Ehkäpä tämä tästä

Flunssa jyllää kropassani jo kuudetta päivää. Olen harvoin kipeänä, mutta silloin kun flunssa iskee, minulta lähes poikkeuksetta häviää ääni. Puhua ei pitäisi, mutta vaikka kuinka töissä yritän välttää puhumista, niin tuleehan niitä tilanteita, että on vain pakko aukaista suu. Onneksi minulla oli yksi hiljainen vapaapäivä, joka meni kuumeillessa ja nukkuessa. Aamulla olin taas iskussa - ei kuumetta, eikä ylenmääräistä heikotusta. Buranaa naamariin ja ei kun iltavuoroon. Seitsemän päivän työputkikaan ei haittaa, koska työputken päätteeksi suuntaan lentokentälle ehtiäkseni iltakoneella Malagaan. Ehdin olla perillä vain neljä aurinkoista päivää, mutta siinä ehtii hyvin jo vaikka mitä. Matkavakuutuksen kanssa olin hetken jo pulassa, vakuutusyhtiöni irtisanottua vakuutukseni. Mutta onneksi hoksasin, että matkavakuutus (ja tapaturmavakuutus) hoituu kätevästi liiton kautta. Siellä ei kysellä luottotietoja. Toisaalta eurooppalaisella sairaanhoitokortilla asiointi paikallisessa terveyskeskuksessa hoituu kuulemani mukaan hyvin. 

Vuokrasopimukseni päättyy elokuun loppuun, mutta eilen soittelin vuokranantajalleni ja sovimme vuokrasopimuksen jatkosta. Hänelle sopii, vaikka asuisin tässä miniasunnossa pitkäänkin. Ajattelin aluksi, että hankin suuremman asunnon, mutta tämä taloyhtiö on osoittautunut niin rauhalliseksi ja vuokra edulliseksi, etten haluakaan vaihtaa. Pienet tilat ei ainakaan vielä ahdista. 

Elämäni luottotiedottomana ulosottoineen alkaa pikkuhiljaa löytää uomansa. Ensimmäinen palkkani tuli, mutta ei onneksi sentään vielä lähellekään mennyt. Onneksi työpaikallani on esimerkkiruokailu, joka kuuluu luontaisetuihin, joten rahaa ruokaan ei mene paljoakaan. Minulla ei ole autokuluja, ei vakuutuskuluja eikä oikein muitakaan suuria kiinteitä kuluja. Tilanne muuttuu sitten, kun mökkilainaa taas täytyy lyhentää. Tällä hetkellä makselen vain korkoja. Jospa ihme tapahtuisi ja joku ostaisi mökin sopivaan hintaan. Ehkäpä tämä tästä. Ainakin tänään katson luottavaisesti eteenpäin!