Pienemmät tarpeet, suurempi ilo

Se tunne, kun saa upottaa varpaat kuumaan hiekkaan, kuulla tutut äänet ja haistaa tutut tuoksut! Minireissu Espanjaan on nyt heitetty. Merivesi oli hyväilevän lämmintä ja yöt kuumia. Vilukissakin pystyi pulahtamaan suoraan lämpöisiin aaltoihin ja illan pimetessä oli kiva etsiä ruokapaikkaa, kun ei tarvinnut villatakkia kuljetella mukana. Kyllä, kyllä minä nautin! 

Yllätyksekseni kuitenkin neljä päivää ja neljä yötä oli minulle juuri sopivan pituinen rentoutusmatka tällä kertaa. Oli vapauttavaa huomata, että en enää suuremmissa määrin suunnitellut muuttoa Espanjaan ja tulevaisuuttani siellä. Espanjan koti oli lähes ennallaan, mutta omat tärkeät jutut oli poissa. Asunto joka viime talven oli minulle koti, oli enää vain kämppä. Eroahdistusta helpotti myös se, etteivät tutut kasvot olleet vielä palanneet Espanjaan. Ei minulla muutenkaan ollut mitään järkevää tekemistä, ellei auringonottoa lueta siksi. Tietenkin omassa mitta-asteikossani luen rannalla loikoilun järkeväksi tekemiseksi. En tunne montaa muuta yhtä rentouttavaa tapaa, kuin kellahtaa varjon alle kuumaan rantahietikkoon kuuntelemaan taustalla kuuluvaa aaltojen pauhua ja espanjalaisten kiihkeää keskustelua. 

Tuossa joitakin päiviä sitten, kun lähdin töiden jälkeen kävelylle uuden kotikyläni kaduille, sisimpäni täyttyi yllättäen siitä samasta kiitollisuudesta ja ilosta, mitä sain kokea Espanjan talven aikana. Olin onnellinen siitä, että minulla on töitä ja asunto. Onnellinen siitä, että sain piipahtaa Espanjassa, onnellinen siitä, että parisuhde voi paremmin, onnellinen siitä, että tililläni on vielä rahaa jäljellä palkan ulosmittauksesta huolimatta, vaikka toinen palkkapäiväkin jo lähestyy!

Tämän kuukauden perusteella näyttäisi siltä, että pärjään näinkin vähällä rahalla, kunhan en vain yritä maksella vanhoja jälkiperintälaskuja joita postiluukustani tipahtelee tasaisin väliajoin. Kolmasosa palkastani ulosottoon riittää. Tarpeeni ovat tällä hetkellä pieniä. Työ täyttää suurimman osan ajastani, eikä minulla ole aikaa eikä halua hamstrata pieneen asuntooni mitään. Olen tottunut vuosia elämään pikkurahalla yrittäjyyteni aikana, jolloin suurin osa tuloistani meni lainojen ja laskujen maksuun. Omaan hyvinvointiin ei jäänyt senttiäkään, joten tottumus minimikulutukseen syöpyi syvälle. Nyt tuosta tottumuksesta on hyötyä. Tosin nyt aioin keskittyä paremmin omaan hyvinvointiin. 

Rento Cubana beach löytyy Carvajalista aivan Paseo Martimon päästä 

hieman syrjemmästä. Siisti ranta, hyvää ruokaa ja vähemmän väkeä.

Ehdottomasti Fuengirolan paras rantsu!

Ehkäpä tämä tästä

Flunssa jyllää kropassani jo kuudetta päivää. Olen harvoin kipeänä, mutta silloin kun flunssa iskee, minulta lähes poikkeuksetta häviää ääni. Puhua ei pitäisi, mutta vaikka kuinka töissä yritän välttää puhumista, niin tuleehan niitä tilanteita, että on vain pakko aukaista suu. Onneksi minulla oli yksi hiljainen vapaapäivä, joka meni kuumeillessa ja nukkuessa. Aamulla olin taas iskussa - ei kuumetta, eikä ylenmääräistä heikotusta. Buranaa naamariin ja ei kun iltavuoroon. Seitsemän päivän työputkikaan ei haittaa, koska työputken päätteeksi suuntaan lentokentälle ehtiäkseni iltakoneella Malagaan. Ehdin olla perillä vain neljä aurinkoista päivää, mutta siinä ehtii hyvin jo vaikka mitä. Matkavakuutuksen kanssa olin hetken jo pulassa, vakuutusyhtiöni irtisanottua vakuutukseni. Mutta onneksi hoksasin, että matkavakuutus (ja tapaturmavakuutus) hoituu kätevästi liiton kautta. Siellä ei kysellä luottotietoja. Toisaalta eurooppalaisella sairaanhoitokortilla asiointi paikallisessa terveyskeskuksessa hoituu kuulemani mukaan hyvin. 

