Aurinkorannikko on monen eri kansanryhmän loma- tai asuinpaikka. Vapaaehtoistyössäni näen paljon eri kansalaisuuksia. On mielenkiintoista huomata, että pikkuhiljaa olen aika hyvin oppinut eroittamaan, mistä maasta kukin on. Suomalainen tunnistaa suomalaisen helposti. Onko se pukeutumistyyli, vartalon muoto, hiukset vai ihonväri? Joskus suomalaiset tunnisti helposti lenkkareistaan takuuvarmasti. Espanjalaiset kulkivat useimmiten
korkkareissaan. Ihmetelin, miten he jaksavat korkeilla koroillaan kulkea
päivästä toiseen. Lenkkareista ei ollut tietoakaan. Tänä päivänä
lenkkarit on monen espanjalaisen jalassa, sekä nuorten ja vanhempien.
Tosin ei näitä tylsiä valko-sinisiä, jotka itsekin omistan, vaan
värikkäitä asuun sopivia.
Ehkä enemmänkin kuin pukeutumiesta, suomalaisen tunnistaa siitä, miten hän kommunikoi toisten kanssa ja miten hän liikehtii. Kylmässä Suomessa kuljemme helposti hartiat painuksissa, kun taas espajalainen kulkee ryhdikkäästi pää pystyssä. Vaikea pukea sanoiksi, mutta meidän olemus on erityinen. Tosin on käynyt niinkin, että hississä yritin kovasti espanjaa sönköttää keskustelun virittämiseksi. Mies vedätti minua hetkisen hyvällä espanjan taidollaan ja hetken päästä naurahti ja paljasti olevansa suomalainen. Eli ei tämä tunnistamistekniikka niin pommin varmaa ole.
Ehkä enemmänkin kuin pukeutumiesta, suomalaisen tunnistaa siitä, miten hän kommunikoi toisten kanssa ja miten hän liikehtii. Kylmässä Suomessa kuljemme helposti hartiat painuksissa, kun taas espajalainen kulkee ryhdikkäästi pää pystyssä. Vaikea pukea sanoiksi, mutta meidän olemus on erityinen. Tosin on käynyt niinkin, että hississä yritin kovasti espanjaa sönköttää keskustelun virittämiseksi. Mies vedätti minua hetkisen hyvällä espanjan taidollaan ja hetken päästä naurahti ja paljasti olevansa suomalainen. Eli ei tämä tunnistamistekniikka niin pommin varmaa ole.
Sotken usein brittimummot suomalaisiin mummoihin. Brittimummot ovat hieman huoliteltumpia, kauniisti valkoiseksi harmaantuneet hiukset on laitetummat ja he meikkaavat useammin. Heidän olemuksessan on enemmän itsevarmuutta ja avoimuutta, kuin suomalaisessa seniorissa. Pukeutuminen ja olemus on varmaankin se, miksi luulen usein brittimummoa suomalaiseksi.
Silloin tällöin olen ollut paikalla, kun aamuisin koulujen edessä espanjalaisperheet valmistautuvat johonkin juhlaan. Autot täyttävät tienvarret ja autoista astuu ulos vanhemmat lapsineen. Naiset ovat kuin suoraan kampaajalta tulleita ja pukeutuneet ykkösiin laukkujen ja kenkien ollen aina samaa väriä. Minun silmiin niin täydellisesti valittuja asuja. Itse olen antimuodikas - ollut aina, enkä valitettavsti näe kovinkaan paljon vaivaa pukeutumisen suhteen. Mukavuus ennen kaikkea. Mutta espanjalaisnaiset ovat kyllä mielestäni pukeutumisen taitureita! On ihailtavaa, että pienet lapset puetaan täällä pienten lasten vaatteisiin. Tytöillä on kauniit mekot ja hiuksissa söpöt rusetit. Pojilla taas sävy sävyyn housut, liivit, paidat siisteine kenkineen. Kamalat miniaikuisen seksistiset lastenvaatteet eivät onneksi jyrää täällä niinkuin Suomessa.
