömäksi? Asia ei menisi tietenkään läpi, koska alallani on töitä eikä työttömyys olisi todennäköinen. Vakituisen työpaikan vaatimus on mielestäni väärin, koska mikä työpaikka nykyisin on varma? Voithan jopa sairastua niin, että joudut jäämään työelämästä pois kokonaan. Tunnen lukuisia alallani olevia, jotka ovat työskennelleet vuosia ilman vakituista paikkaa. Mökkiasiaan taas vastaus oli, että voisin yrittää myydä mökkiä itse. Silläkin uhalla, että velkaannun lisää verojen myötä. Rakennustarkastamatonta keskeneräistä mökkiä ei ole kuitenkaan ihan helppo myydä siihen hintaan, mitä pankki siitä haluaa. Joka tapauksessa mökki menee pankille ilman velkajärjestelyäkin, koska joustovara on pian käytetty enkä pysty lainaa lyhentämään. 

Olen myös realisti jaksamiseni suhteen, enkä halua väsyttää itseäni vielä tässä elämänvaiheessa vuorotyöllä velkajärjestelyn aikana - varsinkaan, kun käteeni jäävä palkka tulisi olemaan asumis- ja lääkekulujen jälkeen 452 euroa. Summa ei oikein motivoi minua kuluttavaan vuorotyöhön yö- ja sunnuntaitöineen. Velkajärjestelyn selvittelyn aikana omaa asemaa ei saa kuitenkaan huonontaa, eli vähemmän kuormittavaa työtä ei kannata nyt havitella. Tosin tilanne katsotaan viimeisen kolmen vuoden verotuksen ajalta, joten kohdallani olisi ehkä sittenkin mahdollista vaihtaa kevyempään työhön. Tavoitteenani on etsiä päivätyö. Jos minua ei tuomita nyt velkajärjestelyyn voin hakea sitä seuraavan kerran vasta kahden vuoden kuluttua. Olen sitten jo viisikymppinen. Olkoon tavoitteeni siis käydä prosessi läpi ennen eläkeikää. 

Juttelin eilen hyvän ystäväni kanssa ja hän kertoi oman kärsimyksensä keskellä mielestäni hyvän neuvon: Voit päättää, millä asenteella menet elämässä eteenpäin. Niinpä. Valitsen joko katkeruuden tai hyväksyn sen, että elämäni on nyt tässä prosessissa. Ei kannata verrata elämää muiden kanssa. Olenkin monesti vaikeukeuksien keskellä topakasti takonut päähäni, että tämä on nyt vain minun elämäni. Luota siihen, että taivaissa tiedetään tilanne. Asiaan voi myös saada perspektiiviä miettimällä, kestäisinkö esim. jatkuvan sairauden ja säryn mielummin kuin velkavankeuden? Kumpi "viitta" sopisi minulle paremmin? Katsoessani linnanjuhlia, mieleeni yritti luikerrella kateus ja itsesääli. Kättelyjonoon saapui menestyviä, onnistuneita ihmisiä, ihmisiä jotka ovat saaneet aikaiseksi jotain. Minusta tuntui, että vaikka minä olen jo kohta 50 en ole saanut aikaan mitään. Kaikki mitä olen aloittanut ja ollut mukana rakentamassa on sortunut. Tunsin tuota kättelyjonoa katsoessani olevani mitättömyys.

Uskon, että tämän elämänvaiheen tarkoitus on paljastaa elämäni todelliset arvot. Mikä on tärkeää, kun jotain sortuu? Mitä jää jäljelle, kun olet sotkenut taloutesi ja omaisuus, ylpeys ja itsetunto poljetaan maahan? Pysyykö perustukseni vakaana? Se, mihin maailman myllerrykset eivät saa lupaa koskea. Miten rakennan elämäni näillä eväillä, mitä minulle jää? Enää en voi kerätä omaisuutta, enkä voi rakentaa mitään materian varaan. On löydettävä jotain arvokkaampaa, mitä rahalla ei saa. Valitsenko katkeruuden vai luotanko, että kaikki on Hänen kädessään? 

Tästä Hilja Karhulan runosta Vaikea risti löytyy lohdutus ja viisaus.