Vuokrasopimukseni päättyy elokuun loppuun, mutta eilen soittelin vuokranantajalleni ja sovimme vuokrasopimuksen jatkosta. Hänelle sopii, vaikka asuisin tässä miniasunnossa pitkäänkin. Ajattelin aluksi, että hankin suuremman asunnon, mutta tämä taloyhtiö on osoittautunut niin rauhalliseksi ja vuokra edulliseksi, etten haluakaan vaihtaa. Pienet tilat ei ainakaan vielä ahdista. 

Elämäni luottotiedottomana ulosottoineen alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Ensimmäinen palkkani tuli, mutta ei onneksi sentään vielä lähellekään mennyt. Onneksi työpaikallani on esimerkkiruokailu, joka kuuluu luontaisetuihin, joten rahaa ruokaan ei mene paljoakaan. Minulla ei ole autokuluja, ei vakuutuskuluja eikä oikein muitakaan suuria kiinteitä kuluja. Tilanne muuttuu sitten, kun mökkilainaa taas täytyy lyhentää. Tällä hetkellä makselen vain korkoja. Jospa ihme tapahtuisi ja joku ostaisi mökin sopivaan hintaan. Ehkäpä tämä tästä. Ainakin tänään katson luottavaisesti eteenpäin! 

Intrum justitia - tehokas verenimijä

En tiedä, mikä idea tänään postilaatikosta tippuneella jälkiperintälaskulla on, mutta minunkin pienet ja hitaasti syttyvät aivonystyrät ymmärtävät, ettei tämän laskun logiikka ole ihan kohdallaan. Jos pääomaa on jäljellä 0,00 euroa, niin miten korko voi olla 1,10 euroa? Kaiken lisäksi Intrum justitia laskee tälle 1,10 euron laskulle perintäkuluja 31,00 euroa! Kohtuullistako? Tämän puskista ilmestyneen jälkiperinnän tarkoituksena on lienee varmistaa, ettei reilun euron suuruinen velkani pääse vanhenemaan. Eipä minulla tällä kertaa muuta...

Tässä vielä pätkä jälkiperinnästä Intrum justitian sivuilta: 

"Jälkiperinnän tavoite on vapaaehtoisen perinnän tulosten jatkuva, määrätietoinen parantaminen. Tähän päästään säännöllisellä yhteydenpidolla perinnän kohteena oleviin asiakkaisiin. Vapaaehtoista perintää tukee jatkuva ja järjestelmällinen ulosoton hyödyntäminen."

Laskun kääntöpuolella sama nollalinja jatkuu.

Perintäkirjeiden paluu

Pitkästä aikaa ensimmäinen palkkapäiväni lähestyy. Jännityksellä odotan, mikä on se summa, jolla yritän tulla toimeen seuraavan kuukauden. En epäile, etteikö se raha riitä niihin menoihin joita minulla nyt on. Enemmänkin minua mietityttää ne perintäkirjeet, joita olen nyt taas alkanut saada käsiini pitkän tauon jälkeen. Siellä ne nyt pöydälläni odottavat ja minun pitäisi ratkaista annanko niiden mennä ulosottorimpsun jatkoksi. Olen pyytänyt joitakin perintätoimistoja keskeyttämään perinnän ja laittamaan laskut ulosottoon, mutta tämä ei onnistu esim. tilanteessa, jossa velka ei ole vielä kokonaisuudessaan erääntynyt. Todennäköisesti tulen sopimaan joidenkin maksujen kohdalla maksusuunnitelmasta. Täysin oma moka, että annoin vaipua itseni "maksutyhjiöön" Espanjan talven aikana. Jossain vaiheessa vain en kestänyt katsella postiani tai olla missään tekemisissa laskujeni kanssa. Ulkoistin laskunmaksun. Tämä ns.normaali elämä on saanut minut ajattelemaan selkeämmin.

Olen edelleen tuulella käyvä riskien ottaja. Välillä tiukasti huolien ja taakkojen alla, mutta välillä turhan huoleton vailla järjen häivää. Niin nytkin, kun varasin lennot Espanjaan viiden vapaapäivän innoittamana. Minulla on niin ikävä sinne, että on pakko päästä aurinkoon ja lämpöön edes hetkeksi. Sänky jää ostamatta, mutta lattialla nukuttaa oikein hyvin. Siirsin velkaneuvonnan aikaa kolmella viikolla eteen päin. Velkaneuvonnan herttainen täti kyllä kummasteli kovasti ajan muutosta, mutta tuumasin, ettei viikko sinne tai tänne muuta tilannettani suuntaan eikä toiseen. Ei minulla ollut tosin pokkaa kertoa ajan muutoksen syytä, mutta eipä minulla olekaan velvoitetta raportoida asiasta. 