Mainitsen lopuksi vielä erään ryhmän, jota tapaan aina ollessani mukana vapaaehtoistyössä. Marokkolaiset. Marokkolaiset ovat usein aluksi hieman surumielisiä, ja varautuneita, ehkä tulkitsen heidän katseistaan jopa jonkunlaista halveksuntaa vääräuskoisia kohtaan (olen mukana kristillisessä työssä). Mutta kun heihin tutustuu paremmin, he alkavat pikkuhiljaa tuomaan esille pehmeämpää puoltaan. Suomalaisen näkökulmasta he käyttävät jokaista tilaisuutta hyväkseen esim. kaupankäynnissä, mutta tässäkin vain kulttuurierot kohtaavat. Nämä marokkolaiset saavat elantonsa kaupankäynnistä, joten kyse on isoista panoksista. Huvittava piirre suomalaisen kaupankäynnin näkökulmasta on, että marokkolaisten mielesta tavaran hinnan alentamisen hyväksyttävä syy on, että vaate ei ehkä mahdu henkilölle kenelle se menee. Marokkolaiset kuitenkin luottavat suomalaisiin siitä päätellen, että he usein jättävät kasan tavaroita meidän pisteeseen vahdittavaksi, kun kiertelevät vielä paikkoja. Liekkö luottamus pelaisi toisinpäin..?
Tätä amatöörivertailua, joka ei ole mikään totuus eri ryhmien olemuksesta, voisi jatkaa loputtomiin. On silti mielenkiintoista huomata, miten tietyt ominaispiirteet ulkomuodossa tai käyttäytymisessä eroavat eri kansalaisuuksilla. Ihmisillä eri puolella maailmaa on eri normit, jotka tuodaan mukanamme sinne missä oleilemme ja yritämme sopeutua valtaväestön sekaan.
Tätä amatöörivertailua, joka ei ole mikään totuus eri ryhmien olemuksesta, voisi jatkaa loputtomiin. On silti mielenkiintoista huomata, miten tietyt ominaispiirteet ulkomuodossa tai käyttäytymisessä eroavat eri kansalaisuuksilla. Ihmisillä eri puolella maailmaa on eri normit, jotka tuodaan mukanamme sinne missä oleilemme ja yritämme sopeutua valtaväestön sekaan.
Mielenkiintoisia ilmiöitä. Kyllä varmasti ihmistuntemus ja oma asenne avartuu tuollaisessa ympäristössä. Oli taas kiva lukea blogiasi. Odottelinkin jo kovasti. Oma velkasaneeraukseni eteneeja sain viime viikolla myönteisen päätöksen käräjäoikeudesta. Nyt odottelen velkajärjestelijän esitystä ja sitä saammeko pitää kotimme. Minusta tuntuu kyllä hieman ahdistavaltakin ajatus, että olemme kiinni sitten tässä talossa ja kuinka pitkään? Hyvää keivään jatkoa sinulle ja siunausta!
VastaaPoistaNo onpas hieno juttu, että pääsit velkasaneeraukseen! Onnittelut! Oliko se niin, ettei taloa voi myydä silloin kun on saneerauksessa? Kyllähän velkajärjestely varmasti tuo toivoa tilanteeseen, kun velkaan tulee päätepiste. Omassa tilanteessani sitä pistettä ei näy vielä kovin selvästi, mutta kai se jossain on.
VastaaPoistaIhanaa kevättä myös sinulle ja siukut!