Minulla on hyvä fiilis siitä, että koen nyt hoitavani velkaani ulosoton napatessa ostuutensa palkastani. Tätä pikkuosuutta maksamalla en kuitenkaan veloistani tämän elämän aikana selviä, ellei lottovoitto osu kohdalleni. Yritän kuitenkin tehdä sen mitä voin. Tällä hetkellä maksaminen ulosoton kautta on helpompi kestää, kuin postilaatikosta tippuvat perintäkirjeet. 

Nyt olen ehkäpä viimeistä kertaa mökillä tänä kesänä. Vettä tulee kuin saavista kaataen, mutta kylläpä nukutti makeasti sateen ropistessa kattoon. Yritän näinä vapaapäivinä nauttia  nyt jokaisesta sadepisarasta, koska vapaiden jälkeen alkaa melkoinen työputki. 

Sadepäivän mökkikokkailua.

Vakuutus- ja perintäyhtiön diili

Vakuutusyhtiön kanssa sanailu jatkuu. Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin liikennevakuutuksen bonussiirtojen yhteydessä virkailijalta huomaamatta jääneitä maksamattomia laskujani. Tuolloin olin täysin tietämätön, että minulla oli vielä jotain rästissä. Vakuutusyhtiön vastaus oli, että maksamaton lasku ei vaikuta liikennevakuutuksen bonussiirtoihin. Toinen ihmetykseni aihe oli, miksi vakuutusyhtiö ei ilmoita perintätoimistoilleen asiakkaan uutta osoitetta, vaan perintätoimistot saavat rauhassa lähetellä karhukirjeitään vanhoihin osoitteisiin. No eivät kuulema ilmoita. Eli muista muuttaessasi käydä kaikki peritätoimistot läpi, jos on pieninkin epäilys, että laskuja on niihin livahtanut. Korot ehtivät karata pilviin sillä aikaa, kun kirje yrittää löytää oikean kohteen. Huonolla tuurilla laskut ovat voineet jäädä kuukausiksi lojumaan vaikkapa edellisen osoitteesi eteisen lattialle. Tuottoisa koronkasvattamiskeino perintäyhtiöille. On selvää, että perintäyhtiöille tämän yhteisen diilin yksi pieni hyödyllinen yksityiskohta on asiakkaan muuttuvat osoitetiedot.

Olen tasan tarkkaan maksellut kaikki laskuni yritystoimintani lopettamisen jälkeen, ettei perintään enää pääsisi mitään henkilökohtaisia laskujani. Pyysin vakuutusyhtiötäni lähettämään minulle alkuperäiset laskut tilanteeseeni vedoten. Kerroin, että olen hakeutumassa velkajärjestelyyn, enkä aio enää penniäkään työntää perintötoimistojen pohjattomiin korkojen ja käsittelykulujen kaivoihin. Kerroin, että maksan mielelläni alkuperäiset summat, mutta jos ei käy, menkööt ulosottoon muiden jatkoksi. Surkea tilanteeni ei muutu miksikään, koska vakuutuksenihan jo katkaistiin ja maksuhäiriömerkintä minulla jo on. Vakuutusyhtiön vastaus oli: "Emme voi perua perintään lähteneitä laskuja, koska järjestelmämme lähettää ne sinne automaattisesti." Tietotekniikka hoitaa kaiken. On hienot automatisoidut laskunlähetyssysteemit perintäyhtiöille, mutta sitten tavan virkailija ei pöytänsä takaa omalta koneeltaan näe tietojani, jotta olisin saanut tiedon näistä yhtä äkkiä ilmenneistä maksamattomista laskuistani, joista en ainuttakaan ole nähnyt.

Näyttää siltä, että olen puun ja kuoren välissä. Minun olisi maksettava perintälaskua laskuista, joista en ole saanut alkuperäistäkään laskua. Toinen vaihtoehto on, että heitän menemään viimeisetkin toivonrippeet siitä, että saisin kiinteistölleni vakuutuksen. On tämä niin väärin! Eli helpotusta ei ole tulossa, vaikka vasta eräs vakuutusvirkailija sieltä pöytänsä takaa epäili vakuutuksieni irtisanomisen perusteita ja ehdin olla jo toiveikas.