Kyllä sen voi myydä, mutta ei kannata. Eri asia on saako kodin pitää. Siitä päätöksen tekee taas käräjäokeus päätöksen. Asunnon voi pitää, jos tulot ovat riittävät. Velkajärjestelyn aika vaan pitenee 3 vuodesta max 10 vuoteen. 10 vuotta tuntuu pitkältä ajalta näin yli viiskymppisenä. Miettii haluaako sitotua talon takia 10 vuodeksi. 3 vuoden jälkeen tämä olisi ohi ja olisin vapaa elämään normaalia elämää. Vaikkakin nyt kyllä tuntuu turhalta tämä valittamine. Jotkut elävät koko elämänsä muutamalla satasella. Minä elän seuraavat 10 vuotta n. 450 euron kuukausirahalla. Mutta sehän on kuitenkin ihan riittävä niukkaan elämään. Olen vain tottunut elämään hieman isommalla budjetilla. Olen myös matkustellut paljon ja kuvittelin että eläisin nyt sitä vaihetta elämästäni, että matkustelen paljon, nyt kun lapsetkin ovat omillaan. Toisin oli kuitenkin suunniteltu minun tieni. Se miksi olen nyt vbelkasaneerauksessa on harmillinen juttu siinä mielessä, että myytiin hyvässä taloudellisessa tilassa olevat yritykset. Me ja kirjanpitäjä haksahdettiin verotuksessa. Eli verottaja vei meidät tähän tilanteeseen. Onnellista tässä asiassa on vain se, että kukaan ulkopuolinen ei ole tässä mukana. Meidän lainojen takaajina ei ollut yksityishenkilöitä. Ja saimme myynnissä maksettuakin kaikki pois. Mutta 3 vuotta yritysmyynnin jälkeen iski verottaja vielä uudelleen. Siksi tämä tilanne. Harmittaa se, että olemme aina hoitaneet asiamme hyvin ja näin piti käymän. En tiedä mikä on tämän tarkoitus. Nöyräksi tämä tilanne on minua opettanut. En suostu katkeroitumaan' mutta en ole voinut puhua tästä asiasta kenellekkään läheiselleni. Vain oma ihana perhe on tietoinen tilanteesta. Lapsilta saan tukea ja voimaa arkeen. Tämä tilanne on myös asettanut uskoni koetukselle. Välillä ajattelen, että turhaan uskoin ja luotin, ei Jumalaa ole olemassakaan. Sitten taas saan ihmeellisen rauhan ja luottamuksen: elämä kantaa ja tämä tilanne on vain yksi elämän haaste. Saan voimaa, kun pyydän sitä. Äitienpäivää odotellen...
VastaaPoistaKiitos, kun kerroit tarinasi! Kyllähän 10 vuoden maksujärjestely kuulostaa raskaalta. Varmasti mietit talon kohtaloa siltä kannalta... Nämä tilanteet on kyllä vaikeita. On helppo jälkikäteen ajatella, että jos olisin tehnyt niin tai näin, tähän ei olisi jouduttu. On vaikeaa hyväksyä ajatus, että meitä pidetään huonosti asiansa hoitaneina. Harva näkee sen taistelun, mitä on yritetty tehdä, että tilanteet saisi tasaantumaan. Monesti tähän tilanteeseen joudutaan siten, että yksi asia johtaa toiseen ja kierre on valmis. Verottaja on armoton yrittäjiä kohtaan - on tullut huomattua. Vaikka muuten olisi tiukoista tilanteista selvinnyt, vouti piti huolehti siitä, että mahdottomuus tuli vastaan.
VastaaPoistaNäissä tilanteissa varmasti tulee käytyä läpi niin monia tunnetiloja, että pää tuntuu hajoavan. Se positiivinen puoli tässä maailmanajassa on, että enää harvoin kuulee tarinoita päivänsä päättäneistä yrittäjistä, kuten joskus vuosikymmeniä sitten. Silloin häpeä maineen ja omaisuuden menettäneellä oli vielä suurempi. Onneksi sinulla on oma perhe tukena! Itse ajattelen, että onneksi lapset ovat jo isoja, ettei heidän tarvitse näistä tilanteesta kärsiä. Me aikuiset selviämme vähemmällä.
Loppujen lopuksi elämän suurimmat ja tärkeimmät asiat on niitä, mitä rahalla ei saa. Ilman uskoa olisin luhistunut monta kertaa. Yliluonnollinen rauha näiden asioiden kanssa elämiseen tulee Jumalalta. Olen huomannut, että tämän rauhan saa katoamaan, jos päästän yhään katkeruuden ajatuksia mieleeni. On pakko luottaa ja riippua Hänessä tässä tilanteessa. Huomisesta en tiedä, mutta tänään auttaa Herra! Niin kuin sanoit: elämä kantaa! Voimia sinulle ja hyvää huomista äitienpäivää!
Kylläpäs helpotti, kun sain kakistettua suustani ulos tämän asian. Tosiaankaan en ole kertonut tilanteestamme kenellekkään. Kotona yritän olla puhumatta asiasta ja keskityn vain elämään arkea, jotta en lisää puolisoni taakkaa kysymyksilläni. Tuntuu ihan kuin olisi kevyempi askeltaa jaettuani taakkaa vaikkakin näin anonyyminä. Tänään aloin jopa miettimään, miten parantaisin hyvinvointiani mm harrastuksilla ja mietin, mikä on ollut intohimoni kohde aikaisemmin. Toivottavasti tämän blogin löytäisi moni oljenkortta tarvitseva. <3
VastaaPoista